Rentoudutko ja lepäätkö viikonloppuna ( tai arkivapaana) vai onko " vapaapäivä = kotityöuurastus" ?

ai nin, unohdin, joskushan joku täällä kertoi täyttävän pesukoneen minuutissa ja laittavansa ruoan 4:lle hengelle 5 minuutissa.... Ehkä mä vaan sitten olen tehoton :(

Menee ihan noin, kuin kirjoitit. Huomenna taas töihin ja väsyttää jo ajatuskin :(

Vierailija:

Viikonloput tuntuu yhtä rankoilta kuin työviikot; koko ajan olisi siivousta, pyykkihuoltoa ja ruoanlaittoa. Kun voisi edes yhden päivän viikossa l-e-v-ä-t-ä ja vaikka ulkoilla ja lukea tai katsoa telkkaa. Ihan mitä vaan kuin tätä ikuista siivoa-järjestä-pese-laita-tavaraa-paikalleen. Miksei Suomessa voisi olla kodinhoitajakulttuuria edelleen?

ei näissä kotihommissa mee kauheen kauaa.

Mutta ehkä en ole mikään nurkkien nyysijä. Se voi johtua siitä.

Suosittelen, että ulkoistat ainakin osan noista kotihommista. Palkkaa siivoja imuroimaan ja pyhkimään pölyt kerran viikossa. Ja tee vaikka lauantaina isompi satsi ruokaa, jota voitte lämmittää sunnuntainakin.

Valitkaa vähän paremmin ne miehenne. Se ei riitä, että se on kapakan parhaimman näköinen jätkä ja sillä on eniten naisia ja on hiukan renttu.

Tehdään lapsia pienellä ikäerolla. Ostetaan joko halvalla vanha talo, mitä joutuu jatkuvasti remontoimaan. Tai sitten ostetaan liian kallis asunto ja stressataan rahan kans ja tehdään pitkää päivää.



Elämää voi vähän suunnitella.

esim huomenna pesen pyykkiä ja tiistaina viikkaan ne kaappiin, yhtenä iltana imuroin ja toisena teen jotain muuta esim uuniruuan seuraavaksi päiväksi valmiiksi, näin ei viikonlopulle kasaannu kaikki työt. Kaupasta ostan kerralla paljon ruokaa niin ei tarvitse siellä joka päivä käydä. Toki isompi siivous täytyy tehdä viikonloppuna. Mies auttaa minkä ehtii. Mutta harvoinpa silti viikonloppuna ehtii tylsistymään tekemisen puutteeseen.

Me vaan asutaan väliaikaisesti vuokralla asunnossa, johon ei saa tiskikonetta, eikä ole pyykkikonettakaan. Pitkät työmatkat molemmilla ja täydet työpäivät. Onneksi työajat on erit, joten lapsilla ei ylettömän pitkät tarhapäivät ole.

Mies olis varmaan se kapakan parhaimman näkönen jätkä, jos kävis kapakoissa. Naisia ei oo muita, eikä tuota oikein rentuksikaan voi sanoa.

Kolmen kk:n päästä omaan kotiin - sitten varmaan löytyy sitä aikaakin.

Vierailija:

Valitkaa vähän paremmin ne miehenne. Se ei riitä, että se on kapakan parhaimman näköinen jätkä ja sillä on eniten naisia ja on hiukan renttu.

Imuroin vähintään joka toinen päivä keittiön ja olohuoneen + eteisen, mutta silti viikonloput on tuskaa. Jo pelkästään lanakoiden vaihto tuo 2-3koneellista pyykkiä, etelän kurakeleillä on saanut pestä lasten ulkotamineita lähes viikoittain, erilaista jätepisteisiin kuskattavaa jätettä tulee jne. Tänä viikonloppuna oli " joulun" poissiivoaminen projektina ja sitä rataa, sitä hommaa vaan on koko ajan ja joka päivälle vaikka yritänkin jaksaa arkisin tehdä jotakin.

No, eilen miehen kans kannettiin kuusi ulos ja tuuletin vuodevatteet ja imuroitiin. Normaali ruoanlaitot yms. ja pari koneellista pyykkiä. Silti ehdin käydä lenkillä, saunoa rauhassa, lueskella ja katsella telkkaria.



Tänään viikkasin pyykit kaappiin ja tein ruoan. Siivota ei tarvinnut kun eilen siivottiin. Tänään onkin sitten vain lojuttu ja nautittu elämästä. Kohta lähden iltalenkille.



Illalla tekaisin huomisen ruoan valmiiksi niin huomenna ei tarvitse töiden jälkeen turhaan hössöttää kun vain lämmittää sapuska.



Kertokaa ihmeessä mulle, miten saatte viikonloput oikeasti menemään kotitöihin niin, että olette ihan poikki.

nuo kotihommiin suhtautuminen vähän asenteestakin kiinni? Ne nyt vaan kuuluu elämään, ne siivoukset, ruuan laitot, pyykin pesut. Ei niistä tarvi kamalaa numeroa tehdä?!



Elämä on ainutkertainen, nauttikaa siitä...

Kyllä sitä ruokaa täytyy laittaa, jos syödä meinaa. Pyykkien kanssa ei kauaa mene, vaikka pesutupa onkin toisessa rakennuksessa. Imurointi ei kamalan kauaa vie, koska meillä on pieni asunto. Lopun aikaa viikonlopusta sitten rentoudutaan, yleensä, jos ei sitten satuta kyläilemään. Leipominen onkin sitten hupia jo suorastaan.

Saa olla aika iso perhe, jos pyykkiä pestävä joka päivä! Ei tartte heti laittaa pyykkiin paitaa, jos kerran päällä ollut! Tuulettamalla saa saman efektin. Lapsille ruokalappua, kuolalappua, pukluliinoja...



Kun tekee ruokaa, tekee suuremman satsin.

Jos ei oo pyykkikonetta, eika astianpesukonetta. Pyykinpesu ei siis esimerkiksi hoidu noin vaan heittämällä pyykit koneeseen, kun sattuu olemaan hetki aikaa.

Samoin käsintiskaaminen on hiukka eri asia, kuin pesu koneella.

Töitäkin on erilaisia. Työmatkat on eripituisia. Työajat on eripituisia. Eri työt vaativat erilaista panostusta jne. Syitä voi olla miljoona.

Terveiset rättiväsyneeltä uraäidiltä, jolla kolmen kuukauden päästä helpottaa eli tulee se oma koti kaikkine kodinkoneineen, uusi työ, lyhyemmät työmatkat, miehelle uusi työ, lyhyemmät työmatkat.. Sanoisinko, että hyppy pois oravanpyörästä :)

Vierailija:

No, eilen miehen kans kannettiin kuusi ulos ja tuuletin vuodevatteet ja imuroitiin. Normaali ruoanlaitot yms. ja pari koneellista pyykkiä. Silti ehdin käydä lenkillä, saunoa rauhassa, lueskella ja katsella telkkaria.

Tänään viikkasin pyykit kaappiin ja tein ruoan. Siivota ei tarvinnut kun eilen siivottiin. Tänään onkin sitten vain lojuttu ja nautittu elämästä. Kohta lähden iltalenkille.

Illalla tekaisin huomisen ruoan valmiiksi niin huomenna ei tarvitse töiden jälkeen turhaan hössöttää kun vain lämmittää sapuska.

Kertokaa ihmeessä mulle, miten saatte viikonloput oikeasti menemään kotitöihin niin, että olette ihan poikki.

Ei siihen tosiaan mene kuin minuutti+10 minuuttia, kun laittaa kuivumaan. Tarviiko ne lakanat aina viikonloppuisin vaihtaa?

Mun varmaan pitäs alkaa valittaa. Työmatkat on noin tunnin suuntaansa, ei ole pesukonetta, eikä autoakaan. Olen yh ja hoidan kaiken ihan yksin. Olen ihan tyytyväinen olooni ollut, pesutuvan olen varannut esim. perjantai-illaksi tai lauantaiaamuksi yleensä. Kaupassa käydään viikonloppuisin lasten kanssa bussilla. Ei olla stressiä otettu. Siivotaan yhdessä, laitetaan ruokaa yhdessä jne. En tiedä mitä se elo helpottuisi, jos töitäni laskisin ja niistä kovin murehtisin.

Rento viikonloppu on ollut. En imuroi ja siivoa kuin kerran viikossa. Tosin likaista on ennen siivoamista. Ruuanlaittoon ei mene kauheasti aikaa ja arkisin helpottaa kun kaikki syövät työpaikoillaan ja päiväkodissa. Arkisin riittää pieni järjestely ja astianpesukoneen täyttö.



Toki jos on pakko imuroida jatkuvasti, niin rasittaahan se. Mitä jos pyhittäisi vaikka sunnuntain lekotteluun ja pakottaa itsensä hoitamaan kaikki hommat siihen mennessä?