Muita joita pelottaa lähteä jouluksi anoppilaan/poikaystävän vanhempien kotiin

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Tiedät kyllä. vai etkö ole ollut koskaan nuori.

Miltä tuntui kun kaikki katsoivat kun söit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Tiedät kyllä. vai etkö ole ollut koskaan nuori.

Miltä tuntui kun kaikki katsoivat kun söit?

Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista häiriötä. Ihmiset eivät katso toisten syömistä. Kävin aikoinani poikaystäväni (sittemmin mieheni) kotona joka sunnuntai sunnuntaiaterialla eikä tullut ikinä mieleenkään miettiä etukäteen, kuinka muut katsoisivat kun minä syön.

Mene vain iloisesti paikalle. Asenteesi on valmiiksi epäilevä ja asenteellinen. Koeta olla iloinen, että suhteesta muodostuisi hyvä. Jos joku asia ei sitten ole mieleesi sano se kauniisti ilman riitelyä. Itse aikoinaan menin ja olin vain omaitseni. En ottanut kantaa jos olin erimieltä. Lopulta oli ihan mukavaa ja välit ovat olleet mukavat. Lapset nyt jo kolme ja viisi viihtyvät anopilla yökylässä usein. 

Jos olet noin kiero, että olet valmis valehtelemaan omalle rakkaalle puolisollesi, eroa. Kasva. Jos et uskalla tavata omia appivanhempiasi, eroa. Kasva. Jos pelkäät kohdata aikuisia ihmisiä, joihin sinun pitää joskus joka tapauksessa tutustua jos suhteen toimivuutta ja onnistumista pitkällä tähtäimellä miettii, eroa. Kasva.

Jos lähtökohtaisesti olet valmis valehtelemaan puolisollesi, eroa. Kasva. Rehellisyys on hyvän toimivan parisuhteen perusta ja peruskallioa rakkauden lisäksi. Jos et uskalla miehellesi sanoa, ettet uskalla (vielä) tavata hänen vanhempiaan, eroa. Kasva. 

Minuakin teininä jännitti tavata appivanhemmat. Enemmän kuin mikään. Nykyään sitä jopa odottaa. Tosin nyt suhteessa vakavassa ja toivottavasti ei uusia enää ikinä tarvitse tavata. Huomenna heille syömään, saunomaan ja lahjoja vaihtamaan. Oikein mukavia ovat, vaikkakin alussa vaikuttivat vakavilta ja tosikoilta. Puolison mukaan heitä jännitti. Enemmän kuin minua.

Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Tiedät kyllä. vai etkö ole ollut koskaan nuori.

Miltä tuntui kun kaikki katsoivat kun söit?

Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista häiriötä. Ihmiset eivät katso toisten syömistä. Kävin aikoinani poikaystäväni (sittemmin mieheni) kotona joka sunnuntai sunnuntaiaterialla eikä tullut ikinä mieleenkään miettiä etukäteen, kuinka muut katsoisivat kun minä syön.

Sulla onkin ollut kuin kartanokutsut siellä.

Jouduitko olemaan yötä paperiseinäisessä taviskodissa? Etpä tainnut joutua, eikö niin?

Jos et halua mennä, älä mene. Älä keksi tekosyitä vaan sano, että kiitos kutsusta mutta vietät joulua paikassa X, hyvää joulua teille. Jos poikaystävän vanhemmat ovat oikeasti pelottavia ihmisiä, niin suosittelen ettet mene.

Jos taas.he ovat mukavia ja haluaisit mennä, niin kerro mikä pelottaa?

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Oho, ei olla ainoita mieheni kanssa jotka viettää joulua eri paikoissa! Ollaan oltu yhdessä pian kuusi vuotta ja yhdessä vietettyjä jouluja meillä on toistaiseksi nolla. Minä haluan olla kotiseudulla joulun ja mies kotona, joten minä lähden joulun pyhiksi vanhemmille toiselle paikkakunnalle. Joulu saattaa joinakin vuosina olla myös ainut kerta kun näen veljeäni sen vuoden aikana, joten... Tämä on saanut ihan älyttömästi ihmettelyä ja suorastaan kauhistusta aikaan, että miten ihmeessä te ette vietä _joulua_ yhdessä?! Mutta meille sopii, ei mitään pakollisia joulunviettoja jomman kumman appivanhemmilla. Sitten tilanne varmasti muuttuu jos joskus on lapsi, mutta nyt mennään näin.

Pakkoko sitä on mennä minnekään mihin ei halua tai jos pelottaa? Voi joulun erikseenkin viettää, jos sen yhdessä viettämisen hintana on epämieluisa tai jopa pelottava anoppilan vierailu.

Mua aina jännittää hirveenä mennä sukulaisille/anoppilaan. Menen silti, koska a. en halua olla epäkohtelias ja b. anoppi ja appi ovat todella mukavia ja antavat tilaa olla oma itsensä.

Joskus pitää tehdä epämiellyttäviä asioita, jotta voi itse kasvaa. :)

Ei kai kukaan oikeasti haluaisi käydä anoppilassa, ainakaan ennen kuin on omia lapsia ja anoppi hoitaa niitä sun puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Tiedät kyllä. vai etkö ole ollut koskaan nuori.

Miltä tuntui kun kaikki katsoivat kun söit?

Onko sulla kenties jokin syömishäiriö? Tämä ei ole v*ttuilua, vaan syömishäiriöisen lähipiirissä lähes koko elämäni eläneenä olen huomannut, että ovat aivan paranoideja julkisen syömisen suhteen, ja oikeasti kuvittelevat että ihmiset jotenkin seuraavat syömistään ja miettivät että mitä kaikki nyt heidän syömisestään ajattelevat. Ilmeisesti se oma suhde asiaan on niin vinoutunut, että sitä sitten projisoidaan muihinkin. Tavallisesti tuskin ihmiselle tulisi mieleenkään ajatella, että "apua kaikki katsoo kun syön".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Tiedät kyllä. vai etkö ole ollut koskaan nuori.

Miltä tuntui kun kaikki katsoivat kun söit?

Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista häiriötä. Ihmiset eivät katso toisten syömistä. Kävin aikoinani poikaystäväni (sittemmin mieheni) kotona joka sunnuntai sunnuntaiaterialla eikä tullut ikinä mieleenkään miettiä etukäteen, kuinka muut katsoisivat kun minä syön.

Sulla onkin ollut kuin kartanokutsut siellä.

Jouduitko olemaan yötä paperiseinäisessä taviskodissa? Etpä tainnut joutua, eikö niin?

Olin yötäkin ex-puolison vanhempien kesämökillä, joka oli vanha ok-talo. Eli kyllä jouduin. Kirjoitustyylisi on, muuten, harvinaisen vastenmielinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä ikäluokkaa, joka voisi pikemminkin olla sen poikaystävän äiti, ja siksi minua kiinnostaisi tietää, että mikä tarkalleen ottaen sinua pelottaa. Ehkä voisin helpottaa pelkoasi.

Tiedät kyllä. vai etkö ole ollut koskaan nuori.

Miltä tuntui kun kaikki katsoivat kun söit?

Kaikki muut keskittyy omaan syömiseensä eikä kiinnitä sinun syömiseesi mitään huomiota olettaen että hallitset normaalit pöytätavat. Jos olet epävarma katso ensin mitä muut tekevät ja teet sitten itse perässä. Ota aluksi riittävän vähän ruokaa -sinulle kyllä tuputetaan sitä lisää useita kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Oho, ei olla ainoita mieheni kanssa jotka viettää joulua eri paikoissa! Ollaan oltu yhdessä pian kuusi vuotta ja yhdessä vietettyjä jouluja meillä on toistaiseksi nolla. Minä haluan olla kotiseudulla joulun ja mies kotona, joten minä lähden joulun pyhiksi vanhemmille toiselle paikkakunnalle. Joulu saattaa joinakin vuosina olla myös ainut kerta kun näen veljeäni sen vuoden aikana, joten... Tämä on saanut ihan älyttömästi ihmettelyä ja suorastaan kauhistusta aikaan, että miten ihmeessä te ette vietä _joulua_ yhdessä?! Mutta meille sopii, ei mitään pakollisia joulunviettoja jomman kumman appivanhemmilla. Sitten tilanne varmasti muuttuu jos joskus on lapsi, mutta nyt mennään näin.

Meillä viides joulu ja tälläkin kertaa vietämme sen erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan oikeasti haluaisi käydä anoppilassa, ainakaan ennen kuin on omia lapsia ja anoppi hoitaa niitä sun puolesta.

Mun miniäni haluaa käydä. Käy mun luonani välillä ihan yksinkin, viestittelee ja soittelee. Tosin hän on latino ja hänen kulttuurissaan sukulaiset kuuluvat perheeseen, myös puolison sukulaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jättänyt aina menemättä. Haluan viettää joulun omien vanhempieni kanssa.

Oho, ei olla ainoita mieheni kanssa jotka viettää joulua eri paikoissa! Ollaan oltu yhdessä pian kuusi vuotta ja yhdessä vietettyjä jouluja meillä on toistaiseksi nolla. Minä haluan olla kotiseudulla joulun ja mies kotona, joten minä lähden joulun pyhiksi vanhemmille toiselle paikkakunnalle. Joulu saattaa joinakin vuosina olla myös ainut kerta kun näen veljeäni sen vuoden aikana, joten... Tämä on saanut ihan älyttömästi ihmettelyä ja suorastaan kauhistusta aikaan, että miten ihmeessä te ette vietä _joulua_ yhdessä?! Mutta meille sopii, ei mitään pakollisia joulunviettoja jomman kumman appivanhemmilla. Sitten tilanne varmasti muuttuu jos joskus on lapsi, mutta nyt mennään näin.

Se just, että jos asutaan yhdessä eli ollaan muutenkin tiiviisti yhdessä, niin mitä väliä jos just jouluna ollaankin erillään? Mitä sitä muut kauhistelemaan, jos se vaan on pariskunnan osapuolille ok.

Pelkäätkö kyläilyjä muidenkin kuin miehesi vanhempien luona? 

Itseäni ei jännitä anoppilassa käynti koskaan, anoppi on aivan ihana ihminen ja viihdyn siellä paremmin kuin hyvin. :D

Mies on tosin nyt tänä viikonloppuna tulossa minun äitini luo viettämään joulua ensimmäistä kertaa! Häntä jännittää aika kovasti, enkä yhtään tiedä miten lievittää hänen jännitystään. Äitini kun ei ole lainkaan pelottava, päinvastoin, ei hänen luonaan ole juuri mitään sääntöjä.