Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ehkä vauvan, mutta ongelmana on se, että en juurikaan pidä ihmisistä
20.12.2018 |
Tietysti pidän miehestäni ja muutamasta ystävästä, mutta noin yleisesti koen ihmiset suht inhottaviksi. En voisi kuitenkaan kasvattaa lasta tyhjiössäkään, vaan tulisi hirveä määrä niitä ärsyttäviä ihmisiä, joiden kanssa olisi vähän pakko olla jonkunlaisissa väleissä. Muita samoin ajattelevia?
Kommentit (17)
Eihän sun tartte rakastaa kuin sitä omaa lasta, ja vaan sietää niitä muita ihmisiä sun lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ärsyttää suuri osa ihmisistä. Lapsen myötä olen yrittänyt siedättyä typeryydelle, mutta viikoittain huomaan juurikin muiden vanhempien ärsyttävyyden. Toki lapsen päiväkotikavereilla on fiksujakin vanhempia, mutta joukosta löytyy itsekkäitä, ajattelemattomia, ylimielisiä... Koulumaailmassa niitä on varmasti vielä enemmän, joten mihinkään vanhempain toimikuntaan ei ainakaan kannata tungeta mukaan! Pelkäsin myös raskausajan perhevalmennusta, mutta sinne osui onneksi oikein mukavia pariskuntia. Eli ei se ihmisinho estä lapsisuunnitelmia, pitää vain olla tartuttamatta sitä lapseen ja tsempata itsensä pönttöjen pariin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et pidä ihmisistä, miksi ihmeessä tekisit sellaisen? Ihmisiä niistä lapsista nimittäin tulee.
18 vuoden kokemuksella: Ihan hyvin onnistuu, paitsi myöhemmin, kun alkaa päiväkoti- kaverisynttäri- ja koulukaverikuviot, joihin täytyy jonkin verran mennä mukaan. Suuri osa vanhemmuuden "pitää" -jutuista on kuitenkin sosiaalisia pakkoja, joille voi viitata kintaalla. Lapsen voi kasvattaa esimerkiksi ilman mammakerhoja ja leipomatta yksiäkään mokkapaloja koulumyyjäisiin, olen kokeillut. Jostain syystä sain ekstrovertin ja yltiösosiaalisen lapsen, siinä ehkä se suurin riski. Jos en tietäisi omakseni, epäilisin vaihtuneen laitoksella; neljän tunninkaan yhtäjaksoinen puhetulva ei ole tavaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti pidän miehestäni ja muutamasta ystävästä, mutta noin yleisesti koen ihmiset suht inhottaviksi. En voisi kuitenkaan kasvattaa lasta tyhjiössäkään, vaan tulisi hirveä määrä niitä ärsyttäviä ihmisiä, joiden kanssa olisi vähän pakko olla jonkunlaisissa väleissä. Muita samoin ajattelevia?
Olen samaa mieltä. En itsekään pidä kuin muutamasta ystävästä ja sukulaisesta. Lasten kanssa ollessa joutuu sietämään kaikenlaisia kouhottajia jo srnkin takia ettei lasta aleta kiusaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää suuri osa ihmisistä. Lapsen myötä olen yrittänyt siedättyä typeryydelle, mutta viikoittain huomaan juurikin muiden vanhempien ärsyttävyyden. Toki lapsen päiväkotikavereilla on fiksujakin vanhempia, mutta joukosta löytyy itsekkäitä, ajattelemattomia, ylimielisiä... Koulumaailmassa niitä on varmasti vielä enemmän, joten mihinkään vanhempain toimikuntaan ei ainakaan kannata tungeta mukaan! Pelkäsin myös raskausajan perhevalmennusta, mutta sinne osui onneksi oikein mukavia pariskuntia. Eli ei se ihmisinho estä lapsisuunnitelmia, pitää vain olla tartuttamatta sitä lapseen ja tsempata itsensä pönttöjen pariin :)
Itsehän sinä olet ylimielinen; ylennät itsesi nimittelemällä muita typeriksi.
En ajattele samalla tavalla, mutta olet oikeilla jäljillä. Et tajuakaan miten paljon joudut tekemisiin ihmisten kanssa, joita ei kiinnostaisi pätkääkään tavata tai olla missään tekemisissä, vaikka olisit perussosiaalinen. Silti se on pakko, jos halaut lapsen parasta. Mieti vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ajattele samalla tavalla, mutta olet oikeilla jäljillä. Et tajuakaan miten paljon joudut tekemisiin ihmisten kanssa, joita ei kiinnostaisi pätkääkään tavata tai olla missään tekemisissä, vaikka olisit perussosiaalinen. Silti se on pakko, jos halaut lapsen parasta. Mieti vielä.
Ketä ihmisiä on pakko tavata? No terveydenhoitaja ja neuvolan lääkäri? Ketä vielä?
Päiväkodissa lapsen hoitajat, mutta sehän ei ole pakollista. Voit möllöttää lapsesi kanssa kotona esikouluun asti. Etkö muka voi valita ystäviäsi, joiden lapsiin oma lapsesi voi tutustua?
Eihän toisten lasten vanhempiin ole pakko tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajattele samalla tavalla, mutta olet oikeilla jäljillä. Et tajuakaan miten paljon joudut tekemisiin ihmisten kanssa, joita ei kiinnostaisi pätkääkään tavata tai olla missään tekemisissä, vaikka olisit perussosiaalinen. Silti se on pakko, jos halaut lapsen parasta. Mieti vielä.
Ketä ihmisiä on pakko tavata? No terveydenhoitaja ja neuvolan lääkäri? Ketä vielä?
Päiväkodissa lapsen hoitajat, mutta sehän ei ole pakollista. Voit möllöttää lapsesi kanssa kotona esikouluun asti. Etkö muka voi valita ystäviäsi, joiden lapsiin oma lapsesi voi tutustua?
Eihän toisten lasten vanhempiin ole pakko tutustua.
Kuten kirjoitin, en pidä suurimmasta osasta ihmisiä, joten minulla ei myöskään ole paljon ystäviä. Niillä muutamalla ystävällä ei välttämättä olisi samaan aikaan saman ikäisiä lapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä vaan sitten lisäänny. Tää maailma ei tarvitse yhtään enempää ihmisvihaajaa syrjäytymään.
Mutta jos olet valmis lapsesi vuoksi tekemään mitä vaan, jopa olemaan ihmisten kanssa tekemisissä joista et tykkää. Niin sitten kannattaa yrittää vauvaa.
Tähän mennessä olen lapsen vuoksi löytänyt yhden uuden ihmisen josta tykkään, hän on uusi kaverini. Ja yhden jota siedän silloin tällöin pari tuntia koska lapsemme ovat kavereita, tämä tarve loppuu kohta kun voivat vierailla itsenäisesti.
En ole osallistunut päiväkodin nimilistoille, eikä siitä ole ollut haittaa lapselleni. Hänen syntymäpäivänsäkin on onneksi loma-aikaan joten ei tarvinnut pitää kaverisynttäreitä kertaakaan. Koulussakaan ei ainakaan vielä ole tarvinnut tutustua muihin.
Vinkiksi, jos mies on sosiaalisempi, hän voi hoitaa nekin asiat.
Täällä, oon varmaan se kummajaisäiti kun lapsi kasvaa tarha- ja kouluikään :D