Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joilla on ollut ongelmia miehen sukulaisten ja ystävien kanssa
20.12.2018 |
Eli siis tarkoitan näin, ettei suku tai ystävät ole hyväksyneet ensimmäisestä tapaamiskerrasta lähtien. Tuliko mitään perusteluja? Miten sinua kohtaan käyttäydyttiin?
Itsellä nyt vähän sellainen ongelma :( kävimme kylässä miehen vanhemmilla ensimmäistä kertaa ja minua kohtaan oltiin hyvin väheksyviä. Ei kysytty mitään ja minun kysymyksiin vastattiin jotenkin todella kylmästi. En todellakaan ole itsekään mikään suuna päänä puhuja, vaan vähän varautunut, mutta omaan kuitenkin perus käytöstavat. Huomasin heti miehen äidin naamasta sellaisen inhon ja katsoi aina vaivihkaa miestään, jos minä puhuin jotain. Mies vastasi "ne nyt vaan on tollasia".
Myös miehen kaverit ovat ottaneet minua vähän huonosti vastaan... Viikonloppuna kävimme ajelemassa ja pysähdyttiin yhden kaverinsa luona, joka sitten lopuksi huikkasi "Kai sä sit "Matti" olet tulossa uutenavuotena sinne "Millan" luo"... En ole tiennyt mistään uv-bileistä ja ei minua sinne kai edes haluta. Mies tuohon vastasi, että joo on sellaiset bileet ja ei hänen tarvitse sinne mennä... Eli hän jättää vallan menemättä eikä käynyt edes mielessä, että voisi kysyä jos menisimme yhdessä...
Ollaan oltu puolisen vuotta yhdessä ja kaikki muu sujuu kyllä hyvin, mutta nämä miehen läheiset ovat kauhean kylmäkiskoisia. Rupesin myös miettimään, että salaako mieheni jotain minulta!?
Kommentit (26)
No mun anoppi ilmoitti miehelle ENNEN KUN OLI MUA IKINÄ EDES TAVANNUT että ”aion inhota miniää”. Syy on se että olen liian korkeasti koulutettu nirppanokka (anopin johtopäätelmä), naiselle sopimattomassa työssä päällikkönä (ei naiset voi olla miesten pomoja!), ja muutenkin vaan liian outo.
Mies rupusakkiperheestä, appi ja anoppi molemmat ”elämänkoululaisia”. Varmaan suututti kun tuli akateeminen miniä sukuun, kaikki muut suvussa työttömiä, sairaseläkeläisiä tai duunareita.
Ekalla tapaamisella ei edes kätellyt ja kiukutteli.
Siitä se sitten jatkui jaedelleen inhoaa mua, vaikka oon yrittänyt luoda suhdetta. Ei ole soittanut tai käynyt neljään vuoteen, lapsenlapset pojan puolelta ei kiinnosta, ei tullut lastemme ristiäisiin. Ei soittele, ei käy, sinne ei saa mennä, ei vastaa puheluihin.
Mitään riitaa ei ollut ikinä enkä ole koskaan ollut ilkeä. Anoppi vaan PÄÄTTI että nyt aion inhota miniää.
Ei se kuitenkaan aivan tunnevamma ole, nimittäin tyttärenlapsia hyysää ja hoitaa ja osti tyttärelleen lahjaksi ison 130m rivitaloasunnon, maksoi liki 300 000. Poika ei saanut mitään. Että näin. Eikä ole provo, vaan totisinta totta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miehen kaverit suhtautuu ikävästi, koska mies ei pyydä sinua mukaan bilettämään?
Ehkä oli vähän huonosti ilmaistu, mutta katsoi siis vain miestäni ja kysyi vain häntä nimellä. Itse olen tottunut vähän erilaiseen toimintaan... Ap
Joo yleisiä syitä on että joko olet liian hieno tai sitten anopin mielestä et tarpeeksi korkeaa tasoa miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miehen kaverit suhtautuu ikävästi, koska mies ei pyydä sinua mukaan bilettämään?
Ehkä oli vähän huonosti ilmaistu, mutta katsoi siis vain miestäni ja kysyi vain häntä nimellä. Itse olen tottunut vähän erilaiseen toimintaan... Ap
Tämä ei välttämättä tarkoita että vihaisi, on vaan huonot käytöstavat. Ehkä ei uskalla puhua tuntemattomille naisille helposti?
Ehkä he luulevat ettet sinä päästä miestäsi juhliin vaan hän on tossun alla. Miehen tulisi ryhdistäytyä ja ottaa sinutkin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se olla, että et vaikuta miehen perheen ja kavereiden mielestä heidän tyyliseltään ihmiseltä. Ajattelevat, että olet liian hieno/huono/etäinen tms. Mitenköhän ovat suhtautuneet miehen aiempiin kumppaneihin?
Meillä sama kuvio. Ollaan tunnettu 20 vuotta eivätkä koskaan ole hyväksyneet minua. Syy tähän: Eivät halunneet pojalleen tyttöystävää muualta kuin kotikonnuilta. Näillä mennään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi ilmoitti miehelle ENNEN KUN OLI MUA IKINÄ EDES TAVANNUT että ”aion inhota miniää”. Syy on se että olen liian korkeasti koulutettu nirppanokka (anopin johtopäätelmä), naiselle sopimattomassa työssä päällikkönä (ei naiset voi olla miesten pomoja!), ja muutenkin vaan liian outo.
Mies rupusakkiperheestä, appi ja anoppi molemmat ”elämänkoululaisia”. Varmaan suututti kun tuli akateeminen miniä sukuun, kaikki muut suvussa työttömiä, sairaseläkeläisiä tai duunareita.
Ekalla tapaamisella ei edes kätellyt ja kiukutteli.Siitä se sitten jatkui jaedelleen inhoaa mua, vaikka oon yrittänyt luoda suhdetta. Ei ole soittanut tai käynyt neljään vuoteen, lapsenlapset pojan puolelta ei kiinnosta, ei tullut lastemme ristiäisiin. Ei soittele, ei käy, sinne ei saa mennä, ei vastaa puheluihin.
Mitään riitaa ei ollut ikinä enkä ole koskaan ollut ilkeä. Anoppi vaan PÄÄTTI että nyt aion inhota miniää.
Ei se kuitenkaan aivan tunnevamma ole, nimittäin tyttärenlapsia hyysää ja hoitaa ja osti tyttärelleen lahjaksi ison 130m rivitaloasunnon, maksoi liki 300 000. Poika ei saanut mitään. Että näin. Eikä ole provo, vaan totisinta totta :(
En tiennytkään, että elämänkoululaisilla tai rupusakilla on yleensä rahaa ostella lahjaksi 300 000 euron asuntoja.
Mii mii kirjoitti:
Meillä sama kuvio. Ollaan tunnettu 20 vuotta eivätkä koskaan ole hyväksyneet minua. Syy tähän: Eivät halunneet pojalleen tyttöystävää muualta kuin kotikonnuilta. Näillä mennään...
Niin ja kaverit ovat luonnollisesti entisiä. Kaverit voi vaihtaa, mutta perhettä ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi ilmoitti miehelle ENNEN KUN OLI MUA IKINÄ EDES TAVANNUT että ”aion inhota miniää”. Syy on se että olen liian korkeasti koulutettu nirppanokka (anopin johtopäätelmä), naiselle sopimattomassa työssä päällikkönä (ei naiset voi olla miesten pomoja!), ja muutenkin vaan liian outo.
Mies rupusakkiperheestä, appi ja anoppi molemmat ”elämänkoululaisia”. Varmaan suututti kun tuli akateeminen miniä sukuun, kaikki muut suvussa työttömiä, sairaseläkeläisiä tai duunareita.
Ekalla tapaamisella ei edes kätellyt ja kiukutteli.Siitä se sitten jatkui jaedelleen inhoaa mua, vaikka oon yrittänyt luoda suhdetta. Ei ole soittanut tai käynyt neljään vuoteen, lapsenlapset pojan puolelta ei kiinnosta, ei tullut lastemme ristiäisiin. Ei soittele, ei käy, sinne ei saa mennä, ei vastaa puheluihin.
Mitään riitaa ei ollut ikinä enkä ole koskaan ollut ilkeä. Anoppi vaan PÄÄTTI että nyt aion inhota miniää.
Ei se kuitenkaan aivan tunnevamma ole, nimittäin tyttärenlapsia hyysää ja hoitaa ja osti tyttärelleen lahjaksi ison 130m rivitaloasunnon, maksoi liki 300 000. Poika ei saanut mitään. Että näin. Eikä ole provo, vaan totisinta totta :(
En tiennytkään, että elämänkoululaisilla tai rupusakilla on yleensä rahaa ostella lahjaksi 300 000 euron asuntoja.
Joillain kermaperseillä on vähän vääristynyt kuva vaan rupusakista kun itsellä sitten vissiin on moninkertaisesti enemmän rahaa kun ovat kerran parempia. Todellisesta köyhyydestä ja rupuisuudesta ei tietoa.
Itselläni anopin, apen ja miehen sisarusten huono käytös johti lopulta eroon.
En ollut tarpeeksi korkeasti koulutettu heidän mielestään ja kaikki mielipiteeni olivat vääriä.
Asiaan ei auttanut miehen korkeasti koulutettu ystäväpiiri, jotka aina minun ollessani seurassa puhuivat "inside-juttuba", eikä kukaan vaivautunut selittämään minulle mistä missäkin keskustelussa oli kyse.
Anoppi kutsui usein ex-mieheni yliopistoaikaisia ystäviä kylään viinille, vielä ilmoittaen miehelleni siitä että tänäön istun iltaa hänen ja hänen kanssaan. Ei koskaan tehnyt elettäkään tutustuakseen minuun.
Viimeinen niitti oli kun appi tuli kerran kotiimme raivoamaan, että onhan meillä ehkäisy kunnossa. "Sen naisen kanssa et lapsia tee"'
Ja kyllä, olimme +25 vuotiaita jo tuolloin.
Ero oli suuri helpotus, varsinkin kun mies oli tossukka joka ei ikinä puolustanut minua.
Mieti tarkkaan ap, mihin olet lähdössä mukaan. Itselläni meinasi mennä mielenterveys ja itsetunto kolhiintui kohtuullisesti sen kaiken vähättelyn ja v*ttuilun keskellä.
Nyt on ihana mies jolla myös tervejärkiset sukulaiset ja vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläni oli yksi kaveri, joka käyttäytyi minua kohtaan todella huonosti. Ei pitänyt siitä, että mieheni seurusteli kanssani, syytä ei koskaan kertonut, miksei minusta pitänyt.
Kuitenkin kutsui aina vain mieheni johonkin juhliin ja muihin ja nimenomaan korosti aina, että kutsu koski vain häntä, ei minua. Välillä muuten vain lähetteli miehelleni viestejä, että miksi on minun kanssani, miksei jätä minua, miksi viettää aikaa minun kanssani jne.
Viimeinen niitti miehelleni oli se, kun tämä kaveri oli käymässä meillä ja haki jotain tavaraansa, jonka mieheni oli lainannut joskus häneltä. Hänellä oli itsellään mukana hänen ja miehen yhteinen kaveri, jonka kanssa tietysti huusi samassa huoneessa. Olin kipeä ja makasin peiton alla ja olo oli kurja, päätäkin särki, joten pyysin josko he voisivat puhua hiljempaa. Tämä kaveri äyskäisi minulle, että akat on hiljaa kun miehet puhuu, minä en häntä määräile. Mieheni kuuli tämän ja melkein kirjaimellisesti nakkasi kaverinsa ulos ovesta tavaroineen niskaperse-otteella. Ilmoitti ettei enää koskaan halua kuulla tästä kaverista mitään, kun kehtaa puhua minulle noin. Eikä ole sen jälkeen tätä kaveria tavannut tai vastannut tälle. Aikaa tästä on nyt kuutisen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi ilmoitti miehelle ENNEN KUN OLI MUA IKINÄ EDES TAVANNUT että ”aion inhota miniää”. Syy on se että olen liian korkeasti koulutettu nirppanokka (anopin johtopäätelmä), naiselle sopimattomassa työssä päällikkönä (ei naiset voi olla miesten pomoja!), ja muutenkin vaan liian outo.
Mies rupusakkiperheestä, appi ja anoppi molemmat ”elämänkoululaisia”. Varmaan suututti kun tuli akateeminen miniä sukuun, kaikki muut suvussa työttömiä, sairaseläkeläisiä tai duunareita.
Ekalla tapaamisella ei edes kätellyt ja kiukutteli.Siitä se sitten jatkui jaedelleen inhoaa mua, vaikka oon yrittänyt luoda suhdetta. Ei ole soittanut tai käynyt neljään vuoteen, lapsenlapset pojan puolelta ei kiinnosta, ei tullut lastemme ristiäisiin. Ei soittele, ei käy, sinne ei saa mennä, ei vastaa puheluihin.
Mitään riitaa ei ollut ikinä enkä ole koskaan ollut ilkeä. Anoppi vaan PÄÄTTI että nyt aion inhota miniää.
Ei se kuitenkaan aivan tunnevamma ole, nimittäin tyttärenlapsia hyysää ja hoitaa ja osti tyttärelleen lahjaksi ison 130m rivitaloasunnon, maksoi liki 300 000. Poika ei saanut mitään. Että näin. Eikä ole provo, vaan totisinta totta :(
En tiennytkään, että elämänkoululaisilla tai rupusakilla on yleensä rahaa ostella lahjaksi 300 000 euron asuntoja.
Saivat perinnön! Ja perinnöstä heti liki kaikki tyttärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette? Mietin, että jos olet miehen ystävillekin ilmaa, niin oletteko juuri tyypillisessä ikävaiheessa, jolloin osa alkaa hiljalleen vakiintumaan, valmistumaan jne. Eli "aikuistumaan"? Se voi selittää, että kavereilla ahdistaa kun joku porukasta muuttaa kuvioita, ja miehen vanhemmillakin voi ahdistaa, sillä tyttöystävä symboloi tavallaan sitä, että aikuinen lapsi erkaantuu vanhemmistaan.
Voi olla, että aika paikkaa ja tilanne menee ohi. Mutta voi olla niinkin, että sinua kohtaan olla aina tympeitä. Mikäli negatiiviset tunteet olivat vahvoja, niin varaudu siihen että sinua mustamaalataan selän takana. Jos joskus teette lapsia, niin älä mene lankaan, jos miehen suku yhtäkkiä tykkääkin sinusta niin paljon. Onhan näitä ketjuja täällä, mistä voi lukea miten luodaan omat ja teidän rajat, jos tilanne sitä vaatii..
Miehen vanhemmat eivät ole koskaan sietäneet minua. Yritin aluksi ymmärtää heitä, koska meidän seurustelu varmasti oli heille kova paikka erilaisten elämäntilanteiden takia, mutta ei asenne ole muuttunut vuosien aikana miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni anopin, apen ja miehen sisarusten huono käytös johti lopulta eroon.
En ollut tarpeeksi korkeasti koulutettu heidän mielestään ja kaikki mielipiteeni olivat vääriä.
Asiaan ei auttanut miehen korkeasti koulutettu ystäväpiiri, jotka aina minun ollessani seurassa puhuivat "inside-juttuba", eikä kukaan vaivautunut selittämään minulle mistä missäkin keskustelussa oli kyse.
Anoppi kutsui usein ex-mieheni yliopistoaikaisia ystäviä kylään viinille, vielä ilmoittaen miehelleni siitä että tänäön istun iltaa hänen ja hänen kanssaan. Ei koskaan tehnyt elettäkään tutustuakseen minuun.
Viimeinen niitti oli kun appi tuli kerran kotiimme raivoamaan, että onhan meillä ehkäisy kunnossa. "Sen naisen kanssa et lapsia tee"'
Ja kyllä, olimme +25 vuotiaita jo tuolloin.Ero oli suuri helpotus, varsinkin kun mies oli tossukka joka ei ikinä puolustanut minua.
Mieti tarkkaan ap, mihin olet lähdössä mukaan. Itselläni meinasi mennä mielenterveys ja itsetunto kolhiintui kohtuullisesti sen kaiken vähättelyn ja v*ttuilun keskellä.Nyt on ihana mies jolla myös tervejärkiset sukulaiset ja vanhemmat.
Minun ex-anoppi teki tuota myös, että piti yhteyttä miehen lapsuuden ja nuoruuden ystäviin ja kertoi exälle aina kun kyläilimme heidän kuulumisiaan. Nämä eivät olleet minulle mitenkään läheisiä ja mies kyllä heidän kuulumiset ilman äitinsä apua tiesi. Teki myös sellaista, että yritti olla tavallaan miehen "yhdyshenkilö" muuhun sukuun, niin kuin esim. pienten lasten äiti usein on. Yritti että sovimme hänen kauttaan milloin käymme vaikkapa miehen mummon luona kylässä jne. Varmaan monille kuulostaa harmittomalta, mutta se oli outoa ja mies itsekin (päälle 30) piti sitä outona. Exän äiti ei siis tykännyt minusta, mutta erosimme muista syistä. Itse en jaksanut moista stressata, eikä hänen äiti kuormittanut suhdettamme, sillä ex tapasi häntä melko harvoin jo ennen kuin aloimme seurustella.
Jälkikäteen olen miettinyt, että hänen äiti teki tuota kolmesta syystä 1) Näyttääkseen miehelle, että äitinsä on edelleen hänen äiti ja kiinteä osa elämäänsä (hän oireili todella paljon sitä kun exä eli vahvasti omaa aikuista elämäänsä) 2) Näyttääkseen minulle, etten kuulu näihin ihmissuhdekuvioihin samalla tavalla kuin hän kuuluu ja 3) puhuakseen minusta ikävästi. Tähän sain varmistuksen kun tutustuin exän lapsuudenkaverin naisystävään.
AP:lle sanoisin neuvoksi, että oli tilanne mikä hyvänsä, niin ratkaiseva tekijä on miesystäväsi. Hän määrittää pääsevätkö sukulaiset suhteenne tielle ja hän on se joka tekee selväksi millaiset seuraukset sinua loukkaavalla käytöksellä on.
Se miehen kaveri ei ole kuullut ap:sta sanaakaan, olettaa tämän olevan joku satunnainen hoito, joten miksi sitä pitäisi kysellä mukaan "Millan" juhliin? Kaiken lisäksi jos ne bileet on "Millan", niin miksi joku sinne kutsuttu vieras kutsuisi mukaan uusia vieraita? Ei ainakaan meillä kaveriporukassa katsota hyvällä, jos joku tuo mukanaan random-tyyppejä.
Se miehen kaveri ei ole kuullut ap:sta sanaakaan, olettaa tämän olevan joku satunnainen hoito, joten miksi sitä pitäisi kysellä mukaan "Millan" juhliin? Kaiken lisäksi jos ne bileet on "Millan", niin miksi joku sinne kutsuttu vieras kutsuisi mukaan uusia vieraita? Ei ainakaan meillä kaveriporukassa katsota hyvällä, jos joku tuo mukanaan random-tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
No mun anoppi ilmoitti miehelle ENNEN KUN OLI MUA IKINÄ EDES TAVANNUT että ”aion inhota miniää”. Syy on se että olen liian korkeasti koulutettu nirppanokka (anopin johtopäätelmä), naiselle sopimattomassa työssä päällikkönä (ei naiset voi olla miesten pomoja!), ja muutenkin vaan liian outo.
Mies rupusakkiperheestä, appi ja anoppi molemmat ”elämänkoululaisia”. Varmaan suututti kun tuli akateeminen miniä sukuun, kaikki muut suvussa työttömiä, sairaseläkeläisiä tai duunareita.
Ekalla tapaamisella ei edes kätellyt ja kiukutteli.Siitä se sitten jatkui jaedelleen inhoaa mua, vaikka oon yrittänyt luoda suhdetta. Ei ole soittanut tai käynyt neljään vuoteen, lapsenlapset pojan puolelta ei kiinnosta, ei tullut lastemme ristiäisiin. Ei soittele, ei käy, sinne ei saa mennä, ei vastaa puheluihin.
Mitään riitaa ei ollut ikinä enkä ole koskaan ollut ilkeä. Anoppi vaan PÄÄTTI että nyt aion inhota miniää.
Ei se kuitenkaan aivan tunnevamma ole, nimittäin tyttärenlapsia hyysää ja hoitaa ja osti tyttärelleen lahjaksi ison 130m rivitaloasunnon, maksoi liki 300 000. Poika ei saanut mitään. Että näin. Eikä ole provo, vaan totisinta totta :(
Aika hyvätuloisia elämämtapaduunareita
Alue: Aihe vapaa
Siis miehen kaverit suhtautuu ikävästi, koska mies ei pyydä sinua mukaan bilettämään?