Onko kaikille miehille ensimmäisen liiton lapset tärkeämmät?
Tunnen erään miehen, jolla on kaksi lasta avioliitosta, ja sitten kaksi pienempää lasta avoliitosta. Tästäkin avoliitosta on eronnut.
Isommat lapset olivat aikanaan vuoroviikkoisin, ja näitä pieniä näkee nykyään joka toinen viikonloppu. Olen kerran kuullut miehen kommentoivan näitä pienempiä lapsia, että ”ne nyt on tollasia lapsia”, hän ei näiden kanssa viitsi paljoa tehdä, ja ilmiselvästi nämä kaksi isompaa ovat hänelle tärkeämpiä.
Onko tämä enemmän sääntö kuin poikkeus?
Kommentit (18)
Jos kysyy ensimmäiseltä vaimolta, väittää tämä, että toisen liiton lapset ovat miehelle tärkeämpiä. Jos taas kysyy toisen liiton vaimolta, väittää tämä, että ensimmäisen liiton lapset ovat miehelle tärkeämpiä.
Mitäpä, jos kysyisi mieheltä itseltään?
Aika monelle miehelle ne lapset on tärkeimmät kenen äidin kanssa juuri sillä hetkellä on. Kun suhde vaihtuu, vaihtuu suosikkilapsetkin.
Tunnen kaksi miestä, joilla on takana kolme avioliittoa ja viisi lasta. Kumpikaan ei tapaa ensinmäisen liiton lapsia ollenkaan. Toisen liiton lapsia he tapaa satunnaisesti. Kolmansien liiton lapsia he tapaa joka toinen viikonloppu.
Vaikuttaako se asiaan, kuinka paljon mies on rakastanut lastensa äitiä?
Kaikki miehet eivät koe pärjäävänsä pikkulasten kanssa vaan kokevat luontevammaksi toimia varttuneempien kanssa
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kaksi miestä, joilla on takana kolme avioliittoa ja viisi lasta. Kumpikaan ei tapaa ensinmäisen liiton lapsia ollenkaan. Toisen liiton lapsia he tapaa satunnaisesti. Kolmansien liiton lapsia he tapaa joka toinen viikonloppu.
Tuohon varmaan vaikuttaa lasten ikä? Vanhimmat ovat jo teinejä.
Toivottavasti kaikki olisivat yhtä tärkeitä.
Pienimmät tarvitsevat huolenpitoa aina eniten, mutta eihän se tee muista lapsista yhtään sen vähempiarvoisia.
Meillä saattaa tulla perintöriitoja, koska minä olen huomattavasti miestä rikkaampi ja perintö tullaan jakamaan niin, että lapsemme perivät minut ja mieheni perii kaikki hänen lapset. Minä omistan meidän asunnon ja olen sen itse kokonaan maksanut. Olen tarjonnut käytännössä ilmaisen kodin miehenikin lapsille. Toki miehen ja hänen exän lapset perivät sitten aikoinaan äitinsä. Mieheni ex on myrkyttänyt lasten mieliä vuosien varrella ja se kostautuu sitten perinnön jaossa, jossa en ota heidän lapsia huomioon samanarvoisina. Ehkä jätän tonnin jokaiselle kymmenien tuhansien sijaan. Alkuun lapset olivat kivoja minua kohtaan, kun ex ei vielä tiennyt minusta. Yhtäkkiä kaikki muuttui ja tuli kummallista haukkumista, joka ei varmasti ollut lasten itsensä keksimää.
Mun ensimmäisellä miehelläni oli toisen liiton lapset rakkaimmat. Ei ekan eikä kolmannen liiton lapset.
Voisiko olla, että ekan liiton lasten kanssa vaan tulee paremmin juttuun ts. ovat samankaltaisempia kuin toisen liiton? Tai tosiaan vaan ikäjuttu?
En osaa tähän muuten vastata kuin yksittäistapauksen eli oman isäni kautta.
Hänelle se toisesta liitosta syntynyt tytär on silmäterä ja kaiken keskipiste. Me "entiset" emme ole juuri mitään, vaikka olemme elämässä hyvin menestyneet. Ei muista edes syntymäaikoja (tuli kerran puheeksi) kun puolestaan tämän tähtösen nimipäiviäkin valmistellaan viikko :)
Itse otan huumorilla, mutta keskimmäinen meistä hyljityistä on katkeroitunut ja ei ole isämme kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ensimmäisellä miehelläni oli toisen liiton lapset rakkaimmat. Ei ekan eikä kolmannen liiton lapset.
Miksi luulet näin olevan? Liittyykö se äitiin jotenkin?
Näin ensimmäisen liiton LAPSENA voin sanoa ettei isäni oikeastaan ole minusta ja veljestäni kiinnostunut. Omia lapsia hän ei kuitenkaan toisessa liitossa ole tehnyt mutta toisen vaimon lapset ovat nro 1, luultavasti koska vaimo 2 näin on halunnut.
Omia lapsiaan hän on saanut tavata niin paljon kuin olisi halunnut, ei vaan näköjään kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Näin ensimmäisen liiton LAPSENA voin sanoa ettei isäni oikeastaan ole minusta ja veljestäni kiinnostunut. Omia lapsia hän ei kuitenkaan toisessa liitossa ole tehnyt mutta toisen vaimon lapset ovat nro 1, luultavasti koska vaimo 2 näin on halunnut.
Omia lapsiaan hän on saanut tavata niin paljon kuin olisi halunnut, ei vaan näköjään kiinnostanut.
Ei kukaan voi pakottaa toisen kiinnostuksen kohteita...
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki olisivat yhtä tärkeitä.
Pienimmät tarvitsevat huolenpitoa aina eniten, mutta eihän se tee muista lapsista yhtään sen vähempiarvoisia.
Meillä saattaa tulla perintöriitoja, koska minä olen huomattavasti miestä rikkaampi ja perintö tullaan jakamaan niin, että lapsemme perivät minut ja mieheni perii kaikki hänen lapset. Minä omistan meidän asunnon ja olen sen itse kokonaan maksanut. Olen tarjonnut käytännössä ilmaisen kodin miehenikin lapsille. Toki miehen ja hänen exän lapset perivät sitten aikoinaan äitinsä. Mieheni ex on myrkyttänyt lasten mieliä vuosien varrella ja se kostautuu sitten perinnön jaossa, jossa en ota heidän lapsia huomioon samanarvoisina. Ehkä jätän tonnin jokaiselle kymmenien tuhansien sijaan. Alkuun lapset olivat kivoja minua kohtaan, kun ex ei vielä tiennyt minusta. Yhtäkkiä kaikki muuttui ja tuli kummallista haukkumista, joka ei varmasti ollut lasten itsensä keksimää.
Et ole velvollinen jättämään perintöä lapsille jotka eivät biologisesti ole sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ensimmäisellä miehelläni oli toisen liiton lapset rakkaimmat. Ei ekan eikä kolmannen liiton lapset.
Miksi luulet näin olevan? Liittyykö se äitiin jotenkin?
Kyllä mä luulen että hän rakasti vaimoaan numero 2 eniten. Enää sitä ei voi kysyä kun on kauan sitten kuollut.
Voipi olla että ne uudemmat lapset on tullut miehelle (ei ehkä niin kivana) yllätyksenä?
Poikkeus.