Sisäsiittoisuus on myytti

Suomalaiset eroavat perimältään tavallista enemmän muista kansoista, ja vaikka suomalaisten geneettiset juuret ovat enimmäkseen Keski-Euroopassa, myös itäinen vaikutus näkyy selvästi. Tohtori Päivi Lahermon (Helsingin yliopisto) ja professori Juha Keren (Helsingin yliopisto ja Karolinska Institutet) johtama tutkimus julkaistaan 24.10. tiedelehti PLoS ONE:ssa.

Tutkimuksessa analysoitiin suomalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten ja brittien perimää aiempaa tiuhemmalla kammalla: lähes tuhannesta näytteestä tutkittiin yli 200 000 yksilöllisesti vaihtelevaa perimän kohtaa, ns. snippiä (single nucleotide polymorphism).

Keskieurooppalaiset kansat osoittautuivat geneettisesti hyvin samankaltaisiksi keskenään, mitä tukevat myös muut tuoreet tutkimukset. Sen sijaan ruotsalaiset, länsisuomalaiset ja erityisesti itäsuomalaiset eroavat perimältään sekä toisistaan että keskieurooppalaisista. Lisäksi geneettinen monimuotoisuus on näissä populaatioissa keskieurooppalaisia vähäisempää.

Itä- ja länsisuomalaisten välinen geneettinen ero on eurooppalaisittain suuri, ja myös Suomen maakuntien välillä on selviä, maantieteellisiä etäisyyksiä mukailevia eroja. Länsisuomalaiset, erityisesti suomenruotsalaiset, ovat geneettisesti lähempänä ruotsalaisia kuin itäsuomalaiset.

Suomalaisten suuret geneettiset erot ja pienempi monimuotoisuus johtuvat maan poikkeuksellisesta väestöhistoriasta: myöhäisen asutuksen, pienen asukasmäärän ja eristyneisyyden vuoksi suomalaiset ovat ajautuneet geneettisesti erilleen Keski-Euroopasta. Nämä tekijät ovat vaikuttaneet erityisen voimakkaasti Itä-Suomessa ja myös paikallisesti Suomen sisällä.

'Geeniperimän yksityiskohtaisella tuntemuksella on merkitystä myös monien sairauksien geneettisten syiden etsinnässä', Lahermo ja Kere muistuttavat.

Tutkimus on vapaasti luettavissa osoitteessa http://dx.plos.org/10.1371/journal.pone.0003519.