Monellako haave asua joskus ulkomailla tai tehdä pitkä lomamatka jonnekkin?

Molemmat tehty, tosin jäin monen mutkan kautta asumaan ulkomaille. Haaveilen paluumuutosta Suomeen.

Olen asunut, olihan se ihan kivaa muttei nyt 10 v jälkeen enää lämmitä. Ei siis ole mikään elämäämullistava juttu automaattisesti se että asuu 1000-50 000 km eri suunnassa kuin nyt. Mutta jos en olisi kokenut niin luulisin että olisi.

Olen haaveillut. Joku sellainen pakettiautoelämä olisi ihanaa jos olisi työ jota voisi tehdä etänä reissuiltansa. Toisena vaihtoehtona olen miettinyt josko alkaisi heittää jotain mummo- au pair -keikkaa kun omat lapset lentävät pesästä.

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

Olen tehnyt molemmat.

Asuessani ulkomailla päädyin ostamaan oman asunnon. On siis nytkin pakopaikka, jonne aion myös muuttaa vielä takaisin. Elämä ulkomailla on huomattavasti stressittömämpää kuin täällä, ainakin etelässä!

Suosittelen lämpimästi repäisemään. Elämäni paras kokemus tähän mennessä. :)

Olen tehnytkin noin nuorempana useita kertoja. Ainoa maa, jonne olisin voinut jäädä on Britannia, vaikka siis oikeastaan en tajua, miksi asuisin sielläkään. Siellä ei ole monikaan asia täkäläistä paremmin. Kokemusta siis lisäksi Saksasta ja Espanjasta. En kaipaa mihinkään muuallekaan. Onneksi.

Olen asunut ja meillä on talo italiassa. Ajattelimme parin vuoden päästä muuttaa sinne kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnytkin noin nuorempana useita kertoja. Ainoa maa, jonne olisin voinut jäädä on Britannia, vaikka siis oikeastaan en tajua, miksi asuisin sielläkään. Siellä ei ole monikaan asia täkäläistä paremmin. Kokemusta siis lisäksi Saksasta ja Espanjasta. En kaipaa mihinkään muuallekaan. Onneksi.

Olen myös ollut Suomessa vailla työelämää, eli vapaana. Minulle tuon ulkomailla olemisen mahdollisti osin oma asunto lahjana (vuokratulot) ja vanhempien varat. Kotimaassa olin ihan vain työtön. Se ei maksa mitään.

Olen toteuttanut tavallaan. Kaksi kertaa oleskellut ulkomailla, 4kk ja 1kk, eri paikoissa. Tuolla pidemmällä pätkällä tuli jo kolmen kuukauden päästä vähän koti-ikävä. Halusin niin paljon ruisleipää ja päivittäisen Hesarin ja ylipäätään suomen kielistä lukemista. Internet ei silloin vielä toiminut kunnolla. Ystäviä oli myös ikävä vaikka sainkin uusia ystäviä siellä missä oleilin. 

Säästöillä järjestin oleskeluni ja sain tehdä muutaman matkaopaskeikan. Eli hain suomalaiset turistit lentokentältä ja ohjasin hotelleihin ja bussissa selitin maan tapoja. Niistä maksettiin ihan hyvin. Tämä siis tuon pidemmän oleskelun aikana. Suomessa olevan asuntoni vuokrasin tuoksi ajaksi puolitutulle. Kuukauden oleskelu meni säästöillä pelkästään. Keski-Euroopassa nämä minun paikat. 

Olisi toki vieläkin mukavaa, mutta on hankala järjestää enää. 

Kyllä, 10v sisällä asun Yhdysvalloissa.

Olen asunut ulkomailla. Voin kertoa että arki on arkea sielläkin omine kommervenkkeineen. Kannattaa varmistaa että mielenterveys ja parisuhde ovat kunnossa ennen sellaista reissua koska itseään ei pääse pakoon.

Ja kyllä, suunnitelmissa on pitempi oleskelu ulkomailla muutaman vuoden sisällä.

Asun ulkomailla. Olen asunut jo yli 20 vuotta, muutamassa Euroopan maassa. Koska käyn töissä ja vietän ihan tavallista perhe-elämää, en koe tätä mitenkään erikoisena.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

Me rahoitamme pitemmät reissut pääomatuloilla ja säästöillä, Suomessa vietämme minimalistista arkea.

Olen jutellut monen ihmisen kanssa jotka ovat päätyneet ulkomaille asumaan ja moni on sanonut että ensimmäine 3kk on koti-ikävä, 6kk kohdalla on koti-ikävä, 12 kk kohdalla ei ole enää ikävä mutta Suomessa on aina kiva käydä. 2-3 vuoden jälkeen ei ole enää edes tarvetta käydä. Moni on myös sanonu että on tavannut sukulaisiaan useammin asuessaan ulkomailla kuin esim Suomessa asuessaan eri kaupungeissa.

Reissasin maailmaa 2003-4, asuin ulkomailla 2008-9 ja nyt olen taas jo 7. vuotta muualla. En kaipaa Suomeen, tiesin jo lapsena että tulen lähtemään maailmalle. Mitään parempaa en osaa kuvitella kuin ulkomailla asuminen, se on kuin huumetta minulle :).

Kaikissa maissa joissa tähän mennessä olen ollut pitempään (6 kpl) on ollut hyvät ja huonot puolet, ja kaikissa niitä hyviä enemmän. Olen saanut kokemuksia ja kielitaitoja ja muistoja joita ei rahalla voi ostaa. En kaipaa säästöjä tai tuttuutta, olen eniten elossa kun omaisuus mahtuu matkalaukkuun ja voin vaikka huomenna lentää taas jonnekin.

Lähde siis kokeilemaan, huomaat kyllä onko se sinun juttusi :).

Olen panostanut koulutukseeni ja uraani koko aikuisikäni. Nyt olen huomannut että se panostus ei ole tuottanut tulosta työelämässä siltä osin että työelämä on todella kovaa ja siellä pysyminen aiheuttaa jatkuvaa stressiä, johtaminen on mielivaltaista jossa työntekijä on vain kone joka korvataan uudella kuin toisella voimat loppuu. Tämän myötä olen alkanut suunnittelemaan ulkomaille lähtöä määrittelemättömäksi ajaksi ja hakemaan elämään tarkoitusta muista asioista. Ainoa este on lapset jotka kouluiässä. Jotain pitää keksiä.

Olen ollut 1,5vuotta ulkomailla töissä. Silloin olin sinkku. Ja yhden kerran otin opintovapaalla 5kk jonka aikana kiersin maapallon. Reissua varten säästin vuoden verran rahaa ja asunnon annoin pimeesti tuttavalle muutamalla satasella käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

No, olen toteuttanut haaveeni tekemällä täysin eri ratkaisuja kuin sinä (tai ainakin sen perusteella miten viestisi tulkitsin). Minulla ei ole asuntoa, ei sitoumuksia, lämmitys- tms. kuluja. Työpaikkaa voin vaihtaa vaikka joka vuosi, olen rahoittanut yhden maailmanympärireissun Siwan kassalla istumalla. Nyt olen toimistotyössä esimiesasemassa, mutta voin irtisanotua vaikka huomenna. Ei minulla ole mitään uraa, jota pitäisi vaalia tai suojella. Voisin pyytää vaikka 3kk palkatonta ja jos sitä en saa, ottaisin lopputilin. 

Eli totta kai elämäntilanteeni on aivan eri kuin sellaisella jolla on omistusasunto, työ josta haluaa pitää kiinni jne. Mulla mahtuu omaisuus pariin matkalaukkuun, ja ne tavarat jotka eivät mahtuisi, voisin vaikka heti kipata kierrätyslaatikkoon ja olla taas vapaa :). Olen koko elämäni elänyt näin, nyt olen 36.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaa, kuinka ihmiset pystyvät järjestämään pitkät matkat ja ulkomailla asumisen taloudellisesti. Itse en saisi työpaikaltani vapaata kolmen kuukauden reissuun tai vaikka viettääkseni talvikuukaudet lämpimässä. Työni ei ole sellaista, että sitä voisi tehdä kokonaan etänä. Ilman töitä taas en pystyisi taloudellisesti tuollaiseen reissuun tai elämään, koska vaikka asuminen ulkomailla olisi halpaa, niin koko ajan juoksisi lämmitys- ym kulut kotimaan asunnosta. Olen myös sen verran vanha (55), että tässä iässä ei enää irtisanouduta ja heittäydytä pätkätöiden varaan siinä uskossa, että kun palaa ulkomailta, niin "aina sitä jotakin löytyy". Ei löydy sellaisia töitä, joita itse teen ja haluan tehdä. Eli eläkettä kai tässä on odotettava. Noin kuukauden matka meillä on suunnitteilla keväällä 2020, sitäkään emme pysty vielä tulevana keväänä toteuttamaan työni takia (en pysty ottamaan noin pitkää yhtämittaista lomaa kesäkauden ulkopuolella).

Mutta jään seuraamaan josko jollain olisi ratkaisu asiaan :)

Me rahoitamme pitemmät reissut pääomatuloilla ja säästöillä, Suomessa vietämme minimalistista arkea.

Omalla kohdallani se, että käyttäisin säästöni ulkomailla elämiseen ja kotona sillä välin juoksevien kulujen hoitamiseen ei edelleenkään ratkaisisi sitä ongelmaa, että en pystyisi säilyttämään työpaikkaani. Ei meillä annettaisi noin pitkää palkatonta lomaa.

Olen asunut useammassa eri maassa. Ensimmäiset kokeilut oli Euroopassa kesätöissä, ensimmäinen kerta oli 18 v. Myöhemmin perheen kanssa on ollut useamman vuoden työkomennuksia. Tykkään ja suosittelen. Vaatii avointa persoonaa, ja hetkittäin jotkut asiat ovat raskaita, mutta en kadu. En muuttaisi välttämättä pysyvästi nykyiseen asuinmaahani, mutta onhan se rikkaus, että on nähnyt maailmaa eri näkökulmista.