Jos on epävakaa

ja omaa vielä vaativan persoonallisuushäiriön, onko parempi vain elää yksin?

Olen jossain vaiheessa tätä elämää mennyt naimisiin ja saanut lapsia. Nyt lähellä 40:ää pitäisi vissiin helpottaa mutta ei. Välillä kaduttaa, etten nuorempana ole ymmärtänyt tilaani ja jättäytynyt yksineläjäksi.

Lapsilla on turvallinen isä, joka pärjäisi yh-isänä.

Olisin sitten se huono äiti, joka jättää perheensä,vaikka juuri perheeni parasta ajattelen.

Onko kohtalotovereita?