Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas jälleen törkeää kohtelua synnytyksessä
11.12.2018 |
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/bb0f27c6-d13e-450c-9431-413960392…
"käynnistykseen, vuoronvaihtoon saapunut kätilö jutusteli pariskunnalle iloisesti – kunnes loi katseensa tulevan äidin kasvoihin.
– Hän tiuskaisi, että heti ne lävistykset pois. Sitten kun en niitä lääkepöhnässä kaikkia saanutkaan irti, hän ilmoitti kirjaavansa tietoihini että ”ne roikkuvat naamassa”. Meille ei siis ollut huomautettu koruista aiemmin mitään.
Haapasalon mukaan kätilö vei häneltä ilokaasun synnytyksen aikana ja kieltäytyi antamasta muutakaan kivunlievitystä.
– Hän käski minun pitää silmät ja korvat auki ja suun kiinni. Synnytyksen jälkeen hän ei myöskään saapunut keskustelemaan kanssani synnytyksestä, kuten olisi pitänyt."
Meidän sukupolven naiset kyllä tuntevat ja tietävät arvonsa ihmisenä ja odottavat ihmisen arvoista kohtelua. Kuka haluaa enää ryhtyä äidiksi, kun kohtelu jo synnytyksestä lähtien ala-arvoista? En tiedä mihin muottiin sitä pitäisi sopia, että kelpaa äidiksi. Itsellänikin on tatuointeja ihan näkyvillä paikoilla, lisäksi olen korkeakoulutettu ja erittäin hyvin toimeentuleva uralla edennyt nainen. Äidiksi ei kuitenkaan ilmeisesti kannata ryhtyä, koska en ole siihen riittävän hyvä, vaikka pystyisin elättämään helposti koko perheen sekä tarjoamaan lapselle hyvän kodin.
Syntyvyyttä on aivan turha haaveilla kasvuun, jos äidit eivät saa ihmisarvoista kohtelua. Jos synnyttämässä olisivat miehet, ei kohtelu todellakaan olisi tuota tasoa. Ja tämä ei todellakaan ole yksittäinen tarina, toivoisin tänne lisää kertomuksia ala-arvoisesta kohtelusta synnytyksessä, jotta siitä voisi vinkata lehtiin aiheen. Jostain syystä tästä ei edes puhuta, vaikka naiset keskenään kertovat toinen toistaan kamalampia kokemuksia.
Kommentit (11)
Osa kätilöistä on todella sydämellisiä, olin hyvin huojentunut ekan synnytykseni jälkeen, koska kätilön kohtelu oli melkein kuin olisi oma äiti ollut hoitamassa... Mutta sitten on niitä sadisteja joukossa, kuten toisessa synnytyksessä sain huomata. Salissa oli kolme muuta avustamassa, ja ilmeisesti kyseinen kätilö oli muutenkin hankala työkaveri, sillä sen painostava hiljaisuuden ja ahdistuksen tunsi, vaikkei kukaan avustajista sanonutkaan kätilölle vastaan. Kun synnytys oli ohi, hautasin kasvot käsiini häpeästä ja otin sitten vastasyntyneen syliini itkien, eivätkä olleet onnen kyyneleitä. Vieläkin 8 vuoden jälkeen harmittaa, etten heti valittanut kohtelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisit jättäny synnyttämättä, mukula olis kuollu kohtuun. Sit olisit oikeudessa syyttäny tätä kätilöä että menit henkisesti aivan sekaisin. Kätilö saa potkut ja sinä hyvät korvaukset eli win win situation.
Tuli kyllä huomattua että osalla kätilöistä viiraa päässä
Lävistykset naamassa saattavat pahimmassa tapauksessa vaikeuttaa ilokaasumaskin tiiviyttä joten hyöty jää pieneksi.
Mulla huusi kätilö että älä huuda kun huusin ponnistaessa. Vasta seuraavan ponnistuksen aikana selitti että huuto ”ohjaa” väärään suuntaa. Tosin sitten neuvoi valsalva metodin eli vedetään happea paljon ja työnnetään kun kätilö käskee joka nykytietämylsen mukaan ei ole hyödyllistä. Parasta on kun äiti saa työntää useamman kerran ponnistuksen aikana ja niin pitkään kun ponnistuttaa ja hengittää miten haluaa.
Tosin lapsellani oli vihreä lapsivesi ja sydänäänissä jotain häikkää ja epiosotomiakin oli pakko tehdä jotta syntyisi nopeammin, sanoin että ei epiosotomiaa ellei lapsen takia ole pakko. Siinä vaiheessa oli kaksi kätilöä jo paikalla, mutta lääkäriä ei vielä oltu kutsuttu. Ponnistusaika 40 min. Apgar 7, itki mutta alkoi köhimään joten vietiin heti napanuoran katkaisun jälkeen intuboitavaksi toiseen huoneeseen lääkärille hoitoon, vihreää lapsivettä keuhkoissa ja vatsassa. tehohoidossa keuhkokoneessa 7h, ylipainehappi vuorokauden. Antibiootit suoneen viikon, kotiin 6pv ikäisenä. Imetys alkoi ja 4pv ikäisenä kun maitoni nousi kun sain olla lastenosastolla 24h. kolostumia lypsin käsin vauvalle sitä ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisit jättäny synnyttämättä, mukula olis kuollu kohtuun. Sit olisit oikeudessa syyttäny tätä kätilöä että menit henkisesti aivan sekaisin. Kätilö saa potkut ja sinä hyvät korvaukset eli win win situation.
Anteeksi mitä? En tietääkseni ole koskaan ollut raskaana, koko äitiys arveluttaa, kun en halua joutua koko yhteiskunnan pohjasakaksi muiden silmissä. Luitko edes tuota aloitusta? En usko, että saan mitään korvauksia siitä, mitä tuolle naiselle on käynyt, eikä Suomessa muutenkaan saada mitään isoja korvauksia.
Kyllähän tuosta nyt vähintään huomautus pitää kätilölle saada, mutta tuskin tulee mitään seurauksia.
Miksi edes kommentoit tähän ketjuun, kun et selkeästi ole lukenut tai ymmärtänyt sanaakaan koko aloituksesta?
Ap
Ensimmäisessä synnytyksessä (käynnistettiin 5 päivää) oli yhtä lukuunottamatta ihanat kätilöt. Lapsivuodeosastolla ei sitten niinkään. Se oli ihan kidutusta vauva teholla, minä leikattuna ja kipulääkettä ei saanu koska "liikkeelle kun lähdet niin helpottaa".
Toinen syntyi Joensuussa, taas käynnistys ja lopulta leikkaus mutta ihanat kätilöt salissa ja osastolla. Kokemuksena aivan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen minäkin näitä "ihana kätilö" tarinoita. Jo sairaalaan mennessä kätilö totesi "että ei se tarkoita toisen lapsen nopeaa synnytystä jos ensimmäinen syntyi nopeasti" .. (Ensimmäinen kolme tuntia siitä kun saavuin sairaalaan) - hyvä että ei lähettänyt kotiin takaisin, miehen kyllä lähetti. No, enpä juuri enää kätilöä nähnytkään ennenkuin painoin nappia parin tunnin kuluttua että nyt syntyy. Yksin siis molemmilla kerroilla sai olla ja kätilö paikalle kutsusta. En kokenut saavani "palvelua"..
Äityleillä on tunteet pinnassa ja muistikuvat voi heitellä, tai sitten ei tajuta etteivät he ole niitä prinsessoja synnytyksen hetkellä jolloin koko maailma pysähtyy heidän vuokseen.
Lehdissä on aina toinen puoli tarinasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äityleillä on tunteet pinnassa ja muistikuvat voi heitellä, tai sitten ei tajuta etteivät he ole niitä prinsessoja synnytyksen hetkellä jolloin koko maailma pysähtyy heidän vuokseen.
Lehdissä on aina toinen puoli tarinasta.
Kyseessä on synnytys, se on elämänmullistava kokemus. Itse synnytin ulkomailla, koska olen ulkosuomalainen ja todella sai "prinsessakohtelua". Niin herkkä ja merkittävä tapahtuma tuo on elämässä, että tottakai se vaatii erityistä huomiointia, kommunikointia ja tukea henkilökunnan puolelta. Aloituksessa olisin tuo, että tämä sukupolvi tuntee arvonsa paremmin ja tietää, että heitäkin pitää (naiseudesta huolimatta) kohdella kunnioittavasti ja hyvin eikä koe tuollaista alemmuudentunneta kuin tässä viestissä tulee ilmi. Se on vähintäänkin tervettä osata vaatia sitä kohtelua, vaikka nainen onkin.
Huomautan vielä, että ihan kunnallisella synnytin ja ilmainen oli synnytys, vaikka tämä on melko köyhä maa niin terveydenhuolto on kaikille ilmainen (ei ole poliklinikka tai toimisto jne. maksujakaan) ja hoito erinomaista.
Alue: Aihe vapaa
Up!