Mitä 25-vuotiaan tulee olla saavuttanut elämässään?
Kommentit (19)
Itse tuon ikäisenä olin lukion käynyt, naimisissa, kahden lapsen äiti, kaksi 2-asteen koulutusta keskeyttänyt. Ei omaisuutta eikä lainoja.
Toivottavsti saavutat joskus sen mielenrauhan, että tiedät mitä haluat ja olet tyytyväinen siihen mitä sinulla on.
Ettei sun tarvi kysyä av:llä apua siihen mitä " kuuluu" olla.
Lapsi on jo seitsemän ja en ole saanut opintoja päätökseen. Mies on ja olen naimisissa, mutta ne ei vissiin ole saavutuksia?
Opiskelu hapuilee ja pahasti. Alaa olen vaihtanut jo kahdesti.
ap
Vierailija:
Toivottavsti saavutat joskus sen mielenrauhan, että tiedät mitä haluat ja olet tyytyväinen siihen mitä sinulla on.
Ettei sun tarvi kysyä av:llä apua siihen mitä " kuuluu" olla.
ei todellakaan tarvitse olla opiskelut päätöksessä, eikä muutenkaan " vakiintunut" elämä.
Miespuolisten olisi hyvä olla suorittanut asevelvollisuutensa.
Muu riippuu yksilöstä, itse olin 25-vuotiaana sairaanhoitaja, työssä, naimisissa, asuntovelallinen ja yhden lapsen äiti.
Vielä samassa iässä sain vakituisen viran ja aloin odottaa toista lastamme, samoihin aikoihin hankimme omistusasunnon ja farmariauton...
Jos olisinkin kolmen lapsen äiti niin olisin saanut näöinä vuosina jotain aikaiseksi. Noh oppia on ainakin päähän jäänyt ja ripauksia eri aloilta.
ap
Itse olin tuossa iässä valmistunut yliopistosta, vakituisessa alan työpaikassa, naimisissa ja omistin puolet asunnosta. Jätettiin pois ehkäisy ja alettiin yrittää esikoista.
toiset ovat siinä iässä jo kovin vanhahtavia ja rupsahtaneita, toiset vielä kovinkin nuoria ja villejä...ei ole yhtä ainoaa kaavaa miten pitäisi elää, varsinkaan nykypäivänä..
Jokainen menkööt tyylillään. Ei suorittaminen lisää kenenkään ihmisarvoa.
Vierailija:
Jokainen menkööt tyylillään. Ei suorittaminen lisää kenenkään ihmisarvoa.
ja onnellisesti naimisissa, kahden tenavan äiti, ja töissä käyn.. opiskella ehdin vielä joskus, kun tiedän mihin haluan. asutaan vuokralla, eikä ole mitään lainoja.
Eikös jokainen ole yksilö? eli mitään ei ole pakko tehdä tähän ikään mennessä.
Vierailija:
ja onnellisesti naimisissa, kahden tenavan äiti, ja töissä käyn.. opiskella ehdin vielä joskus, kun tiedän mihin haluan. asutaan vuokralla, eikä ole mitään lainoja.Eikös jokainen ole yksilö? eli mitään ei ole pakko tehdä tähän ikään mennessä.
Eli ei mitään ihmeellistä, elämä edessä!
Opiskelut vielä kesken (6 vuoden mittainen tutkinto ja takana pari välivuotta töitä tehden eli valmistun aikaisintaan 27-vuotiaana), asun alle 20 neliön opiskelijaboksissa ja opintolainaa on sellaiset 10.000 euroa, miehestä ei tietoakaan, saati sitten lapsista. Eikä haittaa yhtään.
sain sitten samana vuonna ekan työpaikan, mutta määräaikaisen vain. Kaksi lasta oli myös, 2v ja 4v. Asuin vuokrakämpässä juuri eronneena lasten kanssa.
Opiskelle kunnolla tai käydä töissä. Olla päämääriä joihin pyrkiä ja jotka ei enää vaihdu ainakaan usein.