Appivanhemmat
Olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä nyt reilu vuoden. Olen tavannut hänen perhettään kuitenkin vain pari kertaa, koska välimatkaa on suhteellisen paljon. Ensimmäisellä tapaamisella minua hyvä kun tervehdittiin. Yritin lähestyä heitä, saada juttua aikaan mutta olivat vain kuin minua ei olisikaan.
Tiedän, että heillä on takana hankalat ajat ja ymmärrän sen vaikuttavan ihmisen henkiseen jaksamiseen. Uuteen ihmiseen tutustuminen ei siis välttämättä ole listalla ensimmäisenä. Silti kovasti haluaisin tutustua heihin, mutta tunnen oloni hyvin ulkopuoliseksi. Tuntuu, että en ole tervetullut perheeseen. Viimeksi kun kävimme, vein tuliaisiakin, mutta en saanut edes kiitosta. Toivoisin edes, että minua kohdeltaisiin kuin ihmistä.
Lisänä vielä satun tietämään, että kumppanini exän kanssa tulivat juttuun, ehdottelivat jo heille lasten hankkimista ja mitä vielä. Harmittaa, koska tuntuu, että minulle syystä tai toisesta ei anneta edes mahdollisuutta. Olen ystävällinen, iloinen, helposti lähestyttävä ihminen. Pukeudun siististi eikä olemuksessani muutenkaan ole mitään erikoista, eli kyseessä ei pitäisi olla edes ns "pinnalliset asiat". Onko täällä kohtalotovereita? Haluaisin päästä lähemmäs "uusia" appivanhempiani, mutta en tiedä mitä enää voin tehdä, tuntuu, että olen omalta osaltani yrittänyt jo. :(
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos heillä on vakavampia asioita mietittävänä, kuin sinun tunteet?
Varmasti onkin, kuten sanoin niin ymmärrän että on vaikeita asioita taustalla joiden miettiminen voi viedä aikaa. Silti toivoisin heidän edes tervehtivän minua kun käyn kylässä, meillä päin se ainakin kuuluu perus käytöstapoihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos heillä on vakavampia asioita mietittävänä, kuin sinun tunteet?
Itse siis tykkäisit ihan hyvää jos menisit uutena uuteen paikkaan ja sinua ei edes tervehdittäisi?
Ehkä he luulevat sinun olevan syynä eroon. Voisiko puolisosi jutella heidän kanssaan ja kertoa, että näin ei ole?
Heillä on mahdollisesti ikävä heille jo läheiseksi ja rakkaaksi käynyttä edellistä miniää; anna heille aikaa hyväksyä sinut.
Et kuitenkaan ole se tärkein. Olet heidän lapsensa valittu. Kysele ja kerro omista ajatuksistasi. Tuo esiin omia toiveitasi ja kutsu heitä kylään ja tilanteisiin jossa voisi lähentyä. Mikäli ei onnistu, parempi edes kohteliaat ja etäiset välit, kuin ei välejä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he luulevat sinun olevan syynä eroon. Voisiko puolisosi jutella heidän kanssaan ja kertoa, että näin ei ole?
Erosivat kauan ennen kuin me kaksi miehen kanssa edes tutustuimme. Toki asian voisi heille varmuuden vuoksi kertoa, jos sitä vaikka epäilevät. Ap
Vierailija kirjoitti:
Heillä on mahdollisesti ikävä heille jo läheiseksi ja rakkaaksi käynyttä edellistä miniää; anna heille aikaa hyväksyä sinut.
Ymmärrän tuon. Olivat yhdessä kuitenkin vain melko lyhyen aikaa, sen ajan sisällä ehtivät tavata vain muutaman kerran välimatkan takia. Puolison mukaan eivät koskaan kerenneet tulla kovin läheisiksi juuri tuon takia. Ja vaikka ymmärrän, että uuden miniän hyväksyminen voi viedä aikaa, miten se koskaan voi edes tapahtua jos eivät anna minulle edes pienintäkään mahdollisuutta? Ap
Vierailija kirjoitti:
Et kuitenkaan ole se tärkein. Olet heidän lapsensa valittu. Kysele ja kerro omista ajatuksistasi. Tuo esiin omia toiveitasi ja kutsu heitä kylään ja tilanteisiin jossa voisi lähentyä. Mikäli ei onnistu, parempi edes kohteliaat ja etäiset välit, kuin ei välejä ollenkaan.
Kylään voisin toki heitä pyytää, en tosin tiedä miten mielellään lähtevät isolla porukalla näin kauas. :/ Miehen mukaan eivät ole kovin usein edes hänen luonaan käyneet aikaisemman suhteen ja sinkkuaikojen aikana. Ap
Ovat huonokäytöksisiä, oli miten vaikeaa tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos heillä on vakavampia asioita mietittävänä, kuin sinun tunteet?
Varmasti onkin, kuten sanoin niin ymmärrän että on vaikeita asioita taustalla joiden miettiminen voi viedä aikaa. Silti toivoisin heidän edes tervehtivän minua kun käyn kylässä, meillä päin se ainakin kuuluu perus käytöstapoihin. Ap
Meillä tervehditään vain toivottuja vieraita, ei niitä, jotka tunkevat meille pyytämättä.
Eivät vaan osaa käyttäytyä.
Mun appivanhemmat oli tuollaisia kymmenen vuotta. Aina oli oma elämä ja ties mikä tärkeämpää.
Sitten tuli taloudellisia ongelmia yms ja yhtäkkiä anoppi keksi että hei, meidän perhehän se onkin hänen elämänsä sisältö. Vähän myöhäistä se soinä vaiheessa oli.
Ehkä ovat erilaisia ihmisiä kuin mitä oletat. Suhtautuvatko poikaansa lämpimämmin? Eivät ehkä halua tungetella ja arkailevat sinua. Menikö jokin pieleen entisen miniän kanssa ?
Toisaalta jos välimatka on pitkä , ei tarvitse niin usein tavata ja poika voi pitää yhteyttä silloin kun on tarve.
Miksi sinä tuppaat sinne? Anna niiden ihmisten olla rauhassa. Ihan sama mikset ole tervetullut, sun vaan kannattaa ottaa vinkistä vaari.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vain ovat juntteja :/
Niinpä. Eivät tajua minkäänlaista vihjettä siitä, etteivät ole tervetulleita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä tuppaat sinne? Anna niiden ihmisten olla rauhassa. Ihan sama mikset ole tervetullut, sun vaan kannattaa ottaa vinkistä vaari.
En ole kertaakaan "tuppaantunut" kylään. Mieheni on halunnut ottaa minut mukaan, olemme kaksi kertaa käyneet koko yhdessäoloaikanamme siellä. Kyllä minusta olisi kiva edes tietää, miksi en ole tervetullut jos en todella sitä ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vain ovat juntteja :/
Niinpä. Eivät tajua minkäänlaista vihjettä siitä, etteivät ole tervetulleita.
Mitä h*lvetin vihjettä? Eivätkö aikuiset ihmiset todella osaa aukaista suutaan ja sanoa asioita suoraan? Ei voi syyttää toista, jos ei itse osaa suutaan avata. Mikä syy edes olisi sille, että Ap ei ole tervetullut, kerran eivät edes tunne toisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos heillä on vakavampia asioita mietittävänä, kuin sinun tunteet?
Varmasti onkin, kuten sanoin niin ymmärrän että on vaikeita asioita taustalla joiden miettiminen voi viedä aikaa. Silti toivoisin heidän edes tervehtivän minua kun käyn kylässä, meillä päin se ainakin kuuluu perus käytöstapoihin. Ap
Meillä tervehditään vain toivottuja vieraita, ei niitä, jotka tunkevat meille pyytämättä.
Juntteja olette.
Mitä jos heillä on vakavampia asioita mietittävänä, kuin sinun tunteet?