Voi masuvauva parkaa: päivittäin joutuu

Kerro edes missä kohti pitäis yrittää nauraa?

Onks pikkasen älykkyysosamäärä vähäinen?



Ota lääkkees ja mee nukkumaan.

säälin sitä 3,5-vuotiasta. Eiköhän se sikiö siellä lapsivedessä kölliessään pärjää. Lapselle on turha huutaa kurkku suorana. Kärsii inflaation, ääni kähenee ja lapsikin alkaa huutamaan.

Ehkä aloitukseni oli hieman liioiteltu, mutta kyllä ihan oikeasti välillä tulee huudettua lapselle, joka aika monin tempuin osaa kiristää äidin hermoja. Tuskin olen maailman ainoa ihminen, joka tähän välillä sortuu.



Kaikenlaista muutakin stressiä on: mies reissutöissä, henkisesti uuvuttava työ, siihen vielä raskausvaivat, kodinhoito ja tämän esikoisen kanssa tappelu, niin että juu, välillä pinna kyllä palaa.



t. Ap

Mullakin muuten sama tilanne, paitsi että olen kotiäiti. Väsyttää niin hitosti ja pinna palaa helpolla. Olenkin miettinyt, että olisinko sairas? Ennen en ole ollut tällainen raivoaja, vaan harkitsin aina sanojani ja olin maltillinen.



Ainakin kilpirauhasen vajaatoiminnassa on tällaisia oireita. Tai sitten voi olla jotakin mielenterveysongelmaa (en kyllä usko).

meillä kanssa saa kohta jo 4v kuulla päivittäin

äidin huutoa..

olen käynyt itsekin lääkärissä, kun on pinna niin kireellä

koko ajan mutta lääkärin mukaan " en tarvitse lääkitystä" heh.

tuntuu, ei mikään ei mene perille ja aina ollaan eri mieltä

niin ei jaksa enää/aina olla johdonmukainen tai toimia " oikeaoppisesti" .

olen tosi väsynyt ajoittain.

meillä vauveli jo " tottunut" tähän mekastukseen.



kurjaa, kun on itselläkin keinot jo loppu vauhdikkaan uhmiksen kanssa

JOs esim esikoinen ollut tosi vilkas ja hänelle ehkä huudettu JOSKUS, millainen seuraavasta vauvasta tuli?

Meillä huusi sisko (4-v.) ja veli (6-v.) aikalailla paljon enkä minäkään ole mitenkään hiljaisimmasta päästä. Isäkin osallistui välillä voimakkaaseen äänenkäyttöön. Mietin mitähän vatsassani oleva kuopus mahtaa tuumata metelistä.



Syntyi onnellinen ja iloinen tyttölapsi joka ei todellakaan vähästä hätkähdä; meteli ei pahemmin unia häirinnyt vauvaiässä ja on aina ollut oikein tasapainoinen lapsi - joka nykyään osallistuu älämölön pitämiseen siinä missä muutkin.



Onneksi ei asuta kerrostalossa...

Vierailija:

Ehkä aloitukseni oli hieman liioiteltu, mutta kyllä ihan oikeasti välillä tulee huudettua lapselle, joka aika monin tempuin osaa kiristää äidin hermoja. Tuskin olen maailman ainoa ihminen, joka tähän välillä sortuu.

Kaikenlaista muutakin stressiä on: mies reissutöissä, henkisesti uuvuttava työ, siihen vielä raskausvaivat, kodinhoito ja tämän esikoisen kanssa tappelu, niin että juu, välillä pinna kyllä palaa.

t. Ap

mutta kirjoituksestasi saa kyllä aika kurjan kuvan. Miten aiot pärjätä kun sinulla on kaksi lasta eikä vain yhtä niin kuin nyt?

Samaa mietin minäkin raskausaikana, mitä vauva joutuu kuulemaan, sitä huutamista ja mekastusta (milloin sisarusten, milloin äidin), tuleekohan siitä normaali ollenkaan, vai raivohärkä jo syntyessään.

Ihan normaalihan tuo on, kestää vaan ääntä keskivertoa paremmin, eli ei todellakaan tarvitse nukuttaa/syöttää hiljaisessa.

On vissiin oppinut nukkumaan masussa ollessaan hirveässä melussa, eikä vähästä säikähdä. =)