Lue keskustelun säännöt.
Sos. tilanteiden pelko
10.12.2018 |
Perinnöllinen ja tämän lisäksi minua on nöyrytetty niin monta kertaa ja ollut työpaikkakiusaamista. Kesällä irtisanouduin töistä enkä kykene enää mennä ulos. En pysty edes enää nähdä vanhempia, sukulaisia.
Minulla on karmea pelko siitä että milloin minua taas arvostellaan tai kritisoidaan.
Takana jo 4v terapia mutta ei auttanut yhtään. Itsemurha?
Kommentit (16)
MIKSI ALAPEUKUTUKSIA??????????? Kaipaan kanssaihmisiltä apua? Mitä olen tehnyt väärin vai onko kiva kiusata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pahoittaa mielensä heti ensimmäisestä alapeukusta, ei ehkä kannata kirjoittaa tänne lainkaan.
Niistä alapeukuista vinkuminen ei yleensä myöskään kannusta ihmisiä vastaamaan asiallisesti, vaan lähinnä aiheuttaa lisää alapeukutusta.
Miten muka sosiaalisten tilanteiden pelko on perinnöllistä? Eräs tuttuni kärsii moisesta, mutta kumpikaan hänen vanhemmistaan ei kärsinyt, eikä kärsi siskonsakaan tai kukaan kolmesta lapsestaan. Hänen poikansa ja siskonsa ovat jopa yltiösosiaalisia.
Rakenna henkinen suojakupu ympärillesi että sanoi kuka mitä tahansa niin se ei murenna sinua ja sitä mitä olet. Muista että moni ei osaa käyttäytyä ja monesti ikävät kommentit kertovat vain siitä toisesta ihmisestä. LIsäksi kannattaa miettiä ettei maailma pyöri sinun ympärilläsi, eli ei kaikista kommenteista ja kohtaamisista tarvitse etsiä syitä ja seurauksia juuri SINUA kohtaan. Ei pidä käpertyä liiaksi itseensä ja luulla että kaikki koskettaa juuri itseä. Avaa silmäsi ja katso ympärillesi. Tsemppiä ja voimia!
Vierailija kirjoitti:
Miten muka sosiaalisten tilanteiden pelko on perinnöllistä? Eräs tuttuni kärsii moisesta, mutta kumpikaan hänen vanhemmistaan ei kärsinyt, eikä kärsi siskonsakaan tai kukaan kolmesta lapsestaan. Hänen poikansa ja siskonsa ovat jopa yltiösosiaalisia.
No hän on onnekas, useimmissa tutkimuksissa taudin on todettu olevan voimakkaasti perinnöllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten muka sosiaalisten tilanteiden pelko on perinnöllistä? Eräs tuttuni kärsii moisesta, mutta kumpikaan hänen vanhemmistaan ei kärsinyt, eikä kärsi siskonsakaan tai kukaan kolmesta lapsestaan. Hänen poikansa ja siskonsa ovat jopa yltiösosiaalisia.
No hän on onnekas, useimmissa tutkimuksissa taudin on todettu olevan voimakkaasti perinnöllinen.
http://masennusinfo.fi/ahdistuneisuushairiot/sosiaalisten-tilanteiden-p…
masennusinfo kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko syntyy altistavien perinnöllisten tekijöiden ja haitallisten sosiaalisten kokemusten vuorovaikutuksessa.
Tuossa ei ainakaan suoraan puhuta perityvyydestä. Mitähän tutkimuksia sinä oikein tarkoitit?
Tarkalleen ottaen meillä kaikilla on altistavia perintötekijöitä (ihmisrodulle ominaisia), jotka yhdessä epäsuotuisien olosuhteiden kanssa altistavat milloin millekin sairaudelle.
Kiitos näistä parista asiallisista kommenteista. Meillä on koko suvussa valtavasti ahdistushäiriötä ja sos.tilanteiden pelkoa. Vanhemmilla molemmilla ja nyt pikkusiskoni joka on lukiossa on alkanut kärsiä mielenterveysongelmista vaikka pärjää loistavasti ja on kavereita.
Minä olen 25v ja läpi elämän kiusattu myös työpaikoilla. Aina herättänyt ihmettelyä on henkisesti hyökätty.
Viimeinen nöyrytys oli tänä kesänä, sukulainen ykskaks suuttui minulle siitä että yhdessä juhlassa oli kuulemma epäsopivat kengät (niissä oli korkoa 5cm), muuten vain minua aina otetaan silmätikkuna, olipa se tukasta, vaatteista jne.
Olen niin tavallimen kun vain voin olla!! Mikä minussa herättää noin sadistisia piirteitä?
Naamani kokoajan otettu puheenaiheeksi.
Työpaikalla FB profiilini oli oikein hupia työkavereille ja nöyrytettiin.
En usko että minulla on enää mahdollisuuksia selviämään.
Uskokaa tai ei mutta jopa lähikaupassa minua on myyjä alkanut seuramaan.
Näytän kuulemma liian kiltiltä, epäilyttävältä, raivostuttavan ihana luonne.
Koen että minulla on täysin perusteltu syy päättää joskus elämäni. Olen 10 vuotta tehnyt töitä, ei edes terapeutti koskaan ymmärtänyt mikä minussa oikein on että herättää niin paljon ihmetystä.
Olen ollut 4 päivää putkeen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäätkö kaikissa tilanteissa joissa on ihmisiä? Vai esim. vain silloin kun sinuun kohdistuu huomiota?
Auttaisiko jos käyt kaupassa juuri ennen sulk.aikaa, kun vähemmän ihmisiä?
Ja muista, vaikka muut tuomitsisi, se ei ole maailmanloppu. Ehkä pitää jotenkin hyväksyä se yhtenä itsestäänselvyytenä, että ihmiset tuomitsevat toisiaan aina. Se ei ole oikeasti niin vaarallista kuin miltä tuntuu. Olet kokenut pahempaa tuomitsemista ja siksi traumatisoitunut niin, että lievempikin tuntuu pahalta tai edes sen mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Miten muka sosiaalisten tilanteiden pelko on perinnöllistä? Eräs tuttuni kärsii moisesta, mutta kumpikaan hänen vanhemmistaan ei kärsinyt, eikä kärsi siskonsakaan tai kukaan kolmesta lapsestaan. Hänen poikansa ja siskonsa ovat jopa yltiösosiaalisia.
Minulle ainakin oli selvää että ap. tarkoitti omansa olevan perinnöllistä eikä kaikkien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole yksin. Silloin ei tule kärsimyksiä. Suosittelen sosiaalisten tilanteiden kokeilua PIENIN askelin. Niin pienin, että takapakit ei haittaa. Se on palkitsevaa.
Olen ap.
Onko se vain minä vai onko todellakin ajattelemattomuus ja kireä ilmapiiri lisääntynyt. Tuntuu että ihmiset nykyään puhuvat toisilleen tosi armottomasti.
Pelkään sitä että minua huomataan ja analysoidaan.
Vahvaluonteiset ihmiset aiheuttavat minulle kirjammellisesti painajaisia. Saatan alkaa heidän seurassa unohtelemaan sanoja ja tärisemään, siitä vasta hupia heille tulee kun heille tulee olo että täytyy ojentaa, näpäyttää tai muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukut ei ole kiusaamista vaan mielipiteen ilmaisua. Jos olet noin hyökkäävä niin en ihmettele jos sinua vältellään.
Yleisesti ottaen tuntemattomat ihmiset eivät ajattele jokaisesta vastaantulevasta yhtään mitään. Ihan jo siitä syystä ei kannata sisälle lukkiutua. Ne, jotka sinua kiusaa ovat idiootteja ja sosio-emotionaalisesti vajaita.
Ilkeitä ihmisiä on ollut aina ja itse ennen pelkäsin hirveästi ennen ihmisten mielipiteitä ja sosiaalinen kanssakäyminen oli vaikeaa. Opin siitä pikkuhiljaa irti kun vain altistin itseni tilanteille ja sain rohkeutta lisää aina onnistumisesta ja toistin vain sitä ettei suurin osa ihmisistä oikeasti paljoa havahdu minusta. En ole niin massasta poikkeava. Oma suhtautuminen itseen vaikuttaa hirveästi ja se näkyy ulospäin ja aiheuttaa vaivaantumista puolin ja toisin jos toisesta näkyy ulospäin epävarmuus ja epämiellyttävä olo. Siinä rupeaa vastapuolikin jo ajattelemaan itsestä vaikka mitä.
Olen ap. Toi just saa mua voimaan huonosti. Minäkö hyökkäävää? Olen tosi kiltti ja istun täällä kotona surullisena. Haluaisin edes hieman lämpöä saada jostain. Tämän parempaa en osaa kirjoittaa. Jos oikea ja asiallinen teksti tulkitaan noin negaiivisesti niin luovutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Toi just saa mua voimaan huonosti. Minäkö hyökkäävää? Olen tosi kiltti ja istun täällä kotona surullisena. Haluaisin edes hieman lämpöä saada jostain. Tämän parempaa en osaa kirjoittaa. Jos oikea ja asiallinen teksti tulkitaan noin negaiivisesti niin luovutaan.
En ole tuo aiempi kommentoija, mutta ainakin minä sain noiden parin ensimmäisen kommenttisi perusteella sen kuvan, että otat kaikki asiat kiusaamisena. Lisäksi yhdessä toisessa kommentissasi minua ihmetytti kun kerroit "ihanasta luonteestasi". Kuulostat kieltämättä siltä, ettet näe itsessäsi tai ajattelussasi yhtään mitään vikaa vaan olet aina vain sitä mieltä, että kaikki tarkoituksella kiusaavat juuri sinua.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Toi just saa mua voimaan huonosti. Minäkö hyökkäävää? Olen tosi kiltti ja istun täällä kotona surullisena. Haluaisin edes hieman lämpöä saada jostain. Tämän parempaa en osaa kirjoittaa. Jos oikea ja asiallinen teksti tulkitaan noin negaiivisesti niin luovutaan.
On minusta hyökkäävää syyttää alapeukutuksesta heti kiusaamisesta sanomalla vielä että: ”onko kiva kiusata” ja kyseenalaistat palstalaisten kypsyyden tietämättä yhtään tarkoitusperistä ja se on varmasti ongelma sinulla myös todellisessa elämässä, mitä nyt olen päätellyt sinun viesteistäsi. Heittäydyt puolustuskannalle heti mikäli kohtaat jotain negatiivista, vaikka sillä ei tarkoitus olisi sinua kiusata ja loukata. Se myös ajaa ihmisiä pois ja annat vallan yksinjäämiselle. Se on totuus jota on varmasti inhottava lukea.
Lähtökohtaisesti pitää lähteä siitä liikkeelle, että niin kuin sanoit, olet tavallinen ihminen niin kuin miljoonat muutkin. Kun kävelet ulkona, ei sinua oikeasti ihmiset katsele perään ja ajattele negatiivisesti sen enempää kuin sinä heitä. Vai? On toki täysin ymmärrettävää että ihmisiin on vaikea luottaa kun on haavoittunut moneen kertaan.
Itse olen näinkin yksinkertaisella jutulla päässyt peloistani:
1. Hyväksyn sen että kaikki eivät minusta pidä eikä ketään voi pakottaa, samalla tavalla en pidä itsekään kaikista ihmisistä eikä siihen voi pakottaa.
2. Jos käyttäydyn fiksusti ja omalla toiminnallani näytän itsestäni positiivista puolta, se tuo ihmisiä ympärille ja antaa hyvän kuvan ylipäätänsä.
3. Hyväksyn sen tosiasian että jotkut vain ovat ilkeitä, sellaisia ihmisiä tulee vain välttää ja yrittää olla niin ettei ole tekemisissä
4. En ota itseeni muiden typeristä kommenteista, monesti niillä, joilla on tarvetta arvostella muita, on omia ongelmia eikä tosiaan mikään hyvä olo itsensä kanssa. Tämä on vaikeaa enkä kiellä etteikö muiden kommentit muka satuttaisi, täytyy vain yrittää nollata tilanne
5. Altistin itseäni sosiaalisille tilanteille, meni syteen tai saveen. Ensin pieniin tilanteisiin kuten kaupassa käynti, lihatiskillä käynti (joutuu sanomaan mitä lihaa ottaa ja paljonko). Tervehdin ihmisiä.
6. Opin nauramaan itselleni ja omille pienille mokille jotka olivat ennen olevinaan maailmanloppu
Tässä on mennyt aikaa, mutta nykyisin sosiaaliset tilanteet eivät ahdista enkä pakene tilanteita. Edelleen mokia sattuu ja lehahdan punaiseksi mutta se ei ole vaarallista. Elämä on ihan erilaista nykyään ja nyt kun vertaan itseäni siihen edelliseen niin ymmärrän kuinka paljon se oma huomaamaton välinpitämättömyys ja pakeneminen vain huononsivat tilannetta itseni kannalta.
kiitos vain alapeukutuksesta, näköjään tulin tänne kaivaa verta nenästä.... kiitos vain että ootte noin kypsiä aikuisia.