Lue keskustelun säännöt.
Bipo ja seurustelu
surullinen puoliso
09.12.2018 |
Puuttuuko bipolta empatiakyky vai mistä johtuu kun ei edes yritä korjata aiheuttamaansa vahinkoa parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa? Eikö osaa katua, vai eikö vain osaa välittää tai näe miten paljon satuttaa toisia?
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen BiPo ja haluan paljon lapsia.
Exälläni bipo, mutta luulen, että lisäksi myös persoonallisuushäiriö. Empatiakyvytön, mitään katumaton paska se oli. Nyt on uusi nainen, kauankohan onni kestää?
Vierailija kirjoitti:
Exälläni bipo, mutta luulen, että lisäksi myös persoonallisuushäiriö. Empatiakyvytön, mitään katumaton paska se oli. Nyt on uusi nainen, kauankohan onni kestää?
Onko teillä jo lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bipo on entiseltä nimeltään maanis-depressio. Jos hän on empatiakyvytön, miksi haluat sellaista elämää?
Exäni oli mukava aina silloin kun tarvitsi jotain ja kun oli haluamansa saanut niin muuttui tunnekylmäksi. Käytti valtaa, haki reaktiota, haastoi riitaa ja heittäytyi marttyyriksi. Sai aina puhuttua silmät ja korvat täyteen erilaisia lupauksia jotka sitten aina petti ja minä olin se hullu kun kehtasin loukkaantua. Onneksi jo hänelläkin uusi kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bipo on entiseltä nimeltään maanis-depressio. Jos hän on empatiakyvytön, miksi haluat sellaista elämää?
Maanis-depression vielä hyväksynkin, mutta jos on empatiakyvytön eikä rakasta ja halua lapsia niin sitten ei kauheasti kiinnosta.
Kun on oikein kuormittunut kuormittaa muutkin kun yrittää tasaselle. Ja kierrokaet vaan kovenee.
Itse tuppaan moiseen ja koska en pidä siitä vetäydyn.
En jää selittelemään.
Niin kai takapuoleen ammuttu karhukin tekee puista purua ja riehuttuaan rauhoittuu ja käy nukkumaan.
Kaikkein lähimpiään sitä enimmin loukkaa. Sanoisin et ihminen on ok mut ei kaikki sen teot.
Ja kyllä mä ainakin yritän ottaa opikseni asioista ja pyrkiä tahtotilaan jossa pätisi ratkaisukeskeisyys rankaisukeskeisyyden sijaan.
Silti on oikein pitää puolensa koska oman hyvinvoinnin kustannuksella ei pitäis alkaa yliymmärrellä jotakuta.
Mut kaikki ollaan erilaisii eikä kaikil oo antaa vähästäänkään.
Ja oikeesti joskus ihminen on niin satutettu, voimaton , rajaton tai vaan pahoista lähtökohdista että joskus ei vain suju.
Pääasia ettei ota itseensä tai syyllistele itseään. Tiettyjä asioita voi varsin hyvin vaatia niin itseltään kuin toiseltakin.
En tiedä.
Puhe ja muu kommunikaatio on tärkeää.
Ymmärretyksi tuleminen.
Voimia kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vghltr kirjoitti:
Exäni oli mukava aina silloin kun tarvitsi jotain ja kun oli haluamansa saanut niin muuttui tunnekylmäksi. Käytti valtaa, haki reaktiota, haastoi riitaa ja heittäytyi marttyyriksi. Sai aina puhuttua silmät ja korvat täyteen erilaisia lupauksia jotka sitten aina petti ja minä olin se hullu kun kehtasin loukkaantua. Onneksi jo hänelläkin uusi kumppani.
Noi ei ole bipolaarisuuden oireita. Se ihminen on ollut ehkä tuollainen luonne/persoona, mutta se sairaus ei noita piirteitä selitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa narsistin oireita ja pahoja vaikutuksia ympärilleen.
Ei kai bipolaarisuus kerro persoonasta ja empatiakyvystä kuitenkaan juurikaan?
En tunne sairautta (onko se sairaus?), mutta tiedän kaksi bipolaarista perheenäitiä ja molemmilla on perhe kasassa, kaunis koti, tyytyväisen oloiset lapset ja ulospäin perushyvältä vaikuttava parisuhde.
Ja molemmat puhuvat muuten asioistaan niin avoimesti, että varmaan tiedossa olisi, jos olisi ongelmia.:D
Toinen on taiteilija ja toinen kokki, eli luovaa työtä tekee ja välillä saikulla - näissä perheissä mies on päävastuussa ihan kaikesta, lapsista lähtien.
Manian aikana ainakin toinen noista naisista on täysin vahdittava, saa päättömiä ideoita joita ei epäröi toteuttaa (yleensä liittyy remppaamiseen ja matkusteluun).
Masennusjaksot näillä kummallakaan ei käsittääkseni ole pahoja ja luonne on molemmilla sellainen ”pirtsakka” peruspositiivinen, ainakin ulospäin ja omien puheidensa mukaan just ne maniajaksot on eniten elämään vaikuttavia.
Toinen näistä oli lastenhoitajana lapsuudenkodissani kun olin lapsi, ja oli erittäin empaattinen ja lämmin ihminen.
Hullu ja vilkas tosin, mutta ei pelottavalla tavalla.
Muistikuva hänestä on sellainen kepposteleva pullantuoksuinen hullu jonka silmät nauroi kokoajan.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnekylmyys ja omien tarpeiden täyttäminen suhteessa (yksipuoleinen seksi). Riidan haastaminen ja räjähtely ilman syytä. Omat harrastukset itsekkään tärkeitä ja oma aika. Jos puoliso sairastuu niin ero tiedossa koska ei voi antaa seksiä tai siivota.
Kaikki asiat tehdään aina toisen pillin mukaan. Myötätunto puuttuu.
surullinen puoliso kirjoitti:
Puuttuuko bipolta empatiakyky vai mistä johtuu kun ei edes yritä korjata aiheuttamaansa vahinkoa parisuhteessa tai muissa ihmissuhteissa? Eikö osaa katua, vai eikö vain osaa välittää tai näe miten paljon satuttaa toisia?
Manioissa hölmöillyt vahingot on yleensä toistuvia ja sitä kokoluokkaa, ettei heillä resurssit riitä korjaamaan jälkiään, siksi vetävät välinpitämättömän naamarin päälle, vaikka saattavatkin sisimmässään olla harmissaan.
Ikävää, että eivät ymmärrä tekojensa seurauksia vaan jatkavat niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse traumatisoiduin entiseni toiminnasta, ei koskaan enää bipoa kumppaniksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, empatiakyvyttömyyshän on yksi diagnostista kriteereistä, katumuksen puute myös.
Osa epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavistakin on varmaan diagnosoitu bipoiksi. Noissa kahdessa sairaudessahan on paljon samaa, ja niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan.
Ei tule mitään. Lääkkeillä saa pidettyä kurissa mutta liikaa haasteita.
Joo, empatiakyvyttömyyshän on yksi diagnostista kriteereistä, katumuksen puute myös.