Lue keskustelun säännöt.
Tunteettomuus?
09.12.2018 |
Onko tunteettomuus osa masennusta? Ts. onko se seurausta masennuksesta? Tilanne on nyt sellainen, että tunteeni omia lapsiani kohtaan ovat hävinneet. Olen kovettanut itseni. Vanhemman lapsen, joka muutti pois kotoa aiemmin syksyllä, kanssa on ollut paljon ongelmia. En enää jaksa mitään. Olen turta ja tunteeton. Kärsin vissiin pahasta masennuksesta, koska olen pitkäaikaistyötön. Tuleva joulu vähän huolestuttaa, koska lapsi tulee kotiin viettämään joulua. En oikeastaan jaksaisi sitä. Olen siis äiti, joka ei toivo lastaan kotiin jouluksi. Vihaan itseäni, ja niin myös kaikkea ja kaikkia. Olen katkera ja kaunainen, enkä jaksa mitään. Olen havainnut tunteettomuuden ja kylmyyden olevan ainoa tapa selviytyä hetkestä toiseen.
Kommentit (14)
Tuleeko tunteettomuus kun masennus on edennyt entistä pahemmaksi? Olen aina ollut masentunut, mutta tunteettomuus on tullut vasta tänä syksynä. Se liittyy esikoislapseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrasta liikuntaa monta tuntia päivässä.
Tunnut olevan polttanut itsesi loppuun. Kyllä se on masennusta ja syvää sellaista.
Kehottaisin hakemaan apua. Itselläni meni vuosi ennenkuin aloin olla tolpillani ja jaksoin olla töissä. Sen jälkeen väsyn edelleen entistä nopeammin henkisesti. Olen oppinut pitämään huolen itsestäni ja olemaan terveesti itsekäs.
Olet varmaan tyyppiä joka on erittäin velvollisuudentuntoisia, empaattisia ja aivan liian kilttejä ja uhrautuvia? Olet oppinut antamaan itsestäsi kaiken ja vähätellyt itseäsi? Olet kuvitellut että sinun on jaksettava, et saa sanoa ei? Vaatinut itseltäsi mahdottomia?
Itse kävin vara-akuilla ja vara-akkujen vara-akuilla pitkään, kunnes kroppa ja mieli sanoi STOP.
Vieläkin se taipumus minussa on, ja edelleen ajaudun siihen uudelleen helposti jos en tietoisesti ota omaa tilaa ja aikaa. Kukaan ei ole kone, se on ollut opeteltava. Ja kaipaahan konekin huoltoa!
En tiedä tietenkään tilannettasi, mutta uskon vahvasti että lopussa olet. hae apua
Millaista apua? Minulla ei ole varaa psykologille. Kun ohimennen kerroin mielialastani terveyskeskuslääkärille, hän kehotti menemään keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. En ole sitä tehnyt, en jaksa enkä halua avautua. Tällä palstalla voi puhua anonyymisti.
Totta on loppuunpalaminen. Olen antanut lapselleni ja toisellekin ihan kaiken. Mutta suhde esikoiseen on ollut tiivis. Kaikenlaista ongelmaa on, niin minulla kuin lapsellakin. Pitkäaikaistyöttömyys erityisesti on vienyt mielialani nollille. Puhun "itselleni" päivittäin näin: vihaan itseäni, vihaan itseäni. Olen myös aamusta iltaan kotona yksin, koska mies on töissä viikonloppuisinkin. On aina ollut 20 vuotta kestäneen avioliittomme ajan. Olen tunteeton myös häntä kohtaan. Ihan sama.
Mene nyt vain keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan luo, kuten lääkäri neuvoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteettomuus?
Viesteistäsi käy ilmi, että olet täynnä vihaa, katkeruutta ja kaunaa.
Niin...?
Kyllä, juuri oikea huomio vihasta, katkeruudesta ja kaunasta. Olen täynnä negatiivista myrkkyä. Tiedostan sen itsekin. Nyt tämä kaikki on kääntynyt tunteettomuudeksi. Vaihtoehtoisesti itken hetken, mutta nyt myös kyyneleet ovat loppuneet. Äh, unohtakaa koko tämä avautuminen. Tämäkin oli virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun lapset eivät ole moksiskaan. Kun olet tunteeton, heistä tulee henkisesti itsenäisiä vanhemmastaan. Se on ihan hyvä oikeastaan. Pärjää paremmin jos tulee vaikeaa elämässä. Sitä oppii kovettamaan itsensä ehkä paremmin. Lapsuuskoti antaa eväät.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun lapset eivät ole moksiskaan. Kun olet tunteeton, heistä tulee henkisesti itsenäisiä vanhemmastaan. Se on ihan hyvä oikeastaan. Pärjää paremmin jos tulee vaikeaa elämässä. Sitä oppii kovettamaan itsensä ehkä paremmin. Lapsuuskoti antaa eväät.
En tietäisi tätä, ellei minulla olisi ollut aika tunteeton toinen vanhempi ja hänen sukunsa tunnekylmiä ja henkisesti kaukaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, juuri oikea huomio vihasta, katkeruudesta ja kaunasta. Olen täynnä negatiivista myrkkyä. Tiedostan sen itsekin. Nyt tämä kaikki on kääntynyt tunteettomuudeksi. Vaihtoehtoisesti itken hetken, mutta nyt myös kyyneleet ovat loppuneet. Äh, unohtakaa koko tämä avautuminen. Tämäkin oli virhe.
Ne on tunteita... voit työstää niitä. Hakea apua.
Onko tunteettomuus vähän sama asia kuin välinpitämättömyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaa, katkeruutta, kaunaa, PETTYMYSTÄ, inhoa, häpeää, alemmuutta, avuttomuutta, asenneongelmia, syyllisyyttä, masennusta, näköalattomuutta, rakkaudettomuutta... kaikkea tätä? Sellaista se on.
eli evvk meininki kirjoitti:
Onko tunteettomuus vähän sama asia kuin välinpitämättömyys?
Se voi olla myös vastuunpakoilua... muiden syyttelyä ym.
On se osa masennusta.