Miksi joulu ei enää tunnu samalta kuin lapsena?

Tuntuuko mikään muukaan samalta kuin lapsena? Kehittyessä arvot odotukset ja ajatukset tietenkin muuttuvat.

Vaikka laulussa sanotaan koskaan et muuttua saa, on ajatus kauhea.

Tulen nykyään vain surulliseksi jouluna.

Joulu on satua, lapset uskoo satuihin.

Silloin kun minulla ei ollut omia lapsia niin minusta tuntui samalta kuin aloittajasta.

Nyt kun on omia lapsia joulu tuntuu taas lapsuuden jouluilta.

Eihän edes limpparipullon saaminen lauantaina tunnu samalta kuin lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Tulen nykyään vain surulliseksi jouluna.

Onpa ikävää :(

Varmasti mikään ei tunnu aikuisena täysin samanlaiselta kun lapsena. Olen aina pitänyt joulusta ja pidän edelleenkin, oikeastaan vaan joulupukin tulon odotus ja jännitys on muuttunut ja siirtynyt nyt omille lapsilleni. Tuttavani taas rakasti joulua vielä muutamia vuosia sitten, mutta nykyään koko joulun aika on hänelle vaivaannuttavaa ja ikävää. Johtuu eräänä jouluaattona tapahtuneesta läheisen menetyksestä.

Minulle joulu on osittain masentavaa aikaa. Vaikka lasteni kanssa laitan joulua ja yhdessä odotamme sitä, niin aattopäivä ahdistaa aina. Se lapsuuden ja nuoruuden huono tunne vyöryy yli yleensä aamupäivän jälkeen. En tiedä, pääseekö menneisyyden tietystä taakoista koskaan. Nousee se joulun odotus, joka aattona huipentui siihen että äitin veti kännit ja pahimmillaan tuli turpiin tai sai juosta juhlahepenissä ulos pakkaseen. Puistattaa..

Ja voitte kuvitella, kun äitini yrittää joka joulu saada kutsua ruokapöytään ja kun en otavastaan häntä, alkaa se marttyyriruikutus.. yäh..

Kännis?

Koska et ole tehnyt itsellesi paketteja kuusen alle. Voit vaikka mennä korukauppaan, kertoa mistä pidät, antaa hinnan ja pyytää paketoimaan ilman, että näet itse tuotetta. Sama kirjakaupassa. 30 euron dekkari pakettiin, kiitos. Voit vaikka tilata itsellesi joulupukin jos haluat, ei kukaan muu estä sinua nauttimasta joulusta kuin sinä itse.

Eron jälkeen joulu tuntuu ihan surkealta. Voisin olla vaan yksin kotona rauhassa.

Mietin just samaa. Oon aina tykänny joulusta ja aikuisenakin saanut joulufiiliksen mutta viime jouluna ja näköjään tänäki jouluna on tunnelma hukassa. Joulu/joulukuu on mulle aina ollu kaunista ja rauhallista aikaa, mutta tänä vuonna en enää oo löytänyt sitä. Isä ja veli tulee kylään jouluaattona ja joulupäivänä, niinkuin viimeiset 10 vuotta ja sitten satunnaisia vieraita aina piipahtaa vähä jotain syömässä. Ennen tein laatikot, rosollit, leivät, graavilohet ym kalat, (+ muuta pientä purtavaa) piparit, kakut ja pullat itse ja nautin niiden tekemisestä mutta tänä vuonna ei kiinnosta yhtään. Kinkun voin uuniin heittää aatonaattona ja aattona sitten valmislaatikot lämmittää ja availla "valmisjouluruoka" paketteja. Glögin teen vielä itse ja tortut paistan mutta kaiken muun ostan valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Mietin just samaa. Oon aina tykänny joulusta ja aikuisenakin saanut joulufiiliksen mutta viime jouluna ja näköjään tänäki jouluna on tunnelma hukassa. Joulu/joulukuu on mulle aina ollu kaunista ja rauhallista aikaa, mutta tänä vuonna en enää oo löytänyt sitä. Isä ja veli tulee kylään jouluaattona ja joulupäivänä, niinkuin viimeiset 10 vuotta ja sitten satunnaisia vieraita aina piipahtaa vähä jotain syömässä. Ennen tein laatikot, rosollit, leivät, graavilohet ym kalat, (+ muuta pientä purtavaa) piparit, kakut ja pullat itse ja nautin niiden tekemisestä mutta tänä vuonna ei kiinnosta yhtään. Kinkun voin uuniin heittää aatonaattona ja aattona sitten valmislaatikot lämmittää ja availla "valmisjouluruoka" paketteja. Glögin teen vielä itse ja tortut paistan mutta kaiken muun ostan valmiina.

Auttaisiko jonkun uuden joulureseptin kokeilu?

Vierailija kirjoitti:

Tulen nykyään vain surulliseksi jouluna.

Minä myös. Yritän ajatella että joulu on vain päivä muiden joukossa, mutta ei se poista surua ja ikävää. Jouluna yksinäisyys korostuu.

Vierailija kirjoitti:

Mietin just samaa. Oon aina tykänny joulusta ja aikuisenakin saanut joulufiiliksen mutta viime jouluna ja näköjään tänäki jouluna on tunnelma hukassa. Joulu/joulukuu on mulle aina ollu kaunista ja rauhallista aikaa, mutta tänä vuonna en enää oo löytänyt sitä. Isä ja veli tulee kylään jouluaattona ja joulupäivänä, niinkuin viimeiset 10 vuotta ja sitten satunnaisia vieraita aina piipahtaa vähä jotain syömässä. Ennen tein laatikot, rosollit, leivät, graavilohet ym kalat, (+ muuta pientä purtavaa) piparit, kakut ja pullat itse ja nautin niiden tekemisestä mutta tänä vuonna ei kiinnosta yhtään. Kinkun voin uuniin heittää aatonaattona ja aattona sitten valmislaatikot lämmittää ja availla "valmisjouluruoka" paketteja. Glögin teen vielä itse ja tortut paistan mutta kaiken muun ostan valmiina.

Johtuu ihan siitä, että joulunavaus sotketaan arkeen. Eli ihmiset ovat vielä töissä jne. kun kaupat soittavat joululauluja ahdistuneille ja kiireisille, työssä väsyneille ihmisille. Silloin joululaulut lakkaavat vaikuttamasta rentouttavasti, koska työkiireet ja väsymys yhdistyvät niihin. Sama toistuu mainosten ja kauppojen kautta. Joulunavaukset ovat jo marraskuun puolella ja joulua tuputetaan ja pakkosyötetään. Sillä tavalla ei ollut ennen.

Älä pakota itseäsi joulun tunnelmaan vaan anna sen tulla jos on tullakseen. Ihan ok on pitää pari vuotta taukoa ja sitten se joulutunnelma voi taas löytyä ihan itsekseen. Ja nyt on vasta 8.12 eli ehtii se vielä hiipiä täksikin jouluksi, ei ole kiire.

1. Aikuisena saa muutenkin ympäri vuotta mitä haluaa.

2. On vaikea löytää itseään tuplasti korkeampaa joulukuusta, eikä se mahtuisi sisällekään.

Ahdistaa jo nyt, toivoo vain että joulu olisi ohi, olisi edes 25.päivä.

Ainakin itse olen löytänyt joulutunnelman siitä, että tehdään asioita yhdessä. Sen valmisteluihin ja myös pyhien aikana. 

Ja jouluinen tunnelma tulee myös siitä, kun käy vaikka viemässä kukan entiselle naapurin mummolle, joka on yksinäinen ja istuu tuokion hänen luonaan kahvilla.

Taivaskaan ei ole yhtä sininen kuin lapsena

Koska lapsena ei ollut huolia mistään.