"Erityislapsille" sopivia virikkeitä?

Laita retard tuijottaa telkkaria.

Vierailija kirjoitti:

Laita retard tuijottaa telkkaria.

Olisiko parempia ideoita? Vaikka onkin varmastikin hauskaa haukkua vähemmän onnekkaita ihmisiä, niin poikani on kuitenkin sympaattinen, ystävällinen, söpö ja mukava lapsi, jolla on omia vahvuuksiaan. Hänkin on arvokas yksilö, vaikka ei joissain testeissä kovin hyvin pärjääkään. Lisäksi hän on niin pieni, että voisi parhaassa tapauksessa vielä ottaa taidoissaan kiinni ikätoverinsa. Kieltämättä Lastensairaalassakin rivien välistä huomasin tiettyä luovuttamista, mutta mielestäni niin kauan kuin on elämää, niin on toivoakin.

T. Ap

Mun lapsestani ei näe edes päälle päin, että hänellä on pientä häikkää (autismin kirjo + kehitysviive). Hän käyttäytyy oudosti toisinaan, mutta ei hänestä muuten näe päälle päin mitään välttämättä äkkiseltään. Varmaankin down-lapsen kanssa on sen osalta helpompaa, kun ne piirteet näkee päällepäinkin.

Menkää katsomaan eläimiä?

Annantalolla järjestetään usein erityislapsille sopivia tapahtumia ja ohjelmaa. Oletteko käyneet?

Aistihuone

Eikös sitä voi ihan ulkoilla ja käydä puistoissa vai pitääkö olla vaan jotain spessua?

Riippunee siitä mitkä asiat provosoi lapsesi kilareita. Pitääkö saada tehdä mitä tykkää vai pitääkö nimenomaan saada selkeä ohje miten toimitaan, pitääkö saada tehdä ja osallistua vai kokea elämyksiä äidin sylissä? Ikä, taitotaso ja lapsen kiinnostuksenkohteetkin on aika oleellisia. Eikä pieni lapsi tarvitse virikkeitä enempää kuin Helsinki voi tarjota, mihin oikein pyrit niillä virikkeillä ja mihin tarpeeseen niitä etsitään?

En usko hetkeäkään että ap:lla on erityislasta, koska jokainen erityislapsen vanhempi tietää ettei erityisyys ole niin yleistettävää että olisi jotain "erityislapsille sopivaa". Ap:n tavoitteena on aloittaa "älkää vielä niitä huonosti kasvatettuja muka-ADHD-pentujanne mihinkään kiljumaan" ketju.

Mites olisi ihan metsäretkiä tai viet minne muutenkin perheenä menisitte, uimaan, leikkipuistoon tai kyläilemään sukulaisille tai ystäville? Jos lapsesi saa raivarin niin sitten saa, niin saa "normaalitkin" lapset, ehkä vähän harvemmin vain. 

Vierailija kirjoitti:

Riippunee siitä mitkä asiat provosoi lapsesi kilareita. Pitääkö saada tehdä mitä tykkää vai pitääkö nimenomaan saada selkeä ohje miten toimitaan, pitääkö saada tehdä ja osallistua vai kokea elämyksiä äidin sylissä? Ikä, taitotaso ja lapsen kiinnostuksenkohteetkin on aika oleellisia. Eikä pieni lapsi tarvitse virikkeitä enempää kuin Helsinki voi tarjota, mihin oikein pyrit niillä virikkeillä ja mihin tarpeeseen niitä etsitään?

En usko hetkeäkään että ap:lla on erityislasta, koska jokainen erityislapsen vanhempi tietää ettei erityisyys ole niin yleistettävää että olisi jotain "erityislapsille sopivaa". Ap:n tavoitteena on aloittaa "älkää vielä niitä huonosti kasvatettuja muka-ADHD-pentujanne mihinkään kiljumaan" ketju.

Noh lapsellani on autismin kirjon piirteitä ja kehitysviivettä. Nolottaa todella, jos hän saa huuto-

ja riehuntaraivarin jossain. Välillä ja suurimman osan ajasta tosin hän on aivan normaali ja jopa ns. "kiltti". Joskus hän provosoituu jostain sellaisesta, josta saisi välitöntä nautintoa (esim. palikkatornien kaatelu tai legojen pudottelu ja sen katseleminen, mikä vaikuttaa itsestäni välillä todella kiusalliselta, kun muut lapset rakentelevat niistä jotain järkevää sellaisen pudottelun sijaan). Hän on siis 6-vuotias ja eskarissa ja osa taidoista ikätasoisia ja osassa viivettä.

T. Ap