Miksi sosiaali- ja terveysaloilla on huono henki työyhteisössä?

Olen ihmetellyt sosiaalialan opiskelijoita. Opiskelemaan pääsee alalle sopimattomia koulukiusaajia. Ei ihme, jos kiusaaminen jatkuu työelämässä, jos jo koulussa on ollut sellainen meininki, että "vahvemmat" jyrää.

 Yritystuet (KELA raha ), jos on yksinhuoltaja, jolla alaikäisiä lapsia vaikka pari kpl. Silloin tekee käytännössä duunia lähes talkootyönä.

 Pitää ymmärtää, että Suomessa köyhät maksaa siitä, että saavat tehdä duunia.  Jos palkka / elintasoero elämäm kalluun on mitätön ja vapaa aikaa 40-50 tuntia viikossa vähemmän,on ymmärrettävää, että pinna toisinaan kireällä.

Tervetulua rakennusalalle täällä on hyvä henki, joskus veli venäläinen varastaa työkoneet ja polkee palkkoja. Vähän kylmiä nämä ulkotyöt on, mutta henki on hyvä. Aika harva valittaja silti vaihtaa fyysisesti raskaaseen työhön.

Stressi pistää kiukuttelemaan. Niin surullista, tuntuu ettei hoitoalalla mikään toimi. Ei työntekijöiden palkat, ei hyvinvointi, ei ilmapiiri eikä potilaiden saama palvelu ja hoiva. Rakennusten sisäilma sekin yksi stressinaihe lisää.

Kyllä vika on vain ja ainoastaan huono johto ja johtamismetodit (tai niiden puuttuminen kokonaan).

Olen sotesektorilla johtajana länisuomessa ja tulin sinne yksityiseltä. Järkyttävää. Aivan valovuosia jäljessä yksityispuolen johtamistapoja, kaikki välineet puuttuu, ei laarusertifikaattia, useimmat pomot ei ikinä ollu ”oikeissa töissä”, eivät edes tiedä miten johdetaan!

Ihanturhasyyttää naisia tästä. Ihan samoin miehetkin oireilisivat jos olisi yhtä paskasti johdettu työyhteisö.

Meno jostain 50-luvulta. Mutta kun eivät paremmasta tiedä!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vika on vain ja ainoastaan huono johto ja johtamismetodit (tai niiden puuttuminen kokonaan).

Olen sotesektorilla johtajana länisuomessa ja tulin sinne yksityiseltä. Järkyttävää. Aivan valovuosia jäljessä yksityispuolen johtamistapoja, kaikki välineet puuttuu, ei laarusertifikaattia, useimmat pomot ei ikinä ollu ”oikeissa töissä”, eivät edes tiedä miten johdetaan!

Ihanturhasyyttää naisia tästä. Ihan samoin miehetkin oireilisivat jos olisi yhtä paskasti johdettu työyhteisö.

Meno jostain 50-luvulta. Mutta kun eivät paremmasta tiedä!

 Ei työntekijää voi johtaa kaikilla johdon työkaluilla, jos palkanmaksu potentiaali on hyvin rajallinen. Lisäksi AY-liike säätelee tarkkaan irtisanomisia.

 Tee näin ja näin, tai saat kenkää. Näinhän suuressa maailmassa asiat toimii. Suomessahan työntekijä suurinpiirtein haistattelee  julkisen sektorin työnantajalle, jos meet noin sanomaan.

Pinnaa kiristää varmaan koska;

- Palkka on huono. Saman rahan tosiaan saisin tukina, kuin mitä lähihoitajana 40 tunnin viikkotyöstä... minulla 2 lasta. Siksi teenkin osittaista työaikaa, vaikka talkootyötä sekin on. Ei tarttis tehdä ollenkaan ja silti saisin saman rahan. 

- Johtaminen on huonoa. Yksinkertaisesti huonoa ja puutteellista.

- Työntekijällä ei ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa mihinkään. Ei työtapoihin, omaan työaikaan, lomiin jne. Tekee työstä helposti epämielekästä/ epämotivoivaa ja se on hankala yhdistää perhe-elämään tai jos esim. olet sairas ja puolikuntoinen, voi olla vaikeaa jaksaa täyttää työn vaatimuksia täydellä työajalla. 

- Alan huono arvostus. Kuormittavat asiakkaat. Kikyt ja lomarahanleikkaukset. 

- Tarpeeton hierarkia työyhteisössä. Tarpeettoman suuri määrä kirjallisia töitä. 

- Liikaa töitä, liian vähän päteviä tekijöitä. 

Eli summasummarum, sanoisin että tämä on monen asian summa, joka on tässä jo ainakin vuosikymmenen muhinut ja jolle päättäjät ei ole mitään tehneet. 

Huono johto ja huonot alaiset.21

Koska se on "naisten ala", eli se on oletusarvoisesti se minne ohjautuvat naiset joille ei tule muutakaan mieleen. Vähän kuin rautakauppa, raksa, autoala tai intti miehille.

Totta kai näillä aloilla on paljon muitakin, mutta nuo ovat ne jotka pilaavat niiden ilmapiirin. Ihmisiä joilla ei ole kutsumusta, omaa juttua, ja jotka tulevat pahalle tuulelle kun näkevät että muilla on intohimoa ja näkemystä tekemiseensä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että henkisesti raskaan työn lisäksi pitää olla tahallisen ilkeä työkavereille? Ketä se auttaa? Porukkaa jää saikulle, kun ei muutenkaan meinaa jaksaa ja sijaiset vaihtavat toisiin paikkoihin, koska johtaminen kusee ja työyhteisöissä on egoisteja, jotka kuvittelevat olevansa arvokkaampia ja parempia kuin muut. Jos puhaltaisimme yhteen hiileen ja tsemppaisimme toinen toisiamme, kehuisimme ja antaisimme hyvää palautetta, niin tätä työtä jaksaisi sata kertaa paremmin. Nyt jengi vain sahaa omaan jalkaansa vittuilemalla ja vähättelemällä työkavereita, koska saikutukset ja siirtymiset muihin paikkoihin lisääntyvät. Ja mikä ihme siinä on, että on niin äärettömän vaikeaa olla ystävällisen asiallinen? Varsinkin vanhemmilla naisilla on toisinaan ihan jäätävä tyyli kohdella työkavereita. Mistä se tarve tylyttää ja nokitella oikein tulee?

Vastasit itse kysymykseesi. Se tarve nokitella tulee siitä omasta pikkusieluisuudesta ja tyhmyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Tervetulua rakennusalalle täällä on hyvä henki, joskus veli venäläinen varastaa työkoneet ja polkee palkkoja. Vähän kylmiä nämä ulkotyöt on, mutta henki on hyvä. Aika harva valittaja silti vaihtaa fyysisesti raskaaseen työhön.

Nostelen painoja kyllä ihan vapaa-ajallani ja harrastan muutenkin fyysisesti raskasta liikuntaa, että eihän siinä. Eipä siellä rakennusalalla taida yhtään sen parempaa olla, tai ainakin sinä olet huono esimerkki kivasta työkaverista vittuilusi ja oletustesi osalta.

Pistäkää hanttiin kusipäille ja turmelkaa heidän päivänsä keinolla millä hyvänsä. Jos alkavat pistää lisää kierroksia peliin, vastaatte samalla mitalla. Toki, et tule ikinä voittamaan. Mutta vain taistelemalla varmistat, ettet myöskään ikinä häviä.

Mä olen ollut hoitoalalla pääsääntöisesti hyvissä ja kannustavissa työyhteisöissä, mutta joitain poikkeuksia on ollut. Näiden yhteisinä piirteinä huono ja ammattitaidoton "johtaminen" ja liiallinen kiire + stressi, kauheasti töitä mutta aina liian vähän henkilökuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että henkisesti raskaan työn lisäksi pitää olla tahallisen ilkeä työkavereille? Ketä se auttaa? Porukkaa jää saikulle, kun ei muutenkaan meinaa jaksaa ja sijaiset vaihtavat toisiin paikkoihin, koska johtaminen kusee ja työyhteisöissä on egoisteja, jotka kuvittelevat olevansa arvokkaampia ja parempia kuin muut. Jos puhaltaisimme yhteen hiileen ja tsemppaisimme toinen toisiamme, kehuisimme ja antaisimme hyvää palautetta, niin tätä työtä jaksaisi sata kertaa paremmin. Nyt jengi vain sahaa omaan jalkaansa vittuilemalla ja vähättelemällä työkavereita, koska saikutukset ja siirtymiset muihin paikkoihin lisääntyvät. Ja mikä ihme siinä on, että on niin äärettömän vaikeaa olla ystävällisen asiallinen? Varsinkin vanhemmilla naisilla on toisinaan ihan jäätävä tyyli kohdella työkavereita. Mistä se tarve tylyttää ja nokitella oikein tulee?

Vastasit itse kysymykseesi. Se tarve nokitella tulee siitä omasta pikkusieluisuudesta ja tyhmyydestä.

Tiedän, puran vain turhautumistani. Näillä aloilla saatais niin paljon enemmän aikaan, jos edes tänne hakeutuisi muita kuin niitä omassa erinomaisuudessaan kiereskeleviä...ärsyttää. Itellä on intoa ja halukkuutta tehdä juuri näitä hommia ja pidän asiakastyöskentelystä suurimmaksi osaksi, mutta tämä organisaatio ja osa työkavereista alkaa pikkuhiljaa tappamaan omaa motivaatiota. Haluan vaihtaa, mutta pelkään, että kaikkialla muuallakin on tällaista.

Ap

Huonoa johtamista. Meillä ei johtavalla hoitajalla ole pätevyyttä, henkilöstöpäällikkö on ollut jo pari vuotta työllistettynä muihin tehtäviin. Uudella osastonhoitajalla on muodollinen pätevyys hommaansa, koska on aikanaan tehnyt opistotasoisen sh-tutkinnon, mutta ei johtamiskokemusta. Tämä kaikki näkyy siinä, että alaiset voivat huonosti. Kaikki työn kehittäminenkin pitää tehdä ilman esimiestä, mutta siitä ei tule kuin riita, kun osa haluaa jatkaa niin kuin aina ennenkin on tehty, ja osa turhautuu fossiilien työtapoihin. Mutta kun ammattitaitoista johtamista ei arvosteta tässä kunnassa, ja sitten ihmetellään sairauslomien määrää ja työhyvinvoinnin laskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetulua rakennusalalle täällä on hyvä henki, joskus veli venäläinen varastaa työkoneet ja polkee palkkoja. Vähän kylmiä nämä ulkotyöt on, mutta henki on hyvä. Aika harva valittaja silti vaihtaa fyysisesti raskaaseen työhön.

Nostelen painoja kyllä ihan vapaa-ajallani ja harrastan muutenkin fyysisesti raskasta liikuntaa, että eihän siinä. Eipä siellä rakennusalalla taida yhtään sen parempaa olla, tai ainakin sinä olet huono esimerkki kivasta työkaverista vittuilusi ja oletustesi osalta.

Ottiko noin koville jos sanon että rakennusalalla on hyvä työilmapiiri? Jos koet toteamukseni vittuiluna, niin minkä minä sille voin. Olet silti tervetullut tekemään työtä vaikka rakennussiivoojana.

Vierailija kirjoitti:

Stressi pistää kiukuttelemaan. Niin surullista, tuntuu ettei hoitoalalla mikään toimi. Ei työntekijöiden palkat, ei hyvinvointi, ei ilmapiiri eikä potilaiden saama palvelu ja hoiva. Rakennusten sisäilma sekin yksi stressinaihe lisää.

Kannattaisiko hakeutua sellaiselle alalle, missä stressiä on vähemmän, tai opetella stressinhallintataitoja? Valittamalla ei asiat parane.

Kyllä on tullut tämä huomattua. Kahdesta paikasta olen lähtenyt itkien pois. Olen itse kaikille ystävällinen ja pidän asiakkaistani. 

Jälkeenpäin olen saanut kuulla, että minulle oltiin kateellisia energisyydestäni, positiivisuudestani ja siitä, miten jaksan pyörittää perhettä ja opiskella ja käydä töissä. Myös ihmiset ihmettelivät, miten minulla oli varaa matkustella ja miksi minä seuraan aktiiviisesti sijoittamiseen ja säästämiseen liittyviä ryhmiä. Kuulemma perheenäideillä ja sosiaalialan ihmisillä ei ole moiseen varaa!

Ihmiset, jotka ovat tehneet 30-40 vuotta samaa työtä eivät jaksa innostua mistään uudesta, jos eivät ole koskaan uskoneet itsensä kehittämiseen. Niinpä, kun olen astunut tällaisiin työpaikkoihin, joissa näitä akkoja on ollut, niin olo on ollut kuin miinakentällä kävelisi. 

Onneksi en ole ihan vielä valmistunut, katselen tarkkaan työpaikan, jonne aion jäädä. Nytkin minua pyydettiin erääseen paikkaan keikkalaiseksi, mutta kun näin miten tämä eräs sosiaalityöntekijä kohtelee alaisiaan, niin en todellakaan jää sotatantereelle taistelemaan. Juuri sellaiseen minulla ei ole sitä energiaa, koska uskon vielä sen hyvän työpaikan jostakin löytyvän. Toivotaan, että olen oikeassa. 

Miksi näillä aloilla puhutaan toisista pahaa ja syytetään toisia omasta pahasta olosta? Eikö aikuinen henkisesti tasapainoinen ihminen kykene ottamaan vastuuta omista toimistaan? Ei kaikkea voida laittaa johtamisen piikkiin, kun nämä asiat koskevat niin selkeästi tiettyjä aloja.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näillä aloilla puhutaan toisista pahaa ja syytetään toisia omasta pahasta olosta? Eikö aikuinen henkisesti tasapainoinen ihminen kykene ottamaan vastuuta omista toimistaan? Ei kaikkea voida laittaa johtamisen piikkiin, kun nämä asiat koskevat niin selkeästi tiettyjä aloja.

Nimenomaan. Johtajilla on vaan vastuu seurata työyhteisön hyvinvointia ja potkia ne kiusaajat pihalle. 

Hoitoalalla on niin paljon narsisteja ja sitten näitä jotka tekevät sitä aidosta kutsumuksesta. Narskut ovat varta vasten hakeutuneet alalle alistamaan: heikossa kunnossa olevia potilaita ja herkkiä, empaattisia kollegoja.