Voi vitsi miten ihanaa onkin lasten kanssa yksin

Sama täällä. Lapset nukkuu. On hiljaista. Laittelin pyykit kuivuu ja nautin tässä,tuoksukynttilät palaa ja leivoin sämpylät. Ei ole ketään äijää natisemassa. On mulla toki miesystävä,mutta näemme muutaman kerran viikossa ja auttaa mm autokyydit. Taloudet pidetään omat. Asuu parin kilometrin päässä ja viihtyy myös näin omissa oloissa enimmäkseen. Seksi on ihanaa,kun sitä ei joka hetki pystytä. Ja ettei kukaan pääse sanomaan niin lapset ei todella kärsi. Kyllä he kärsi diktaattori isästään,kun hän vielä nurkissa pyöri. Ja joo, hän oli ennen lapsia kiltti. Muuttui oikeasti myöhemmin. Liekö ei kestä lapsiperhe elämää. Mutta saa tavata lapsia ja kerron kuulumisia. Ei olla huonoissa väleissä.

Ahdistus on poissa eron jälkeen. Exäni oli oikeasti niin vaikea ihminen. Ero tuli, kun itse rakastuin toiseen mieheen. Jotenkin se kynnys erota oli valtava aikaisemmin, kun oli avioliitto, lapset, yhteinen talo ja ajatus, että mies vielä muuttuisi. No onneksi asiat järjestyi ja talokin myyty. Eron hetkellä en tuntenut exääni kohtaan mitään. Nykyisin se tunne on inho. Lasten puolesta harmittaa, kun isä ei välitä.