Olen aseksuaali ja koen oloni epänormaaliksi
Välillä ahdistaakin tämä. En ole ikinä välittänyt mistään ihastumisista tai ollut keneenkään ihastunut mitenkään romanttisessa mielessä, enkä haaveillut seksistä missään vaiheessa elämääni. En ole ikinä ymmärtänyt mitä "panetus" on. Ajatuskin tuntuu naurettavalta. Olen seurustellut ja harrastanut seksiä, mutta siinäkin tuli vain todettua ettei todellakaan ole minun juttuni. Oksettavaa ja alkukantaista. Koen kuitenkin tästä ahdistusta, koska koen olevani niin erilainen ja outo, kun en pidä seksistä tai halua seurustella, ja lähinnä kiusaannun ja alkaa kuvottaa, kun kaverit puhuu niitä juttuja. Ollaan nyt siinä iässä, että alkaa nuo asiat olla ajankohtaisia ja niistä puhutaan joka päivä ja koko ajan. Ignooraavat jos yrittää vaihtaa puheenaihetta. Vertaistukea?
Kommentit (35)
Aseksuaalit ovat uusia vegaaneja. Tuomassa omaa identiteettiään joka asiaan, vaikkei asia edes liittyisi seksuaalisuuteen millään lailla. Mutta kun ollaan aseksuaaleja niin pitäähän se tuoda joka lauseessa esiin.
Anteeksi? En ole millään tavalla mikään ernu tai wt, enkä koe olevani tämän takia mitenkään parempi ihminen. Itse asiassa jopa vastenmielinen, kun en niin luonnolliseen asiaan kuin seksi pysty.
Ap
Seksuaalisuuttaan ei voi vaihtaa joten paras vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Jos se onnistui minulta niin onnistuu se varmaan sinultakin. Tapauksesi on kuitenkin verrattuna helppo kun siihen ei liity vastaavaa stigmaa kuin pedofiliaan. :)
Et ole normaali tai epänormaali. Olet selkeästi anormaali.
Niin minäkin olen mutta koen oloni ihan normaaliksi. En vain halua harrastaa seksiä, en näe siinä mitään outoa.. En myöskään halua harrastaa agilitya tai vuorikiipeilyä. Seksihullut näkevät usein vaivaa seksuaalisuudestani. Nämä ovat niitä ihmisiä jotka näkevät kaikkialla tuhmuuksia, se kyllä huolestuttaa mua enemmän 😂
Ihan vakavasti puhuen, et ole mielestäni mitenkään kummajainen. Nykyinen suorituskeskeinen kaupallistettu seksikouhotus herättää lähinnä vastareaktion eli harvemmin "panettaa". Muuten homma on ihan mukavaa, kunhan luontevasti kumpuaa.
Itsellä sama, paitsi etten todellakaan syntynyt tällaisena vaan libidoni oli aiemmin erittäin korkea ja ihastuin suhteellisen helposti. Reilu kaksi vuotta erilaisia psykiatrisia lääkkeitä ja nyt olen totaalisen aseksuaali ja aromanttinen. En tunne itseäni laisinkaan ihmiseksi, esimerkiksi seksi -tai suutelukohtausten näkeminen elokuvissa tai tv-sarjoissa saa aikaan voimakasta surua, ahdistusta ja tunteen ulkopuolisuudesta. Aiemmin pystyin samaistumaan ja identifioimaan noiden tilanteiden kanssa, kykenin eläytymään niihin. Nyt kun seksikohtaus lävähtää ruudulle, tunnen itseni ontoksi sisältä. Olo on tyhjä ja tuntuu siltä, kuin olisin jokin epäinhimillinen olento, joka katsoo toisen lajin pariutumisriittejä. Ei tämä tila ole lainkaan luonnollinen, ja kaltaisiani on muitakin. Ihmisiä, joiden seksuaalisuuden ja tunne-elämän nämä myrkyt ovat tuhonneet ihan täysin.
Aseksuaalisuus ei ole ongelma asianosaiselle itselleen.
Se saattaa olla ongelma muille ihmisille.
Eli mikä tässä on se ongelma?
Toisten mielipiteetkö?
Jotenkin hassua miten etenkin kansallismieliset kutsuvat aseksuaaleja perversseiksi 🤔
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalisuus ei ole ongelma asianosaiselle itselleen.
Se saattaa olla ongelma muille ihmisille.
Eli mikä tässä on se ongelma?
Toisten mielipiteetkö?
Voi se olla ongelma asianosaiselle itselleenkin, esim. jos haluaa perustaa perheen, sopivan kumppaminen löytäminen voi olla vaikeaa. Olen itse vastaavan ongelman parissa ja näyttää että lopun ikää pitää olla yksin.
Kaksi aseksuaalia sopii loistavasti yhteen.
En vieläkään ymmärrä mikä ongelma tässä on.
Freak kirjoitti:
Itsellä sama, paitsi etten todellakaan syntynyt tällaisena vaan libidoni oli aiemmin erittäin korkea ja ihastuin suhteellisen helposti. Reilu kaksi vuotta erilaisia psykiatrisia lääkkeitä ja nyt olen totaalisen aseksuaali ja aromanttinen. En tunne itseäni laisinkaan ihmiseksi, esimerkiksi seksi -tai suutelukohtausten näkeminen elokuvissa tai tv-sarjoissa saa aikaan voimakasta surua, ahdistusta ja tunteen ulkopuolisuudesta. Aiemmin pystyin samaistumaan ja identifioimaan noiden tilanteiden kanssa, kykenin eläytymään niihin. Nyt kun seksikohtaus lävähtää ruudulle, tunnen itseni ontoksi sisältä. Olo on tyhjä ja tuntuu siltä, kuin olisin jokin epäinhimillinen olento, joka katsoo toisen lajin pariutumisriittejä. Ei tämä tila ole lainkaan luonnollinen, ja kaltaisiani on muitakin. Ihmisiä, joiden seksuaalisuuden ja tunne-elämän nämä myrkyt ovat tuhonneet ihan täysin.
Mulla sama mutta en ole käyttänyt mitään lääkkeitä. N. 32-vuotiaaksi asti jaksoin etsiä ja toivoa miestä parisuhteeseen mutta ei löytynyt, koskaan, ei siis yhtäkään kokemusta seurustelusta tai treffailusta. Sitten se halu vain loppui kuin seinään. Nyt olen 35 ja ajatuskin miehen kanssa olemisesta ällöttää enkä kyllä siis mitään muutakaan halua. Koko homma on naurettavaa ajan tuhlausta enkä ymmärrä himojensa kourissa poukkoilevia ihmisiä. Mitä he tuntevat? Ja mitä ihmettä minulle tapahtui kun mikään ei elämässäni muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua miten etenkin kansallismieliset kutsuvat aseksuaaleja perversseiksi 🤔
Varmaan myös demaritkin, kun aseksuaalit eivät osallistu Rinteen mainostamiin vauvatalkoisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi aseksuaalia sopii loistavasti yhteen.
En vieläkään ymmärrä mikä ongelma tässä on.
Esim. se että aseksuaaleja on niin vähän? Pelkkä seksuaalisuus ei riitä kun muidenkin asioiden pitää toimia.
Minulla on kuule semmoinen aavistus, että et välttämättä ole aseksuaali syntymästä asti, vaan sinulla on taustalla joku trauma.
Ihan sen takia näin päättelen, että sulla seksiin liittyy kuvotuksen tunne.
Tosiaan ahdistaa eniten tuo muiden seksivouhotus ja kun näkevät kiusaantumiseni, ryhtyvät kahta kauheammaksi. Ei tämä muuten häiritse.
Ap
Ei ole mitään traumoja, paitsi kiputrauma, joka tuli vasta viime kesänä ja ajatus ällötti jo ennen sitä.
Ap
Etkö voi sanoa ystävillesi, että olet aseksuaali?
No voi kun olet niin 3ril4inen ja uniiQi. Varmaan pinkit hiukset ja mustaa huulipunaa?