Lue keskustelun säännöt.
Syömishäiriöistä tietävät! Ovatko kaikki anorektikot tarkoituksella itsetuhoisia?
04.12.2018 |
Huoli läheisestä on kova.
En ole koskaan osannut ajatella, että voisi tarkoituksella olla itsetuhoinen, siis niin että tavoittelisi kuolemaa tarkoituksella, mutta nyt jokin tuntuu olevan pielessä.
Kyseessä aikuinen, jonka olemus muutui yhtäkkiä jotenkin "hehkuvammaksi" ja näytti paremmin voivalta. Parin viikon päästä "hehku" oli edelleen, mutta paino selkeästi alentunut. Jokin tuossa uudessa olemuksessa pelottaa vaikka anoreksia on tietenkin itsessään jo vaarallinen.
Mistä voisi olla kyse?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoreksiaan kuuluu alun eufoorinen vaihe. Sitä saa energiaa tyhjästä ja jaksaa ja tekee ja touhuaa vaikka syöminen on olematonta. Siinä vaiheessa anoreksia ruokkii itseään, eli innostaa aina vain enempään. Tätä vaihetta kestää jonkin aikaa, miten kauan kullakin on yksilöllistä. Anoreksia on ystävä ja kaikki muut yrittävät väkisin lihottaa ja haluavat nähdä sinun lihovan saadakseen sitten nauraa ja ilkkua. Näin oli omalla kohdallani ja näin olen kuullut monen muun sanovan.
Tässä vaiheessa ei olla tiedostetusti itsetuhoisia, vaikka se pinnan alla juuri onkin. Siinä vaiheessa kun kaikki muuttuu tuskaksi ja elämä helvetiksi, siinä vaiheessa on itsemurhavaara suurin. Jossain vaiheessa tämä putoaminen tulee, ja silloin ollaan jo niin koukussa että sieltä ei sitten niin vain noustakaan. Mikään pakkosyöttö tai järjen puhuminen ei auta. Anoreksiaa sairastava ei ole tyhmä. Hän tietää hyvinkin kaikki faktat ja osaa ravintotaulukot yms. vaikka takaperin.
Sairaus itsehän on itsetuhoista. Lisäksi kuvaan tulee mukaan voimakas ahdistus ja masennus joka osaltaan lisää itsemurhavaaraa. Ihmiset kuvittelevat, että anorektikko oikuttelee ja kiusaa tahallaan. Kyseessä on kuitenkin erittäin vakava sairaus josta toipuminen vaatii paljon aikaa, oikeanlaista moniammatillista hoitoa ja resursseja. Suomessa näitä ei saa, jos et ole alle 18 vuotias. Itse sairastin toistakymmentä vuotta ja kaksi kertaa palasin varmasta kuolemasta. Olin sairaalassa ja ennuste oli todella huono. Kuitenkin ihmeen kaupalla selvisin. Sen jälkeen hakeuduin ulkomaille hoitoon koska en halunnut kuolla. Täällä sain vihdoin ammatillisen avun, ja tänne jäin. Muistoksi jäi sitten vakava osteoporoosi, olkapää, ranne, kämmenluut murtuneet. Paino pysyy nyt 55 kilossa, olen 168 cm. Nälän tunne häiriintynyt joten nälkää en juurikaan tunne. Sairastaessa lähti hiukset, nyt on taas pitkät ja hyväkuntoiset.
On syytä olla huolissaan jos läheisellä alkaa olla syömishäiriön merkkejä. On se sitten äkillinen raju laihtuminen, ahmiminen ja oksentelu tai ahmimishäiriö. Apua pitäisi saada heti.