Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on vauva, teettekö jotain perheenä viikonloppuisin?
02.12.2018 |
Me emme, koska mies juoksee vain omissa menoissaan. Harmittaa todella paljon. Hän ei edes suostu ottamaan vauvaa niihin mukaan, että pääsisin itse joskus jonnekin. Kiinnostaisi nyt, että onko tämä aina tällaista, vai teettekö te muut jotain perheenä kun perheessä on vauva?
Kommentit (17)
Meillä 1v ja 3v lapset. Viikonloput on meillä pääsääntöisesti aina perheaikaa. Ollaan muutenkin perhekeskeisiä ihmisiä. Toki jos jommalla kummalla joskus jotain omiakin menoja, niin ok. Mutta viihdytään omalla porukalla parhaiten. Ulkoillaan, kyläillään, kokkaillaan ja muutoin nautitaan yhdessäolosta. Täytyy sanoa, että ei riitä ymärrys semmoisille miehille (tai naisille), jotka luulevat voivansa jatkaa samanlaista lapsettoman elämää, vaikka perhe olisikin. Eteenkin jos asia häiritsee kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi ikävää jos teillä tosiaan tilanne on tuo. Vauvan tulon myötä meillä myös menot muuttuivat sellaisiksi joihin pienet vauvat ja lapset sopivat mukaan. On tietenkin omiakin menoja mutta päätekeminen suunnitellaan aina koko perhe yhdessä.. Ehkä jos ottaisit puheeksi (jonka varmaan jo ootkin tehnyt) niin tilanne voisi muuttua!
Olen ottanut monta kertaa puheeksi, mutta ei asia ole silti muuttunut. Paitsi siten, että miehen mielestä nalkutan kun pyydän että teemme asioita perheenä (hän sanoo että valitan ja hän ei jaksa kuunnella valitusta). Ap
Vauva on 3 kk ja toistaiseksi on keskitytty viikonloppuisin tuijottamaan, miten ihana hän on. Typerää, tiedän, mutta miksi en nauttisi jostain sellaisesta, minkä saa kokea ehkä vain kerran elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vauva on 3 kk ja toistaiseksi on keskitytty viikonloppuisin tuijottamaan, miten ihana hän on. Typerää, tiedän, mutta miksi en nauttisi jostain sellaisesta, minkä saa kokea ehkä vain kerran elämässään.
Teettekö tuota yhdessä, vai joudutko tekemään yksin? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva on 3 kk ja toistaiseksi on keskitytty viikonloppuisin tuijottamaan, miten ihana hän on. Typerää, tiedän, mutta miksi en nauttisi jostain sellaisesta, minkä saa kokea ehkä vain kerran elämässään.
Teettekö tuota yhdessä, vai joudutko tekemään yksin? Ap
Yhdessä ja vuorotellen eikä edes koko aikaa, mutta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina pitäisi olla tekemässä jotain ihmeellistä?! Voihan perheenä vaan olla yhdessä, syödä ja katsoa telkkaria, käydä kävelyllä ja saunoa. En ymmärrä niitä, jotka juoksee tukka putkella kaiken vapaa-aikansa jossain teattereissa, kuntosaleilla, "kissanristiäisissä" ja uusimmissa trendiravintoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pitäisi olla tekemässä jotain ihmeellistä?! Voihan perheenä vaan olla yhdessä, syödä ja katsoa telkkaria, käydä kävelyllä ja saunoa. En ymmärrä niitä, jotka juoksee tukka putkella kaiken vapaa-aikansa jossain teattereissa, kuntosaleilla, "kissanristiäisissä" ja uusimmissa trendiravintoloissa.
Tuollaista tavallista yhdessä oloa (syömistä ja kävelyllä käymistä ja sellaista) tarkoitinkin, että tekeekö muut perheenä viikonloppuisin. Me emme, koska mies ei ole kotona vaan menee menoissaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdään me, käydään kaupoilla ja kävelyllä ja jossain syömässä.
Onko tää vauva siis teidän ensimmäinen lapsi? Mies taitaa nyt pitää viimeiseen asti kiinni siitä , että elämä jatkuu samanlaisena kuin ennen. Eihän se niin ole ja hän on varmaan sen jo huomannutkin, mutta ei osaa sopeutua. Toivotaan, että hän pikkuhiljaa alkaisi ymmärtää. Jos ei, niin alkaisin miettiä vaihtoehtoja.
Ja kysymykseen vastaus. Ollaan viikonloput perheen kesken lähes poikkeuksetta. Tehdään jotain pientä tai sitten ei tehdä mitään.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita miehelle, että sullekin tulee nyt viikonloppuisin menoja. Jos tänä ei käy vaan pokkana on sitä mieltä sun pitäis olla yksin vastuussa vauvasta, ala suunnitella eroa.
En usko että yhteinen tekeminen tulee tuossa tilanteessa onnistumaan mitenkään ennen kuin mies luo kunnon suhteen lapseensa, ja se tulee onnistumaan vain siten, että hän on sen kanssa kahdestaan.
Käydään vaunukävelyillä ja esim.puistossa, kauppahalleissa, toreilla, museoissa, näyttelyissä, tapahtumissa, kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa. Kiertelemme itsellemme uusissa paikoissa. Tutustumme alueen kivijalkaliikkeisiin. Käytämme ratikkaa, busseja, metroa ja junaa. Vauva nukkuu rintarepussa tai vaunuissa. Helsingin vaipanvaihto- ja imetyspaikat ovat tulleet hyvin tutuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi sinua nyt enemmän harmittaa, se että mies pääsee menoilleen ja sinä et, vai se että ette ole yhdessä kotona viettämässä aikaa?
Molemmat asiat pitää olla ihan puhuttavissa selväksi teillä. Miehellä tulee olla oikeus omiin menoihinsa ja sinulla myös. Jos vauvaa ei imetetä, mies kykynee hoitamaan sitä yhtä hyvin kuin sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää vauva siis teidän ensimmäinen lapsi? Mies taitaa nyt pitää viimeiseen asti kiinni siitä , että elämä jatkuu samanlaisena kuin ennen. Eihän se niin ole ja hän on varmaan sen jo huomannutkin, mutta ei osaa sopeutua. Toivotaan, että hän pikkuhiljaa alkaisi ymmärtää. Jos ei, niin alkaisin miettiä vaihtoehtoja.
Ja kysymykseen vastaus. Ollaan viikonloput perheen kesken lähes poikkeuksetta. Tehdään jotain pientä tai sitten ei tehdä mitään.
Tsemppiä!
On ensimmäinen lapsi meille molemmille. Vauva on jo 9 kk, mietin tässä vain, että kuinka kauan pitää odottaa miehen sopeutumista... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulisin hulluksi, jos joutuisin viettämään joka ikisen viikonlopun koko ajan "perheaikaa". T. Olen muutakin kuin äiti
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sinua nyt enemmän harmittaa, se että mies pääsee menoilleen ja sinä et, vai se että ette ole yhdessä kotona viettämässä aikaa?
Molemmat asiat pitää olla ihan puhuttavissa selväksi teillä. Miehellä tulee olla oikeus omiin menoihinsa ja sinulla myös. Jos vauvaa ei imetetä, mies kykynee hoitamaan sitä yhtä hyvin kuin sinäkin.
En minua se harmita, että mies pääsee menoilleen vaan se, että on niillä menoillaan koko ajan niin, että me ei edes viikonloppuisin tehdä mitään perheenä, ei kotona eikä kodin ulkopuolella. Nyt on sunnuntai-ilta, eikä taaskaan koko viikonloppuna tehty yhdessä yhtään mitään. Puhuttu on, mutta asiat ei muutu. Olen samaa mieltä, että tämä pitäisi olla asia, jonka voi puhua selväksi, mutta näköjään ei ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tulisin hulluksi, jos joutuisin viettämään joka ikisen viikonlopun koko ajan "perheaikaa". T. Olen muutakin kuin äiti
Kyse ei olekaan siitä, vaan siitä, että vauva on nyt 9 kk eikä ainakaan viiteen kuukauteen ole ollut yhtään viikonloppua perheaikaa. Ap
Tosi ikävää jos teillä tosiaan tilanne on tuo. Vauvan tulon myötä meillä myös menot muuttuivat sellaisiksi joihin pienet vauvat ja lapset sopivat mukaan. On tietenkin omiakin menoja mutta päätekeminen suunnitellaan aina koko perhe yhdessä.. Ehkä jos ottaisit puheeksi (jonka varmaan jo ootkin tehnyt) niin tilanne voisi muuttua!