Mä sain tietää edesmenneen anoppini vatsasyövästä vain 3 päivää ennen kuolemaa

No kysy tältä tyttäreltä. Ehkä anoppi kielsi kertomasta.

Isäni sairasti syöpää vuosia, eikä hän kertonut asiasta meille lapsille edes kuolinvuoteellaan.

Jotkut eivät halua muiden näkevän itseään siinä tilassa.

ehkä anoppi on halunnut, että on joku surusta vapaa 'vyöhyke'. Jos hän on puhunut niistä asioista tyttärensä kanssa ja sitten hän on halunnut pitää teidät (ja teidän lapset) sellaisena osana, että ei tarvitse puhua syövästä ja kuolemasta vaan voi olla kuten ennenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut eivät halua muiden näkevän itseään siinä tilassa.

Niin. Lapselle oli ja mullekin niin tärkeä ihminen.

Ehkä anoppi ei halunnut teidän tietävän. Koki että ette ole niin läheisiä että teidän tarvitsis tietää?

Jotkut ihmiset on vaan uteliaita ja vahingoniloisia, en minäkään kerro kaikille sairaudestani. Miksi antaisin heille aiheen vahingoniloon?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä anoppi ei halunnut teidän tietävän. Koki että ette ole niin läheisiä että teidän tarvitsis tietää?

Tavattiin varmaan 5-6 kertaa viikossa ja olimme tosi läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset on vaan uteliaita ja vahingoniloisia, en minäkään kerro kaikille sairaudestani. Miksi antaisin heille aiheen vahingoniloon?

Me oltaisiin itketty yhdessä, ei sata varmaan oltaisi oltu vahingoniloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä anoppi ei halunnut teidän tietävän. Koki että ette ole niin läheisiä että teidän tarvitsis tietää?

Tavattiin varmaan 5-6 kertaa viikossa ja olimme tosi läheisiä.

Etkä muka huomannut yhtään mitään muutosta?

Jos ei halunnut huolestuttaa teitä vaan halusi viettää kanssanne aikaa ihan kuten ennenkin? Ymmärrän kyllä järkytyksesi, minäkin olisin halunnut tietää jos läheinen sairastaisi noin vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset on vaan uteliaita ja vahingoniloisia, en minäkään kerro kaikille sairaudestani. Miksi antaisin heille aiheen vahingoniloon?

Me oltaisiin itketty yhdessä, ei sata varmaan oltaisi oltu vahingoniloisia.

Ehkei hän halunnut itkeä yhdessä?

ohis

Poikaa kohtaan on aika hirveää, että äidin kuoleman hetkellä tajuaa, miten sisko olikin paljon rakkaampi.

Ei noin saa tehdä. Ap on sivuhenkilö, mutta kuka tekee noin omalle lapselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset on vaan uteliaita ja vahingoniloisia, en minäkään kerro kaikille sairaudestani. Miksi antaisin heille aiheen vahingoniloon?

Me oltaisiin itketty yhdessä, ei sata varmaan oltaisi oltu vahingoniloisia.

No ehkä tämä oli juuri se syy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä anoppi ei halunnut teidän tietävän. Koki että ette ole niin läheisiä että teidän tarvitsis tietää?

Tavattiin varmaan 5-6 kertaa viikossa ja olimme tosi läheisiä.

Etkä muka huomannut yhtään mitään muutosta?

En viikkoa ennen kuin meni sairaalaan alkoi ripuloimaan ja oksentamaan. Kysyin varmaan sata kertaa, onko lääkärit sanoneet syytä mutta vaan hymisteli. En tiennyt ettei tule takaisin.

Mikä olisi muuttunut, jos olisit tiennyt 2 kk sitten asiasta? Olisiko anoppi jäänyt henkiin, olisitteko onnellisempia, jakaneet perinnön etukäteen, matkustaneen katsomaan Panaman kanavaa vai mikä on syynä siihen, että anoppi ei olisi saanut elää elämäänsä loppuun haluamallaan tavalla.

Toiset ihmiset kestää ja toiset ei, anoppi valkkaa ketkä kestää ja reagoi lähinnä hänen toivomalla tavallaan. Minä en jaksaisi siinä tilanteessa olla toisten tukena vaan valitsisin yhden tai pari läheistä ja muille sitten tulee yllätyksenä.

Ehkä hän halusi suojella lastasi, ja se olisi ollut vaikeampaa jos sinä olisit tiennyt.

Onhan se rankkaa. Mietin jatkuvasti äitini ystävätärtä, jonka syövästä kuultiin kun tuli kutsu hautajaisiin. Ehkei hän kestänyt ajatusta meidän tuskan vastaanottamisesta. Vaikea tilannehan se on, tämä taitaa olla niitä kipuja, jotka eivät jakamalla puolitu vaan tuplaantuvat. Hänen lapsillaankin oli muuta tekemistä kuin jutella meidän kaikkien kanssa puhelimessa.

Tästä minä olen saanut levollisuutta, kun asiaa mietin.

Juuri vatsasyöpä huomataan aika myöhäisessä vaiheessa. Suuresti arvostamani appiukko eli diagnoosin jälkeen reilun viikon. Oireet oli diagnosoitu paniikkihäiriöksi ja joksikin Levyn kappaletauti-dementiaksi. Äitini eli keuhkosyöpädiagnoosin jälkeen nelisen kuukautta.