Lue keskustelun säännöt.
Perheellisen yksinäisyys
01.12.2018 |
Mä en enää jaksa tätä paskaa. Kolme lasta putkeen. Koko ajan raskaana tai pienen vauvan kanssa. Nyt kun menojalka toisinaan vipattaisi, niin ei ole ketään kenen kanssa lähteä. Olisi niin ihanaa kerrankin laittautua kunnolla ja tanssia aamuun asti. Miehellä elämä jatkuu ja kaverit pyytää milloin minnekin. Itsellä ei ole enää ketään ketä pyytää. Miehenkään kanssa ei mihinkään pääse, kun ei ole tukiverkkoja. Lapset on parasta mun elämässä, mutta eikö nyt helkutti voisi edes joskus olla jotain muuta arjen vastapainoksi.
Kommentit (4)
Hirveä rutina, vaikka itse olet tiesi valinnut. Rupea harrastamaan jotain (jooga, pilates, itsepuolustus, pitsinnypläys jne.) ja sosialisoi. On myös kulttuurikaverivaihtoehto. Tsekkaa paikkakunnaltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän niin mistä puhut. Äippälomalla itsekin, joka on ihan parasta, mutta välillä kaipaisi jotain ulkopuolista tekemistä. Liikuntaa toki parhaani mukaan harrastan, mutta kaipaisi ystävää jonka kanssa rupatella maailman asioista. Joo, ja pänttäytyä ja lähtee ulos. Mutta minkäs tekee kun kaverit kaikkoaa lasten saamiseen ja lasten saamisen jälkeen niitä ihmissuhteita on vaikeampi lähteä solmimaan. Tukiverkkoa ei täälläkään ole, joka harmittaa. Ei saa sieltäkään seuraa. Noh, ei auta. Kuten joku ”fiksu” aikasemmin omaperäisesti ilmoitti, itsepähän olen tieni valinnu.
Minä olen 18 vuotta odottanut että jostain löytyisi se naiskaveri vaan ei. Ei sitä löytynyt sinä aikana kun lapsi oli tässä liki, enkä usko että tulee löytymään nytkään kun täysi-ikäisyyden saavutti ja lähti omilleen. Ei ketään missään.
Hommaa MLL ladtenhoitoapua ja eikun bilettämään....