Väärä diagnoosi läpi aikuiselämän -> Kuntoutustuki katkesi -> Töihin(?) ilman koulutusta tai työkokemusta
Olen sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä koko aikuisikäni. Ongelmat räjähtivät käsiin lukioiässä, jolloin sain kuitenkin käytyä lukion loppuun. Sain diagnoosin, jonka turvin olen kipuillut ja minua on hoidettu vahvalla lääkityksellä ja erilaisilla terapioilla reilun 10 vuotta. Olen nyt 32-vuotias.
Uusi lääkäri kuitenkin mursi vanhan diagnoosin kesällä, ja antoi uuden: epävakaa persoonallisuus. Yli 10 vuotta kestänyt kuntoutustuki katkesi ja nyt olen täysin tyhjän päällä vailla koulutusta tai työkokemusta.
Mistä lähteä liikkeelle? Miten voin enää tässä iässä rakentaa elämäni kokonaan alusta lähtien uudelleen? Olen aivan epätoivoinen ja kauhuissani. Koko syksyn olen vain tuijottanut seiniä, elänyt toimeentulotuella ja ollut kaikenkaikkiaan suunnattoman ahdistunut tästä tilanteestani ja koko elämästä. Olen puilla paljailla, kuin uimataidoton, joka on nyt heitetty laidan yli.
Töihin? Opiskelemaan? Itsemurha!? Kaikki on käynyt mielessä, sillä olen kadoksissa.
Olisin kiitollinen kaikenlaisista ajatuksista!
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö
Höpöhöpö vaan itsellesi. Muita ajatuksia..?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö
Höpöhöpö vaan itsellesi. Muita ajatuksia..?
- ap
Ei muita kuin aloitus on täyttä puppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö
Höpöhöpö vaan itsellesi. Muita ajatuksia..?
- ap
Ei muita kuin aloitus on täyttä puppua
Jaa, millähän perusteella?
- ap
No älä ainakaan mitään itsemurhaa mieti. Sinuna vaatisin kyllä toisen lääkärin mielipidettä, minkä takia hän tuon vanhan diagnoosin on voinut muuttaa? Kuullostaa jotenkin mielivaltaiselta! Tuollaiset muutokset pitäisi sitä paitsi hoitaa yhteistyössä: etukäteen varmistaa se suunta jota lähdetään yhdessä työstämään, eli jos koette hoitavan tahon kanssa että olisit valmis johonkin työllistymään tai opiskelemaan niin se hoidettaisiin yhteisymmärryksessä. Onko sinulla ketään vanhaa tuttua sairaanhoitajaa, sos. työntekijää johon voisit olla yhteydessä ja ilmaista epätoivosi ja tyytymättömyytesi tilanteestasi? Mutta en kyllä sitäkään ymmärrä, että ajattelitko elää sillä kuntoutustuella koko loppuelämäsi, eikö sinulla ole mitään mielenkiintoa siis tähdätä vaikka johonkin mukautettuun työtoimintaan, jos ei pysty täyspainoitteeseen opiskeluun? Kysy nyt suoraan sossulta ja lääkäreiltä, mitä he olettavat sinun tekevän.
Kuntoutustuki on tarkoittanut sitä, ettei sinua ole päästetty pysyvälle eläkkeelle. Eli tilannetta on seurattu. Sinun kannattaisi nyt miettiä, jaksaisitko kouluttautua. Todennäköisesti saisit kouluttauduttua kuntoutusrahalla, mikä on aika lähelle kuntoutustuen suuruinen. Kelan sivuilta löytyy siitä lisää tietoa. Tai sitten työkokeiluun. Työkokeilua voi tehdä myös yhdistyksissä, vaikka niihin ei työllistykään, mutta saa oikeasti kokeilla sitä työntekoa. Voi olla joskus hektistä yrityselämää helpompaa. Suosittelisin nyt ottamaan yhteyttä vaikka sosiaalityöntekijään näin aluksi ja miettimään vaihtoehtoja hänen kanssaan.
No mene vaikka työkkäriin ja Pyydä työkokeilua
Ota ihan rauhallisesti. Voivat työkkäristäkin keksiä jotain toimintaa, joka helpottaa sosiaalisia paineitasi. Siis oikeasti, pääsin pari vuotta sitten taas mukaan yhteiskuntaan Te-toimiston avulla. Hitaasti mutta varmasti. Näillä eteenpäin.
Mulla napsahti myös uusi diagnoosi ihan tuosta vaan. Yli 4 vuotta oli hoidettu pitkien ja tarkkojen tutkimusten jälkeen fyysistä sairautta, vahvat lääkitykset, kontrollit ym. Työpaikankin menetin, koska tilani nähtiin huononevan lähivuosina dramaattisesti ja työkykykeskusteluissa kävi ilmi että työnantajaa ei voisi vähempää kiinnostaa, potkut vaan.
Mutta kuinkas ollakaan, yhdellä kontrollikerralla olikin eri lääkäri, koska omalääkäri oli lomalla. Ja niin vain minusta tuli kertaheitolla terve. Kätevää, hämmensi kyllä aika paljon ja harmitti työn menetys, sekä turhaan syömäni vahvat lääkkeet. Itse en ole toista mielipidettä asiaan hankkinut, olen päättänyt pärjätä näin.
Sinuna aloittaja hakisin toisen mielipiteen.
On kyllä todella kummallista, että kuntoutustuen katkeamiseen olisi syynä diagnoosin vaihtuminen; ensisijaisesti kun oikeutta siihen ei arvioida sen mukaan mikä on tarkka dg, vaan sen lääkärinlausunnon leipätekstiosuuden perusteella, jossa henkilön eri asioita kuvaillaan, toisin sanoen toimintakyky.
Miksi tämä ketju on nostettu kahdella "töihin" ja "osta köyttä" tänään kun se on vuodelta 2018?
Höpö höpö