Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsi kärsii vääryyttä koulussa opettajan taholta, miten kannattaa toimia?
30.11.2018 |
Siis oikeasti vääryyttä, ei mitään pikku-nico-petteri-juttuja vedetä nyt tähän. Yksittäisestä tilanteesta kyse, mutta sillä ikäviä vaikutuksia. Onko järkevämpää vaan antaa asian olla vai pitäisikö vanhemman puuttua? Opettajat harvoin myöntävät virheitään, niin lopputulos on varmaan vaan vielä ikävämpi lapsen kannalta, jos siitä opettajalle sanoo. Mutta mietin asiaa lapsen kannalta, onko hyvä että vanhempi puolustaa jos tosiaan siihen on tarve? Vai antaako vaan olla ja käydään läpi asia kotona tyyliin, joskus elämä on epäreilua...
Mitä sanoo opettajat? Entä onko vanhemmilla kokemusta?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Noilla tiedoilla on kyllä täysin mahdotonta sanoa yhtään mitään. Mikä tämä hirveä yksittäinen vääryys on ollut? Mitä tavoittelet "puuttumisella"?
Ensin puhutaan opettajan itsensä kanssa. Siitä tarpeen mukaan hänen esimiehensä tai esimiehen kanssa. Voit myös kannella aviin, josta voidaan koulua huomauttaa. Rikosasioissa otetaan yhteyttä poliisiin.
Mutta kyllä. Elämä on tosiaan epistä. Se pitää kaikkien joskus oppia.
Siis esimiehen esimiehen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noilla tiedoilla on kyllä täysin mahdotonta sanoa yhtään mitään. Mikä tämä hirveä yksittäinen vääryys on ollut? Mitä tavoittelet "puuttumisella"?
Ensin puhutaan opettajan itsensä kanssa. Siitä tarpeen mukaan hänen esimiehensä tai esimiehen kanssa. Voit myös kannella aviin, josta voidaan koulua huomauttaa. Rikosasioissa otetaan yhteyttä poliisiin.
Mutta kyllä. Elämä on tosiaan epistä. Se pitää kaikkien joskus oppia.
Tavoittelen puuttumisella sitä, että hän korjaa virheensä.
Olen opettaja. Vaikea on ottaa mitään kantaa mihinkään, kun tilannetta ei ole avattu yhtään. Onko tilanne sellainen, että voit olla aivan varma sen kulusta, vaikket ole itse ollut paikalla? Liittyykö käytökseen, kaverisuhteisiin vai oppimiseen? Jotain kättä pidempää tästä epäreiluudesta tulisi olla, jotta voisi yrittää neuvoa... Minkä ikäinen lapsesi on?
Jos lapsesi on joku 20v jota on ”kohdeltu epäoikeudenmukaisesti” niin sanon että lopettakaa tuollainen lapsellinen käytös ja itsesäälissä rypeminen.
Mutta jos on jostain pienestä lapsesta kyse ja olet tapahtumien kulusta varma niin varmaan kannattaa ottaa yhteyttä kouluun ja selvittää asia.
Ensinnäkin opettajana sanoisin, että koita ensin päästä yli omista negatiivisista asenteistasi. Opettajat ovat yksilöitä, meitä on hurjan paljon, ja jokainen erilainen.
Kun opettaja tekee virheen, ensisijaisesti toivon, että oppilas itse tulee kertomaan. Sanoo, asiallisesti käyttäytyen, että tilanne tuntui epäreilulta. Opettaja voi sitten rauhallisesti kahden kesken kertoa oman näkemyksensä asiasta, ja mikäli on oikeasti ollut joku väärinymmärrys tai vastaava, pyytää anteeksi. Minä olen tällaisessa tilanteessa pyytänyt anteeksi, samoin minulta on oppilas pyytänyt kahdenkeskisessä keskustelussa joskus anteeksi omaa toimintaansa.
Jos tämä ei onnistu, toinen vaihtoehto on vanhemman jutella opettajan kanssa. Paras on tavata yhdessä koululla. Opettaja, oppilas ja vanhempi. Puhua auki ja kuunnella jokaisen näkemys. Etukäteen ei kannata päättää kuka on oikeassa, koska kuten aina ihmisten välisessä kommunikaatiossa, totuus on yleensä jossain siellä välissä.
On aika poikkeuksellista, että normaalien ihmisten välisessä kommunikaatiossa tähän tarvitaan enää muita mukaan. Mutta jos tarvitaan, rehtori opettajan esimiehenä on yksi vaihtoehto. Riippuen asian luonteesta, parempi saattaa olla myös esim oppilaan tunteva opo tai erityisopettaja. Nämä tuntevat usein tämän oppilaan dynamiikkaa paljon paremmin kuin rehtori, joka todellisuudessa on asiasta ihan pihalla, ja sen takia luultavasti ottaa vain opettajan kannan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asialla on merkitystä ja pystyt todistamaan että vääryys on tapahtunut (esim. koe arvosteltu virheellisesti, lasta kiusataan), niin totta kai otat puheeksi ja vaadit asian korjaamista.
Pikkujuttuja ei kannata jäädä märehtimään, ja lapsen puheet pitää varmentaa. Lapsethan keksivät joskus omiaankin.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opettajana sanoisin, että koita ensin päästä yli omista negatiivisista asenteistasi. Opettajat ovat yksilöitä, meitä on hurjan paljon, ja jokainen erilainen.
Kun opettaja tekee virheen, ensisijaisesti toivon, että oppilas itse tulee kertomaan. Sanoo, asiallisesti käyttäytyen, että tilanne tuntui epäreilulta. Opettaja voi sitten rauhallisesti kahden kesken kertoa oman näkemyksensä asiasta, ja mikäli on oikeasti ollut joku väärinymmärrys tai vastaava, pyytää anteeksi. Minä olen tällaisessa tilanteessa pyytänyt anteeksi, samoin minulta on oppilas pyytänyt kahdenkeskisessä keskustelussa joskus anteeksi omaa toimintaansa.
Jos tämä ei onnistu, toinen vaihtoehto on vanhemman jutella opettajan kanssa. Paras on tavata yhdessä koululla. Opettaja, oppilas ja vanhempi. Puhua auki ja kuunnella jokaisen näkemys. Etukäteen ei kannata päättää kuka on oikeassa, koska kuten aina ihmisten välisessä kommunikaatiossa, totuus on yleensä jossain siellä välissä.
On aika poikkeuksellista, että normaalien ihmisten välisessä kommunikaatiossa tähän tarvitaan enää muita mukaan. Mutta jos tarvitaan, rehtori opettajan esimiehenä on yksi vaihtoehto. Riippuen asian luonteesta, parempi saattaa olla myös esim oppilaan tunteva opo tai erityisopettaja. Nämä tuntevat usein tämän oppilaan dynamiikkaa paljon paremmin kuin rehtori, joka todellisuudessa on asiasta ihan pihalla, ja sen takia luultavasti ottaa vain opettajan kannan.
Ei joku 8-vuotias uskalla tulla sanomaan yhtään mitään paitsi jos kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opettajana sanoisin, että koita ensin päästä yli omista negatiivisista asenteistasi. Opettajat ovat yksilöitä, meitä on hurjan paljon, ja jokainen erilainen.
Kun opettaja tekee virheen, ensisijaisesti toivon, että oppilas itse tulee kertomaan. Sanoo, asiallisesti käyttäytyen, että tilanne tuntui epäreilulta. Opettaja voi sitten rauhallisesti kahden kesken kertoa oman näkemyksensä asiasta, ja mikäli on oikeasti ollut joku väärinymmärrys tai vastaava, pyytää anteeksi. Minä olen tällaisessa tilanteessa pyytänyt anteeksi, samoin minulta on oppilas pyytänyt kahdenkeskisessä keskustelussa joskus anteeksi omaa toimintaansa.
Jos tämä ei onnistu, toinen vaihtoehto on vanhemman jutella opettajan kanssa. Paras on tavata yhdessä koululla. Opettaja, oppilas ja vanhempi. Puhua auki ja kuunnella jokaisen näkemys. Etukäteen ei kannata päättää kuka on oikeassa, koska kuten aina ihmisten välisessä kommunikaatiossa, totuus on yleensä jossain siellä välissä.
On aika poikkeuksellista, että normaalien ihmisten välisessä kommunikaatiossa tähän tarvitaan enää muita mukaan. Mutta jos tarvitaan, rehtori opettajan esimiehenä on yksi vaihtoehto. Riippuen asian luonteesta, parempi saattaa olla myös esim oppilaan tunteva opo tai erityisopettaja. Nämä tuntevat usein tämän oppilaan dynamiikkaa paljon paremmin kuin rehtori, joka todellisuudessa on asiasta ihan pihalla, ja sen takia luultavasti ottaa vain opettajan kannan.
Kiitos tästä! Hyviä neuvoja. Mietin vaan, että olisiko vanhemman ennemmin parempi tavata opettaja kahdestaan kuin ottaa lapsi mukaan.. Lapselle ehkä ristiriitainen tilanne?
Täälläkin yksi opettaja haluaisi tietää vähän tarkemmin, että mistä tässä on kyse.
Yllättävän moni vanhempi uskoo kyselemättä lapsensa kertoman version kaikesta. Paras/pahin omalle kohdalleni sattunut tapaus oli perhe, joka arvioi 5-vuotiaan lapsensa täysin mielikuvituksellisen kertomuksen painavammaksi, kuin kolmen talon aikuisen näkemyksen tilanteesta. Onneksi löytyy myös niitä vanhempia, jotka ovat valmiita kuulemaan myös oman lapsensa osuuden asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opettajana sanoisin, että koita ensin päästä yli omista negatiivisista asenteistasi. Opettajat ovat yksilöitä, meitä on hurjan paljon, ja jokainen erilainen.
Kun opettaja tekee virheen, ensisijaisesti toivon, että oppilas itse tulee kertomaan. Sanoo, asiallisesti käyttäytyen, että tilanne tuntui epäreilulta. Opettaja voi sitten rauhallisesti kahden kesken kertoa oman näkemyksensä asiasta, ja mikäli on oikeasti ollut joku väärinymmärrys tai vastaava, pyytää anteeksi. Minä olen tällaisessa tilanteessa pyytänyt anteeksi, samoin minulta on oppilas pyytänyt kahdenkeskisessä keskustelussa joskus anteeksi omaa toimintaansa.
Jos tämä ei onnistu, toinen vaihtoehto on vanhemman jutella opettajan kanssa. Paras on tavata yhdessä koululla. Opettaja, oppilas ja vanhempi. Puhua auki ja kuunnella jokaisen näkemys. Etukäteen ei kannata päättää kuka on oikeassa, koska kuten aina ihmisten välisessä kommunikaatiossa, totuus on yleensä jossain siellä välissä.
On aika poikkeuksellista, että normaalien ihmisten välisessä kommunikaatiossa tähän tarvitaan enää muita mukaan. Mutta jos tarvitaan, rehtori opettajan esimiehenä on yksi vaihtoehto. Riippuen asian luonteesta, parempi saattaa olla myös esim oppilaan tunteva opo tai erityisopettaja. Nämä tuntevat usein tämän oppilaan dynamiikkaa paljon paremmin kuin rehtori, joka todellisuudessa on asiasta ihan pihalla, ja sen takia luultavasti ottaa vain opettajan kannan.
Kiitos tästä! Hyviä neuvoja. Mietin vaan, että olisiko vanhemman ennemmin parempi tavata opettaja kahdestaan kuin ottaa lapsi mukaan.. Lapselle ehkä ristiriitainen tilanne?
Koulussa yleensä pidetään lähtökohtaisesti parhaana, että selän takana ei puhuta, vaan että lapsi on mukana häntä koskevissa asioissa. Lisäksi lapsi on tässä opettajan lisäksi ainoa, joka tietää, mitä oikeasti on tapahtunut, joten ei vanhempi minusta voi olla keskustelussa mukana ilman, että lapsi on kertomassa oman näkökulmansa.
Lapselle on lisäksi erittäin hyvä oppia kohtaamaan asioita, pitämään puoliaan, ja kertomaan oma kokemuksensa. Vanhempi siinä rinnalla on tukena.
Toki jos kyseessä on oikeasti vakava asia, vaikka joku seksuaalinen ahdistelu, voi keskustelu olla liikaa, mutta silloinhan kyse on muutenkin poliisiasiasta eikä sellaisesta, mitä jotenkin keskusteltaisiin selväksi.
Itse olen aineenopettaja, joten ihan pienistä lapsista en tuossa puhunut. Aloituksessa ei lapsen ikää mainittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin opettajana sanoisin, että koita ensin päästä yli omista negatiivisista asenteistasi. Opettajat ovat yksilöitä, meitä on hurjan paljon, ja jokainen erilainen.
Kun opettaja tekee virheen, ensisijaisesti toivon, että oppilas itse tulee kertomaan. Sanoo, asiallisesti käyttäytyen, että tilanne tuntui epäreilulta. Opettaja voi sitten rauhallisesti kahden kesken kertoa oman näkemyksensä asiasta, ja mikäli on oikeasti ollut joku väärinymmärrys tai vastaava, pyytää anteeksi. Minä olen tällaisessa tilanteessa pyytänyt anteeksi, samoin minulta on oppilas pyytänyt kahdenkeskisessä keskustelussa joskus anteeksi omaa toimintaansa.
Jos tämä ei onnistu, toinen vaihtoehto on vanhemman jutella opettajan kanssa. Paras on tavata yhdessä koululla. Opettaja, oppilas ja vanhempi. Puhua auki ja kuunnella jokaisen näkemys. Etukäteen ei kannata päättää kuka on oikeassa, koska kuten aina ihmisten välisessä kommunikaatiossa, totuus on yleensä jossain siellä välissä.
On aika poikkeuksellista, että normaalien ihmisten välisessä kommunikaatiossa tähän tarvitaan enää muita mukaan. Mutta jos tarvitaan, rehtori opettajan esimiehenä on yksi vaihtoehto. Riippuen asian luonteesta, parempi saattaa olla myös esim oppilaan tunteva opo tai erityisopettaja. Nämä tuntevat usein tämän oppilaan dynamiikkaa paljon paremmin kuin rehtori, joka todellisuudessa on asiasta ihan pihalla, ja sen takia luultavasti ottaa vain opettajan kannan.
Ei joku 8-vuotias uskalla tulla sanomaan yhtään mitään paitsi jos kysytään.
Mutta esim 18-vuotiaan pitää uskaltaa. Aloituksessa ei kerrottu yhtään, mistä on kyse. Moni 8 v kyllä osaa myös puhua omasta puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita puhelimeen äänitys ja puhelin reppuun niin saat tietää totuuden opettajasta.
Täällä entinen lapsi. Koulussamme oli ongelmia opettajan kanssa. Ääriuskonnollinen ihmisraunio jonka näkemyksen mukaan koko elämä oli syntiä. Synnistä puhdistauduttiin katumalla ja toistamalla opsiin mitenkään liittymättömiä tehtäviä päivästä toiseen. Luoksltamme jäi väliin miltei kokonainen vuosi peruskoulua. Ensin vanhemmat eivät uskoneet. Sitten kävivät puhumassa opettajalle. Sitten rehtorille. Kuraattorille. Kunnanvaltuustolle. Miltei vuoden vääntämisen jälkeen laittoivat postia jonnekin korkeammalle taholle (osoitetta en tiedä, tästä aikaa n. 30 vuotta) ja meille tuli vierailulle jonkin sortin psykologi/psykiatri joka haastatteli meidät oppilaat, ja ilmeisesti sen opettajan. Diagnoosia en tiedä mutta opettaja lähti pidemmälle keikalle psykiatriseen laitokseen ja me päästiin tehostettuun opetuksern pariksi seuraavaksi vuodeksi.
Että jos oikeasti on ongelmia, ne kyllä saadaan ratkaistua, mutta ei kannata jättää asiaa siihen että lapsi juttelee opettajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita puhelimeen äänitys ja puhelin reppuun niin saat tietää totuuden opettajasta.
Minä odotan ilolla sitä päivää, että saan luokkaani valvontakamerat tallentamaan päivien kulkua. Sitten istun mieluusti tapaamassa kaltaisiasi vanhempia ja heidän lapsiaan aina kun oletettua vääryyttä on tapahtunut, tallenteet valmiina ja perusopetuslaki sekä koulun järjestyssäännöt vieressäni. Ei tarvitse vanhempienkaan käyttää turhaa aikaa pohtimiseen, miten mikäkin tilanne mahtoi mennä.
Onneksi omalle kohdalleni ei ole vielä näin suuresta luottamuspulasta kärsiviä huoltajia sattunut, vaan rakentavassa yhteistyössä on toimittu, vaikka opevuosia ja opetusryhmiä on takana jo melko monta.
T.4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita puhelimeen äänitys ja puhelin reppuun niin saat tietää totuuden opettajasta.
Minä odotan ilolla sitä päivää, että saan luokkaani valvontakamerat tallentamaan päivien kulkua. Sitten istun mieluusti tapaamassa kaltaisiasi vanhempia ja heidän lapsiaan aina kun oletettua vääryyttä on tapahtunut, tallenteet valmiina ja perusopetuslaki sekä koulun järjestyssäännöt vieressäni. Ei tarvitse vanhempienkaan käyttää turhaa aikaa pohtimiseen, miten mikäkin tilanne mahtoi mennä.
Onneksi omalle kohdalleni ei ole vielä näin suuresta luottamuspulasta kärsiviä huoltajia sattunut, vaan rakentavassa yhteistyössä on toimittu, vaikka opevuosia ja opetusryhmiä on takana jo melko monta.T.4
Mahtavaa jos pystyt tekemään rakentavaa yhteistyötä vanhempien kanssa. Kaikki kun eivät siihen pysty.
Mahtavaa jos pystyt tekemään rakentavaa yhteistyötä vanhempien kanssa. Kaikki kun eivät siihen pysty.[/quote]
Niin onkin. Tiedostan olevani onnekas, että kohdalleni on sattunut niin mukavia ja fiksuja vanhempia kerta toisensa jälkeen. Mielipide-eroja on toki ollut, mutta yhteisymmärrys on löytynyt aina. Tiedän myös, että joka alalla on ihmisiä, jotka eivät siihen sovi/kärsivät uupumuksesta tms. Varmasti opettajienkin joukossa tapauksia löytyy. Kuitenkin valtaosa opeista on ihan oikeasti oppilaiden parhaan asialla, päivästä toiseen pyrkien toimimaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Joskus virheitä ja väärinymmärryksiäkin sattuu molemmin puolin. Ne ovat elämää ja inhimillisen toiminnan tavaramerkki.
Tämä keskustelu taitaa kuolla jo ennenkuin alkoikaan, koska avaus oli niin hämärä ettei siihen voi oikein mitään kommentoida.
Noilla tiedoilla on kyllä täysin mahdotonta sanoa yhtään mitään. Mikä tämä hirveä yksittäinen vääryys on ollut? Mitä tavoittelet "puuttumisella"?
Ensin puhutaan opettajan itsensä kanssa. Siitä tarpeen mukaan hänen esimiehensä tai esimiehen kanssa. Voit myös kannella aviin, josta voidaan koulua huomauttaa. Rikosasioissa otetaan yhteyttä poliisiin.
Mutta kyllä. Elämä on tosiaan epistä. Se pitää kaikkien joskus oppia.