Millainen avioehto sinulla ja aviopuolisollasi on?

Mikä teidän olemassaoleva omaisuus sitten on?

Kuulostaa hurjan romanttiselta suhteelta.

Tehtiin liki 30 aviovuoden jälkeen avioehto, mutta se koskee vain minulle vanhemmiltani siirtynyttä kesämökkiä ja saarta.

Kaikki muu omaisuus on meillä siis edelleen avio-oikeuden alaista, paitsi mökki ja saari.

Onko tarkoitus yrittää yhdessä saada lapsia? Jos on, yhteisen ajan omaisuus ei voi olla jyrkästi erillinen, koska se, kumpi on lasten kanssa pidempään kotona, kärsii isommat tulonmenetykset myös tulevan uran ja eläkkeen kohdalla.

Jos ei, voivat taloudet olla helpommin erilliset.

Ei ole avioehtoa. Mies ei suostunut, minä kyllä ehdotin. Kummallakaan ei ole tarvetta kyniä toista.

Meillä avioehto sulkee kokonaan pois puolison avio-oikeuden, oli se omaisuus mitä tahansa ja hankittu koska tahansa. Halusin suojata oman omaisuuteni/tuloni, koska miehen omaisuus on käytännössä kokonaan testamentin määräyksellä avio-oikeuden ulkopuolella.

Puhut sekaisin avioehdosta ja testamentista. Aivan lopussa otat esiin yhtäkkiä testamentin. Siis mitä?

Vierailija kirjoitti:

Mikä teidän olemassaoleva omaisuus sitten on?

- Yhteistä omaisuutta on lähinnä huonekalut jne. Asutaan miehen omistamassa kerrostalokaksiossa, haaveissa ostaa parin vuoden päästä perheasunto kunhan saan säännöllisemmät vakitulot. Opiskelen vielä ja teen osa-aikaisesti oman alani töitä.

Miehen omaisuuden arvo on noin 50k (=omaisuuden arvo miinus lainat, omaisuus koostuu tuosta kerrostalokaksiosta sekä autosta. Asunnon arvo olisi noin 170k, mutta siitä on vielä lainaa isohko kuusinumeroinen summa).  

Oma omaisuuteni on kertynyt perinnöstä ja sen tuotoista. Isäni kuoli kun olin lapsi, ja omaisuutta on kertynyt rahastoihin/osakkeisiin noin 100k. Tämän lisäksi omistan osuuden Helsingin kantakaupungissa sijaitsevasta perheasunnosta (oma osuus tästä noin 150k). 

Vierailija kirjoitti:

Onko tarkoitus yrittää yhdessä saada lapsia? Jos on, yhteisen ajan omaisuus ei voi olla jyrkästi erillinen, koska se, kumpi on lasten kanssa pidempään kotona, kärsii isommat tulonmenetykset myös tulevan uran ja eläkkeen kohdalla.

Jos ei, voivat taloudet olla helpommin erilliset.

- Lapset haaveissa, mutta tarkoitus olisi olla aika 50/50 kotona. 

Palstan elätit ja kotonamakaajat tulevat teilaaman aloittajan. 

Vierailija kirjoitti:

Puhut sekaisin avioehdosta ja testamentista. Aivan lopussa otat esiin yhtäkkiä testamentin. Siis mitä?

Siis viittaan ap:n tekstiin.

Me olemme myös noin kolmekymppinen pariskunta, aviovuosia muutama takana, ei lapsia.

Meille oli myös alusta asti selvää, että avioehto tehdään. Omaisuutemme on aika erilaista: miehelläni on perittyä kiinteistöä, metsää ja mökkiä (sekä huomattavasti lisää tulossa lähivuosina), minä taas puolestani tienaan enemmän ja olen jo opiskeluaikana kerryttänyt käyttöomaisuutta itselleni. Avioehtomme onkin kaiken kattava ja nimiperusteinen: yhteiset hankinnat tehdään molempien nimiin, mutta perinnöt, lahjat, omat tilit ja palkat ovat kummankin omissa nimissä ja tulevat näin siis myös olemaan mahdollisessa erotilanteessa. Asuntomme on 50/50. Avioehdossamme on tosin eroteltu avioero ja puolison kuolema; eron tultua ehto on voimassa, mutta jos liitto päättyy toisen menehtymiseen, ei avioehto ole voimassa. Näinkin voi tehdä ja tällä olemme (henkivakuutuksen lisäksi) turvanneet ”jäljelle jäävän” asemaa, jos pahin tapahtuu vain toiselle.

Nyt avioliitossa meillä on käytössämme omat varanne: maksamme kaikki kulut puoliksi yhteisen taloustilin kautta, mutta muutoin kumpikin vastaa omasta omaisuudestaan ja se on helposti nimettävissä omistajalleen. Jos hankimme joskus lapsia, olemme puhuneet jakavanme vanhempainvapaat mahdollisimman tasapuolisesti ja tuolloin hoitavamme myös rahat tasaisesti toisen tienatwssa ja toisen ollessa kotona. Tästä tehdään kuitenkin erillinen sopimus.

Nimimerkillä kaksi insinööriä yhdessä :D

Menimme naimisiin köyhinä opiskelijoina ja kaikki omaisuus on yhdessä hankittua.

Vierailija kirjoitti:

Puhut sekaisin avioehdosta ja testamentista. Aivan lopussa otat esiin yhtäkkiä testamentin. Siis mitä?

- Koko tekstissä puhutaan muutoin avioehdosta, joten tietysti kyse on tässä tapauksessa siitä. Mutta toki sen verran on kuolemakin mielessä, että toivoisin avioehdon olevan voimassa vain silloin kun se päätyy eroon, eli avio-ehto ei pätisi silloin jos liitto päätyy toisen kuolemaan (en tiedä varsinaisia lakitermejä tälle, mutta varmaan ymmärtänet mitä tarkoitan). Ajattelin toki myös tehdä testamentin, ja se on varmaan kätevintä hoitaa samalla kertaa kuin avioehtokin, mutta se ei nyt ollut tämän aloituksen päätarkoitus.

t. ap

Meillä on avioehto. Mikäli avioliitto päättyy eroon, kumpikin pitää omansa. Mikäli kuolemaan, avioehto ei ole voimassa. Asunto on molempien nimissä, muita isompia hankintoja on aina jompikumpi hankkinut, ei niin että kaikki olisi toisen nimissä. Perhevapaat jaetaan siten että molemmat saavat olla kotona ja tulonmenetykset siten tasautuvat.

Meillä on muuten omat tilit, mutta yhteinen tili esim. asuntokulujen ja muiden yhteisten laskujen hoitoon. Päivittäiskuluja maksetaan vuorotellen, siten eletään "yhteisillä" rahoilla että ei lasketa paljonko kumpikin on maksanut, mutta yritetään pitää suhteellisen tasaisena. On mukavaa että kummallekin jää rahaa myös itselle säästöön ja omiin hankintoihin eikä tule ikävää fiilistä siitä että elättää toista vaikka molemmat käyvät töissä. Tienaamme suunnilleen saman verran. 

Perinnöt ja omaisuuksien määrät eivät olleet määrääviä tekijöitä meidän osalta vaan koettiin tämä reiluksi ratkaisuksi kaikin puolin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hurjan romanttiselta suhteelta.

Tyhmyys tai ajattelemattomuus ei ole romanttista.

Vierailija kirjoitti:

Puhut sekaisin avioehdosta ja testamentista. Aivan lopussa otat esiin yhtäkkiä testamentin. Siis mitä?

Siksipä me teimme samalla kertaa sekä avioehdon, että testamentin. Jos erotaan, molemmat pitävät ennen avioliittoa ja sen aikana saamansa tai hankkimansa omaisuuden. Kuolemantapauksessa perimme toisemme täysin. Kun pidempään elävä kuolee, omaisuus molempien osalta palautuu kummankin sukuihin, eli käytännössä sisaruksillemme tai heidän lapsilleen.

Tilanne olisi tietysti kovin erilainen, jos meillä olisi lapsia.

Avioehto astuu voimaan vasta silloin, kun avioliitto päättyy, eikä se liity mitenkään siihen, miten jaatte taloutenne liiton aikana. Avioliitossa puolisojen varat ovat virallisesti erilliset.

Jos tehdään avioehto, vähemmän omistavan ja tienaavan kannattaa pitää huoli siitä, että ei käytä omaa työpanostaan ilmaiseksi toisen omaisuuden kartuttamiseen. Yhteisen lapsen kanssa kotiin jäävän tai kotitöitä enemmän tekevän kannattaa varmistua, että saa puolisolta rahallista kompensaatiota, joka ottaa huomioon myös urakehityksen vaikeutumisen/hidastumisen sekä pienemmän eläkekertymän.

Meillä avioehto kohdistuu vain perittävään omaisuuteen. Muuten ehtoja ei ole. Yhdessä olemme olleet yli 20 vuotta ja hyvin menee vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Avioehto astuu voimaan vasta silloin, kun avioliitto päättyy, eikä se liity mitenkään siihen, miten jaatte taloutenne liiton aikana. Avioliitossa puolisojen varat ovat virallisesti erilliset.

Jos tehdään avioehto, vähemmän omistavan ja tienaavan kannattaa pitää huoli siitä, että ei käytä omaa työpanostaan ilmaiseksi toisen omaisuuden kartuttamiseen. Yhteisen lapsen kanssa kotiin jäävän tai kotitöitä enemmän tekevän kannattaa varmistua, että saa puolisolta rahallista kompensaatiota, joka ottaa huomioon myös urakehityksen vaikeutumisen/hidastumisen sekä pienemmän eläkekertymän.

Usein se pienituloisempi on aloitteellinen lasten hankintaan jo pelkästään biologisista syistä. Jos aletaan puhumaan esille nostamastasi asiasta, voi lapset jäädä kokonaan tekemättä tai pitää vaihtaa miestä.