Öö siis miksi leikistä ei saisi suuttua?

Yleensä tommosen lauseen sanoo se i d iootti, joka ei tajunnu et meni liian pitkälle ja sit t y peryyttä perustellaan tsoukki tsoukkina.

Tottakai saa loukkaantua ja suuttua.

Se sanonta onkin: Ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäkööt.

Eli vain jos itse lähdet leikkiin mukaan, sinulta evätään oikeus loukkaantumiseen.

Noo vaikka siksi, että minun mielestäni se ei ole täysin kokemusperäistä. Ei kiusaamisestakaan voi syyttää ketä hyvänsä sillä perusteella että musta vähän tuntuu, jos mitään ei oikeasti ole tapahtunut.

Aika usein se ns. leikillä heitetty juttu on sanottu loukkaamistarkoituksessa ja "se oli vain leikkiä!" on loukkaajan pyrkimys paeta omaa vastuutaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on täysin kokemusperäistä, onko joku loukkaavaa vai ei. Miksi siis en saisi loukkaantua, jos joku tuntuu loukkaavalta, vaikka loukkaaja ei tarkoittaisikaan loukata.

Tottakai saat loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein se ns. leikillä heitetty juttu on sanottu loukkaamistarkoituksessa ja "se oli vain leikkiä!" on loukkaajan pyrkimys paeta omaa vastuutaan.

Jo päiväkodissa opetetaan, että se on leikkiä vain silloin kun kaikilla on kivaa.

ööö siis kuka sinua kieltää loukkaantumasta? Olet jo iso tyttö, eikä sinun tarvitse lupia kysellä ja on itsesi vastuulla vaatia arvoistasi kohtelua ja sanoa suoraan jos joku asia loukkaa sinua eikä pidä antaa kenellekään tilaa kuitata heittoa huumorilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein se ns. leikillä heitetty juttu on sanottu loukkaamistarkoituksessa ja "se oli vain leikkiä!" on loukkaajan pyrkimys paeta omaa vastuutaan.

Jo päiväkodissa opetetaan, että se on leikkiä vain silloin kun kaikilla on kivaa.

Flashback päiväkotiin: leikittiin jotain leikkiä jossa yksi kerrallaan joutui (siis minusta nimenomaan _joutui_) piirin keskelle ja muut sitten väänsivät jotain laulua kohdistuen piirin keskellä olevaan. Pelkäsin maailmassa ehkä eniten huomion kohteena olemista ja nykäisin päiväkotiohjaajaa hihasta ja kerroin ääni itkien etten halua leikkiä tätä leikkiä. Hän vastasi: "no jos ei halua leikkiä niin joutuu piirin keskelle" ja vei minut sinne käsivarresta kiinni pitäen. Pedagogisesti erikoinen veto.  En oppinut sinä päivänä muuta kuin ehkä sen että aikuisiinkaan ei voi hädän hetkellä luottaa.

Vierailija kirjoitti:

ööö siis kuka sinua kieltää loukkaantumasta? Olet jo iso tyttö, eikä sinun tarvitse lupia kysellä ja on itsesi vastuulla vaatia arvoistasi kohtelua ja sanoa suoraan jos joku asia loukkaa sinua eikä pidä antaa kenellekään tilaa kuitata heittoa huumorilla.

Tuollaista loukkaantumisen kieltämistä harrastavat mm. kiusaajat. Kyseessä on toisen tunnekokemuksen vähättely, invalidaatio. Se on yksi henkisen väkivallan muoto. Tätä tekeviä ihmisiä kyllä on olemassa, niin lasten kuin aikuistenkin joukossa. Kaikille se vastaan sanominen ei ole helppoa eikä välttämättä "tilanteen ollessa päällä" edes mahdollista: menneisyyden kokemukset voivat saada ihmisen jähmettymään täysin hankalassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on täysin kokemusperäistä, onko joku loukkaavaa vai ei. Miksi siis en saisi loukkaantua, jos joku tuntuu loukkaavalta, vaikka loukkaaja ei tarkoittaisikaan loukata.

Se on juuri näin. Jos toinen arvostaa kyseistä ihmissuhdetta, niin hän pyytää anteeksi jos on vahingossa loukannut.