Erilaiset perheet

Itsellä sama ongelma. En löytänyt tietoa mitä jaksojen henkilöille kuuluu nyt, vaikka niin luvattiin.

Olin lenkillä Turussa, kun edelläni venäjää puhuva erikoisesti käyttäytyvä perhe (ukrainalaisia?). Vanhemmat olivat kävelten, lapset - noin 10-vuotias poika ja noin 8-vuotias tyttö - olivat polkupyörillä.

Erikoista oli se, että lapset kulkivat missä halusivat, miten halusivat. Pyörätiellä he eivät antaneet tilaa esim. vastaantulijalle, joka ajoi lapsikärryn kanssa - eikä vanhemmilla näyttänyt olevan mitään intressiä auttaa asiassa.

No ei tässä vielä mitään, mutta hetken päästä he jättivät pyöränsä keskelle tietä, tukkien tien... eikä vanhempia tietenkään kiinnostanut pyytää lapsia siirtämään pyöriä ohikulkijoita varten.

Kun kiersin tien ja pyörät (talutin pyörääni), poika löntysteli eteeni ja näytti olevan ihmeissään, etten pysähtyny hänen vuokseen. En tiedä, mutta tuli tunne, että hänellä oli tarve kokea itsensä ETUOIKEUTETUKSI. Minulla ei ole mitään ongelmaa asettaa vieraat lapset etusijalle, mutta etuaseman lähes provokatiivinen vaatiminen (jos siitä oli kyse) on outoa, huvittavaa, vähän ärsyttävääkin.

En voinut rauhassa istua rantapenkillä, kun ko. perheen tyttö kirkui leikkiessään rannalla - oli muuten oudot leikit.

Nyt puoli tuntia myöhemmin, kun istun ihan eri paikassa, he kulkivat taas ohitseni. Tyttö kuiski oudosti jotain venäjäksi, kuin loitsua, ja tuijotti minua. Se oli sellaista häiriintyneen oloista itsekseen kuiskimista. Voi olla, että hän näki minut aikaisemmin ja tunnisti minut.

Mut joo, mietin vielä tota lasten käytöstä ja sitä, että vanhemmat suovat vapauden, joissa muita ei tarvitse huomioida - onko se tarkoituksellista? Onko se joissakin maissa tapa opettaa, että aina kannattaa ajatella endin itseään, koska "röyhkein voittaa"? Vai mistä on kyse.

Yksi muslimiainen antoi kerran taaperonsa viedä tousen lapsen lelun, ja katseli vierestä, kun toinen taapero halusi pehmolelunsa takaisin. Näytti siltä, että oman lapsen röyhkeys oli fine, vahvuus.

Ja kiinalaismies "hylkäsi" 2-vuotiaan tytön Hop Lopissa trampoliiniin; hän meni noin 10 metrin päähän stalkkaamsan, kun tyttö itki yksin. Kun tyttö alkoi panikoitua, menin hänen seurakseen. Ehkä tässäkin oli joku kasvatusopillinen idea taustalla, joka meille suomalaisille on vieras.

Hop Lopissa näin n. 5 vuotta sitten myös tapauksen, jossa kiinalainen (tai itämaisen näköinen) nainen jätti vauvansa (<1v) penkille itkemään, ja lähti pois! Pelkäsin, että vsuca putoaa penkistä, jossa ei ole edes selkänojaa. Villi arvaus: ideana oli opettaa, että liikkuminen hätätilanteessakin kostautuisi? Mene ja tiedä... 🙄

Ehkä slaavilaiseen mentaliteettiin kuuluu opettaa, että röyhkeys on hyve. Korruptiokin on. Ovat kristittyjä, mutta huijaaminen on ok, koska se on vain huijattavan tyhmyyttä? Miten tämä opetetaan lapsille.

Miten virolaiset kasvattavat lapsensa, onko siinä mitään tyypillistä?

Lapsille tulee vaikeuksia, ellei maan tapoja kunnioiteta - olkoonkin, että röyhkeys tapahtuisi lain puitteissa. Voidaan puhua karhunpalveluksesta... koska konteksti on väärä!