Koululiikunta - uhka vai mahdollisuus?
Hei!
Täällä foorumilla on ollut äärimmäisen mielenkiintoista keskustelua koululiikunnasta ja haluaisinkin vielä jatkaa kyseisellä aiheella.
Mitä mieltä olette, onko koululiikunta uhka vai mahdollisuus? Onko liikunnanopettajallanne ollut vaikutusta koululiikunnasta nauttimiseen? Entä onko liikunnanopettaja vaikuttanut teidän liikuntamotivaatioonne?
Mikä on suhtautumisenne koululiikuntaan nykypäivänä?
Kommentit (17)
Riippuu ihmisestä. Minä koin valtavaa häpeää liikuntatunneilla, mutta jälkeenpäin ajateltuna oli ihan hyvä että olin mukana niillä. Mikä ei tapa, vahvistaa. Motivaatio liikuntaan tuli koulun ulkopuolelta.
Just koululiikunnan takia vihaan liikuntaa nykyään. Siellä tuli pahasti koulukiusatuksi eikä se ope tehny asialle mitään. Ja tietty olin se surkein aina kaikissa lajeissa
Kyllä liikuntaa voi olla, mutta oppilaalla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia päättää. Kaikki ei voi olla kaikessa hyviä. Esim. Pelkkä kävelykin voi olla hyvää liikuntaa varsinkin pururadalla tai metsässä.
Koululiikunnan pitäisi olla enemmän kannustavaa ja hyvässä yhteishengessä tapahtuvaa liikkumista, mutta mielestäni näin vielä koululaisena se on painostavaa ja liian kilpailuhenkistä. Kaikki lihaskuntotestit ja juoksutestit ovat myös mielestäni epämiellyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Just koululiikunnan takia vihaan liikuntaa nykyään. Siellä tuli pahasti koulukiusatuksi eikä se ope tehny asialle mitään. Ja tietty olin se surkein aina kaikissa lajeissa
Koululiikunnan tarkoitus on erottaa jyvät akanoista ja valitettavasti sinä olet sitä heikompaa materiaalia joka ei selviäisi jos elettäisiin kivikaudella.
Liikunnanopettajiksi pitäisi valita hyviä tyyppejä, jotka osaavat valmentaa ja innostaa liikkumaan - ei missään nimessä entisiä huippu-urheiljoita, joilla ei ole mistään muusta osaamista kuin synnynnäisistä lahjoista ja verenmaku suussa liikkumisesta.
Kaikesta kokemastani huolimatta ajattelen edelleen, että koululiikunta on mahdollisuus. Yhtään koulun liikunnanopettajaa en voi optimistisuudestani kiittää, mutta aikuisen elämäni valmentajia ja ohjaajia senkin edestä. Parhaimmilta olen oppinut jopa loistavia elämänohjeita. Mutta mahtavinta on ollut se kannustaminen, joka on saanut jatkamaan ja yrittämään ja kehittymäänkin, vaikka vaan harrastuspohjalta. Kun kaikki eivät voi olla kilpaurheilijoita. Eikä koululiikunta saisikaan olla kilpaurheilua. Liikunnan tärkein oppi pitäisi olla liikunnasta saatava hyvä olo ja kiva yhdessätekeminen.
En antaisi arvosanoja liikunnasta, musiikista enkä kuvaamataidosta. Sanallinen arviointi riittäisi.
Minä tykkäsin kovasti. Liikunta 10 vielä lukiossakin. En ymmärrä, miten joku kokee liikumnan uhkana. Meillä oli ala-asteella todella vaativa liikkaope, sellainen vanhahko, tiukassa lunnossa oleva nainen. Silti tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just koululiikunnan takia vihaan liikuntaa nykyään. Siellä tuli pahasti koulukiusatuksi eikä se ope tehny asialle mitään. Ja tietty olin se surkein aina kaikissa lajeissa
Koululiikunnan tarkoitus on erottaa jyvät akanoista ja valitettavasti sinä olet sitä heikompaa materiaalia joka ei selviäisi jos elettäisiin kivikaudella.
Niin no kivikaudella ei suurin osa meistä selviäisi. Mut se ei varmaan tän. Postin idea ollu. Eikä ala-asteella nyt liikunta kovin kummosta ole
Mun muksun mielestä liikkatunnit on parasta koko koulussa. Ja ei ole liikunnallinen, yhtään. Olen yrittänyt tarjota jos mitä liikuntamuotoa harrastukseksi niin ei kelpaa. Trampalla pomppii kyllä kotona, mutta siinä tuo kotiliikunta. No pyöräilee toki kouluun ja vihdoin on oppinut uimaan. Luistelu ei esim ole mitenkään varmaa, mutta koulussa se on silti tosi kivaa.
Mahdollisuus. Itse kävin peruskouluni tuossa 2000-luvun alussa, joten ei ole tietoa juuri tämänhetkisestä tilanteesta. Peruskoulussa meillä oli juuri näitä lajiuskollisia liikunnanopettajia, jotka eivät osanneet opettaa muuta, kuin sitä omaa lajiaan. Ja sitähän oli sitten 30% liikuntatunneista. Hiihtokilpailuista jäi aina paha maku suuhun, samoin kommenteista "kaikkien pitäisi pystyä tehdä tämä", kun kyse oli kolmosluokalla nuolikyykystä.
Sitten taas, nuoret liikkuvat liian vähän, samoin kuin aikuisetkin. Ihmiset ovat hyvin jakautuneita, on niitä, jotka harrastavat päivittäin aktiivista liikuntaa ja niitä, jotka eivät harrasta mitään liikuntaa. Molempia ääripäitä on paljon ja sitä kultaista keskitietä on suosituksiin nähden hyvin vähän. Liikunnan tulisi olla osana terveellisiä elämäntapoja ja sitä pitäisi opettaa ihan sieltä alakoulusta asti. On hyvä tutustuttaa eri lajeihin, mutta jostain syystä tätä eri lajeihin tutustuttamista on sinne lukioon asti, kun jo yläasteella pitäisi keskittyä enemmän opettamaan liikunnan hyötyjä ja miten omaa kuntoa voi itse parantaa ja testata.
Itse en muista, että liikkuvuutta olisi koskaan koulussa testattu tai harjoiteltu. Se on kuitenkin aika olennainen osa elimistön kunnossapidosta, samoin kuin lihaskunto. Esimerkiksi liikuntapäiväkirjojen kautta nuoret voisivat itse suunnitella liikunnallisia aktiviteetteja ja miettiä, lisääkö tämä enemmän hapenottokykyä, lihasvoimaa vai liikkuvuutta.
Nuo testit itsessään ovat hyvät yksilön kannalta, sillä niiden avulla on hyvä mitata omaa kehitystä ja hyvinvointia. Kuitenkin varmaan 0,5% lapsista ja nuorista ottaa nämä testit oman kehityksen kannalta ja loput pitävät näitä pakollisena pahana, joissa yritetään saada hyvä suoritus arvosanan vuoksi. Testeissä tulisi painottaa, että ne eivät vaikuta arvosanoihin ja kaikkien tulisi vain pyrkiä henkilökohtaiseen parhaaseensa, eikä verrata omaa tulostaan muihin. Tosin helpommin sanottu kuin tehty
Koululiikunnan yks ongelma on että siellä on sekasin huippuja ja huonoja ja niitä jotka osaa uida ja niitä jotka ei. Tää sekametelisopps yhen open kaa ei toimi ja kiusaaminen kun lisätään niin hauskaa on.
Itse tosiaan kuulun niihin jotka ei liiku.
Hei!
Kiitos paljon vastauksistanne, todella mielenkiintoista keskustelua! Teen itseasiassa maisterin tutkimusta koululiikunnasta, ja tutkin liikunnanopettajan opetustyylin vaikutusta liikuntamotivaatioon.
Kysyisinkin teiltä, saanko hyödyntää vastauksianne täysin anonyymina aineistossani? Tämä tutkimus olisi äärimmäisen arvokas tulevaisuuden liikunnan opetuksen suunnittelun ja kehityksen kannalta, sillä teidän mielipiteillänne on todellakin merkitystä.
Teen tutkimukseni englanniksi, joten käännän koko aineistoni suomesta englanniksi. Toiveenani oli kerätä aineisto nimenomaan keskustelufoorumilta, sillä täällä vallitsee avoin keskustelun ilmapiiri ja jokainen saa kertoa vapaasti ja anonyymisti omista kokemuksistaan.
Lisäkysymyksenä heitän vielä, että mitä seuraavista opetustyyleistä koette liikunnanopettajanne hyödyntäneen eniten: komentotyyli, tehtäväopetus, pariohjaus, itsearviointi, eriytyvä opetus, ohjattu oivaltaminen, ongelmanratkaisu, yksilöllinen ohjelma (opettaja suunnittelee liikuntaohjelman) vai yksilöllinen opetusohjelma (oppilas suunnittelee liikuntaohjelman)?
Jos jotakuta kiiinnostaa tietää enemmän kyseisestä tutkimuksessa, voitte lähestyä minua sähköpostilla koululiikuntatutkimus2018@gmail.com.
Kiitos!
Jos haluaa, että Suomi ikinä pärjää missään urheilussa niin kilpailua vaan on oltava. Nössöilyllä ja muita parempia oppilaita hidastamalla ei kenestäkään kehity menestyvää. Siksipä ne jyvät pitäisi erottaa akanoista hyvissä ajoin ja kehittää heitä. Sitten meillä ei niin lupaavilla olisi oma ryhmä, jossa opettaja ei suosi niitä hyviä ja jätä meitä täysin huomiotta. Jos ei kiinnosta ryhtyä urheilijaksi, niin silloin ei tulisi vaatia veret suussa liikuntaan, koska se vie viimeisenkin kiinnostuksen mihinkään liikuntaan. Mutta niitä urheilullisia ja lupaavia tulee oikeasti kehittää ja kilpailuttaa keskenään, koska eivät hekään kehity yjtään paremmiksi, jos joutuvat kilpailemaan meidänlaisten aika paljon surkeampien kanssa.
Hei kaikki!
Saisinko kaikilta teiltä vastaajilta vielä kuittauksen, että saan hyödyntää vastauksianne (anonynoominä ja englanniksi käännettynä) omassa maisterin tutkimuksessani? Täälä tavoin noudatamme GDPR-lakipykäliä. Siitä olisi äärimmäisen suuri apu minulle koko tutkimukseni kannalta! Kiitos!
Voitte kopioida alla olevan viestin ja lähettää sen tähän kommenttikenttään:
Annan suostumukseni, että vastaustani saa käyttää anonyymisti ja englanniksi käännettynä koululiikuntatutkimukseen ja minulla on oikeus saada linkki lopulliseen tutkimukseen.
Oppilaat liikkuvat vuosi vuodelta vähemmän, niin se pieni liikuntatuntikin tuntuu kidutukselta jos hiki tulee.
Normaali mies ei löydä edes sopivia farkkuja enää juuri mistään, kaikki ovat mallit tiukempia kuin W.A.S.P:n laulajan pöksyt 80-luvulla.
Eli on vain niitä slimmejä tai sitten extra pullamössö xxxxl-malleja.
Sekä että. Kiusaaminen ja syrjäyttäminen on todellinen uhka jota ei missään nimessä saa sallia. Opettajat jotka sallivat sen asetettava rikosvastuuseen pahoinpitelystä.