Mies ostaa jo kolmannet paistinpannut reilun vuoden sisään

On. Retkeilyvarusteisiin.

Hyvä puoli se että voisimme viedä koko suvun retkeilemään haastaviin olosuhteisiin kevyesti milloin vain.

Huono puoli se, että ihan kuin se muka joskus tapahtuisi :D

Olisin erittäin onnellinen jos mies harrastaisi kokkailua. Se olen minä joka meidän perheessä tekee ruuat vaikka inhoan ruuan valmistusta.

Sen sijaan mies harrastaa kalastusta ja moottoripyöräilyä. Meillä pienet lapset ja en keksi mitää hyvää noista harrastuksista, paitsi että joskus saamme kalaa. Vaan tulee paljon kalliimmaksi kuin kaupasta ostettu. Onneksi on sentään tuoreempaa. Mies on siis paljon poissa kotoa ja rahaa menee paljon. Lisäksi saattaa mennä henki. Mutta onpahan tyytyväinen mies.

Sanoisin ap:lle, sulla käynyt tuuri.

Mukava vaan kun on joku harrastus josta saa iloa irti. :3

Vierailija kirjoitti:

Mukava vaan kun on joku harrastus josta saa iloa irti. :3

Niinpä. Meillä mies panostaa alkoholinkäyttöön.

Miehelläni on pakkomielle valurautapannuista ja -padoista. Vaivihkaa niitä ilmestyy lisää joka koossa ja mallissa. Ei siinä mitään, osaa käyttääkin niitä hyvin ja paistaa niillä ihan parhaat pihvit. Pesee käsin ja öljyilee niitä ja katselee halveksuen omaa teflonpaistinpannuani :D. Miehen pannut on niin painavia, että mun täytyy kaksin käsin nostaa niitä joten ei ihan näppäriä arkikäyttöön.

Uudet pannut? Ostaako se aina kolmea kokoa? Hiiliteräspannuthan ovat käytännössä ikuisia.

Mitä väliä, valita sitten kun mies laittaa kaikki rahat arvokelloihin

Mieheni ostaisi tietotekniikkaa talon täyteen, jos en olisi stopparina.

Paa myyntiin ylimääräiset pannut tori.fi, mua ainakin kiinnostaa :)

Tosin mulla kyllä on jo yksi teräspannu ja yksi pinnoitettu, en oikeasti tän enempää tarvitsekaan.

Pidä se sika - ansaitset palvelua!

Yksi exä (asuttiin yhessä muutama vuosi, onneksi ei ehditty naimisiin eikä hankittu lapsia) hurahti kalastamiseen niin, että täyspäiväisen ma-pe työnteon lisäksi kävi iltaisin ja viikonloppuisin kalassa 20-25 päivänä joka kuukausi. Hän oli kyllä puhunut suhteen alkupuolella että haluaa tehdä asioita yhdessä, mutta loppupeleissä se meni siihen, että minä sain vapaasti ja koska tahansa tulla mukaan hänen kalareissuilleen, muuhun ohjelmaan hänellä ei riittänyt mielenkiintoa. Ja kaikki hänen liikenevät rahansa meni tietenkin vapoihin, siimoihin, vieheisiin, veneiden ja saaristomökkien vuokriin yms. ja kaikki kaapit täynnä joko kalastuvälineitä tai -vaatteita ja kirjahyllyt väärällään Erää sekä Metsästys ja Kalastusta.

Ylläri: vaikka itsekin tykkään sekä kalastamisesta että kalaruuasta, lähdin kävelemään.

Ei tuossa ole enää järjestä kyse vaan tuo on pakkomielteitä kilpavarustelua.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa ole enää järjestä kyse vaan tuo on pakkomielteitä kilpavarustelua.

Itsensä kanssa...?

Meidän mies dyykkaa kaikkea romua roskiksista ja kehittelee itselleen ikuisuusprojekteja. Kerran puolessa vuodessa sitten teen suursiivouksen, missä ne kertaalleen dyykatut pääsee takasi jätelavalle. Ei sinänsä vie rahaa, mutta turhauttaa kun koti näyttää kaatopaikalta. Joskus saa kyllä jotain aikaiseksi, mutta harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Mies on kova laittamaan ruokaa ja panostaa välineisiin ehkä liikaakin. Pannuissa löytyy vaikka mitä vaihtoehtoja ja viimeisimpänä villityksenä on ollut kokeilla erilaisia hiiliteräspannuja. Ensin oli pakko saada nimenomaan saksalaiset pannut ranskalaisten pannujen tilalle, sitten taotut pannut ja nyt viimeisimpänä piti hankkia kylmätaotut(?) pannut.

Kaapit pullistelee näitä kokeilujen helmiä niin kotona kuin mökilläkin ja niitä on jaettu jo tuttavapiiriinkiin. Ei tämä nyt niin erityisesti ärsytä, mutta lähinnä kysyisin, että onko muiden/muilla miehillä samanlaista antautumista harrastukselleen?

Miehellä on oma ravintola, joten voit kuvitella määrän. Ei minua ärsytä, kun ne pannut on kuitenkin järjestyksessä omilla paikoillaan. Kun rakennettiin talo, niin mies laittoi ammattikeittiön kotiin myös.