Lue keskustelun säännöt.
Kerätäänkö anoppien parhaat letkautukset miniästään!
23.11.2018 |
Minulla on niin ah ihana vanhanaikainen "ilkeä" anoppi.
Olen ollut seurusteluaikoina todella tykätty miniäehdokas, koska olen kiltti, sievä ja fiksu (nykyään hammaslääkäriksi lukenut).
Kun löysin nykyisen mieheni, oli anoppi ja appiukko aluksi ihan mukavia minulle. Tilanne muuttui kuitenkin kun menimme avioon. Heidän ei enää tarvinut ns.esittää mitään, vaan näyttivät todellisen luonteensa. Tässä alla anoppini muutama letkautus.
-anopin mielestä meidän olisi pitänyt muuttaa heidän naapuriin, koska se on parasta seutua hänen mielestään. Kun emme totelleet, minun vikahan se tietysti oli. Nyt asumme hänen mukaansa kuin maalaishiiret.
-Hän ei katso minua koskaan silmiin, vaan puhuu mieheeni päin minulle. En tiedä miksi.
-Lapsemme ensimmäinen sana oli äiti. Anoppi ei suostunut tähän, vaan hän "kielsi" lasta aina sanomasta sitä. Toisti sen jälkeen sanoja isi ja mummi.
-Lapsemme "huonot" tavat on aina periytynyt anopin mukaan minulta. Ja kaikki hyvät asiat mieheni suvusta. Esim.kun lapsemme soittaa pianoa, ei se suinkaan voisi johtua siitä että itse pianoa soittaneena olisin opettanut sitä lapsellemme, vaan sekin on geeni joka tulee joltain heidän kaukaiselta sukulaiselta.
Näitä riittäisi vaikka kuinka, mutta kertokaa tekin jotain!
Kommentit (8)
Ap, niin mitä ne anoppisi letkautukset ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako anoppia on yhdellä miniällä?
Anoppi ei pystynyt imettämään omia lapsiaan aikoinaan. Minulta sen sijaan on tullut hyvin maitoa, mikä on hänelle suuri kateuden aihe. Kerran hän oli kaitsemassa esikoista, kun käytin vauvaa neuvolassa. Kun tultiin kotiin ja aloin imettämään, esikoinen (2 v) tuli katselemaan ja hoki vieressä likainen maito, likainen maito. Tätä oli anoppi opettanut sen vajaan tunnin, kun oltiin poissa kotoa.
Pidä vaan huoli Omista Asioistasi, minä hoidan kyllä tämän lapsen!
Tilanteessa jossa tein päätöksen koskien omaa lastani.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei pystynyt imettämään omia lapsiaan aikoinaan. Minulta sen sijaan on tullut hyvin maitoa, mikä on hänelle suuri kateuden aihe. Kerran hän oli kaitsemassa esikoista, kun käytin vauvaa neuvolassa. Kun tultiin kotiin ja aloin imettämään, esikoinen (2 v) tuli katselemaan ja hoki vieressä likainen maito, likainen maito. Tätä oli anoppi opettanut sen vajaan tunnin, kun oltiin poissa kotoa.
Onkohan tämä pelkkää törkeyttä vai jo mielenvikaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi ei pystynyt imettämään omia lapsiaan aikoinaan. Minulta sen sijaan on tullut hyvin maitoa, mikä on hänelle suuri kateuden aihe. Kerran hän oli kaitsemassa esikoista, kun käytin vauvaa neuvolassa. Kun tultiin kotiin ja aloin imettämään, esikoinen (2 v) tuli katselemaan ja hoki vieressä likainen maito, likainen maito. Tätä oli anoppi opettanut sen vajaan tunnin, kun oltiin poissa kotoa.
Onkohan tämä pelkkää törkeyttä vai jo mielenvikaisuutta?
Kiikun kaakun, mutta ei tuollaiselle kyllä olisi halunnut lapsiaan jättää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin ah ihana vanhanaikainen "ilkeä" anoppi.
Olen ollut seurusteluaikoina todella tykätty miniäehdokas, koska olen kiltti, sievä ja fiksu (nykyään hammaslääkäriksi lukenut).
Kun löysin nykyisen mieheni, oli anoppi ja appiukko aluksi ihan mukavia minulle. Tilanne muuttui kuitenkin kun menimme avioon. Heidän ei enää tarvinut ns.esittää mitään, vaan näyttivät todellisen luonteensa. Tässä alla anoppini muutama letkautus.
-anopin mielestä meidän olisi pitänyt muuttaa heidän naapuriin, koska se on parasta seutua hänen mielestään. Kun emme totelleet, minun vikahan se tietysti oli. Nyt asumme hänen mukaansa kuin maalaishiiret.
-Hän ei katso minua koskaan silmiin, vaan puhuu mieheeni päin minulle. En tiedä miksi.
-Lapsemme ensimmäinen sana oli äiti. Anoppi ei suostunut tähän, vaan hän "kielsi" lasta aina sanomasta sitä. Toisti sen jälkeen sanoja isi ja mummi.
-Lapsemme "huonot" tavat on aina periytynyt anopin mukaan minulta. Ja kaikki hyvät asiat mieheni suvusta. Esim.kun lapsemme soittaa pianoa, ei se suinkaan voisi johtua siitä että itse pianoa soittaneena olisin opettanut sitä lapsellemme, vaan sekin on geeni joka tulee joltain heidän kaukaiselta sukulaiselta.
Näitä riittäisi vaikka kuinka, mutta kertokaa tekin jotain!
Meillä myös kaikki taidot on aina sukuperintöä. Minua ei nimitellä etunimellä eikä termillä äiti, vaan sanalla ”hän”.
Se on miniöistään.