Onko opettaja-ihmisille jotenkin keskimääräistä vaikeampaa myöntää virheensä

.

No,kerro esimerkki,mita on kayny?

Tätä mietin myös kun se epäammattimainen ope ketju vielä oli hengissä...että kuinka paljon tapahtuu sellaista ylilyöntiä opettajan taholta luokissa..

Olen itse opettaja ja minä kyllä riemastun jos joku osoittaa minun olevan väärässä, se vaan kertoo että oppilas on kiinnostunut aiheesta ja perehtynyt siihen ja ilman muuta korjaan käsitykseni jos huomaan olleeni väärässä. Olen myös pahoitellut oppilaalle jos olen hätäisesti tuominnut hänet jostain, ja selviää että asia ei mennytkään niin. Usein tilanteet tulevat puskista, kiireessä ja häiriötekijöiden, kuten melun, läsnäollessa ja silloin voi vetää väärän johtopäätöksen asioista. Näitä käy melkein viikottain.

Ei ole.

Hmm. Olen itse opettaja ja ap:n kirjoituksessa on osittain totuuttakin. Eli kyllä, opettajat on usein aika besserwissereitä ja siinä työssä oppii, ettei kannata liikoja säätää vaan vauhti on kova aina roiskuu, kun rapataan. Osa on myös yksinkertaisesti joustamattomia persoonia.

Toisaalta opettaja tekee ihmissuhdetyötä persoonallaan. Silloin tulee pieniä ylilyöntejä joskus ja oikeastaan lapsellekin on terveellistä oppia, että elämä on joskus epäreilua ja elämä jatkuu. Kaikkea ei voi perätä tai harmitella, pitää kohauttaa hartioitaan ja katsoa tulevaan. Kaikkein suurimman karhunpalveluksen lapselleen tekee vanhemmat, jotka luulee voivansa taata lapselle absoluuttisen oikeudenmukaisuuden aina ja onnistuessaan tekevät curling-ihmisen, jonka psyyke ei kestä aikuisena epäreilua maailmaa.. Ennen sisarukset hoiti pitkälti tuota päähän potkimista kotona, niin ei päässyt liian pumpulissa kasvamaan. Nykyään on vähälapsisia perheitä ja sisarusten koulinta jää pois, joten vanhempien pitää myös muistaa se, että lapselle pitää opettaa suhteellisuudentajua. Aina ja jatkuvasti ei voi kunniaansa perätä ja pahat mielet painetaan taka-alalle. 

Sitten on tietysti sekin, että monet opettajien "virheistä" ei mene aina niin kuin lapsi kertoo...

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Tätä mietin myös kun se epäammattimainen ope ketju vielä oli hengissä...että kuinka paljon tapahtuu sellaista ylilyöntiä opettajan taholta luokissa..

Olen itse opettaja ja minä kyllä riemastun jos joku osoittaa minun olevan väärässä, se vaan kertoo että oppilas on kiinnostunut aiheesta ja perehtynyt siihen ja ilman muuta korjaan käsitykseni jos huomaan olleeni väärässä. Olen myös pahoitellut oppilaalle jos olen hätäisesti tuominnut hänet jostain, ja selviää että asia ei mennytkään niin. Usein tilanteet tulevat puskista, kiireessä ja häiriötekijöiden, kuten melun, läsnäollessa ja silloin voi vetää väärän johtopäätöksen asioista. Näitä käy melkein viikottain.

Ja on siinä sekin, että opettaja on ihminen tunteineen. On huonompi hetki, joskus on viimeinen pisara maljassa jne. Silloin voi tulla liian tiukka tuomio melkein syyttömälle, kun pahempi taparikollinen pääsee kuin koira veräjästä. Ainakin itse osaan kyllä pahoitella, ei ole kertaakaan vanhemmat kyselleet perään.

Hienoa että sentään jotku osaavat!

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Olen itse opettaja ja ap:n kirjoituksessa on osittain totuuttakin. Eli kyllä, opettajat on usein aika besserwissereitä ja siinä työssä oppii, ettei kannata liikoja säätää vaan vauhti on kova aina roiskuu, kun rapataan. Osa on myös yksinkertaisesti joustamattomia persoonia.

Toisaalta opettaja tekee ihmissuhdetyötä persoonallaan. Silloin tulee pieniä ylilyöntejä joskus ja oikeastaan lapsellekin on terveellistä oppia, että elämä on joskus epäreilua ja elämä jatkuu. Kaikkea ei voi perätä tai harmitella, pitää kohauttaa hartioitaan ja katsoa tulevaan. Kaikkein suurimman karhunpalveluksen lapselleen tekee vanhemmat, jotka luulee voivansa taata lapselle absoluuttisen oikeudenmukaisuuden aina ja onnistuessaan tekevät curling-ihmisen, jonka psyyke ei kestä aikuisena epäreilua maailmaa.. Ennen sisarukset hoiti pitkälti tuota päähän potkimista kotona, niin ei päässyt liian pumpulissa kasvamaan. Nykyään on vähälapsisia perheitä ja sisarusten koulinta jää pois, joten vanhempien pitää myös muistaa se, että lapselle pitää opettaa suhteellisuudentajua. Aina ja jatkuvasti ei voi kunniaansa perätä ja pahat mielet painetaan taka-alalle. 

Sitten on tietysti sekin, että monet opettajien "virheistä" ei mene aina niin kuin lapsi kertoo...

Ja tämä on argumentti olla puuttumatta kiusaamiseen?

Olen opetellut teeskentelemään anteeksipyytämistä työelämässä. Voi kivasti downshiftailla ja tehdä hommat vähän sinnepäin.

Miksi se koulumuistoista kertonut ketju poistettiin?

Opettaja väitti Kuuta planeetaksi.

No on. Terkkuja opettajasuvusta....

Ymmärtääkseni tästä aiheesta on tehty ihan tutkimuksia. Ja niiden mukaan opettajien todellakin on vaikeaa myöntää virheensä ja kestää kritiikkiä. Myös kateus ammattiryhmän sisällä on yleistä. Jepjep, olen itsekin opettaja..