Lue keskustelun säännöt.
Koko työ pelkkää rutiinihommaa. Mistä motivaatio?
21.11.2018 |
Teen rutiinihommaa toimistossa, isohko kv firma. Kuitenkin melko slimmattu organisaatio, eikä ns. uralla etenemistä tiedossa.
Ahdistaa istua konetta näpyttelemässä päivästä toiseen. Ei vierailijita, koulutustilaisuuksia tai muutakaan arjen rutiineja katkaisevaa. Kateellisena kuuntelen, kun hierarkiassa ylempänä olevat tapaavat kv-vieraitaan, matkustelevat ja istuvat sosiaalisissa kokouksissaan monta kertaa viikossa.
Uutta paikkaa etsin, mutta ei ole vielä napannut.
Kommentit (9)
Kehitä työhösi helpottavia metodeja. Jää enemmän aikaa esim surffailla netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehitä työhösi helpottavia metodeja. Jää enemmän aikaa esim surffailla netissä.
Tämä nettisurffailukin näin pidemmän päälle käy vähän tylsäksi...
Mun motivaatio on kuukauden viimeinen päivä=palkka.
Ota loparit ja jää työttömäksi. Tulen mielelläni tekemään sun rutiinityöt! Sä voit puolestasi tulla nauttimaan helposta, ilmaisesta rahasta ja kaikesta muusta hienosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva työ on turhaa. Mieti mitä tarkoitusta työsi palvelee yrityksessä. Olet osa jotain ketjua, koita nähdä kokonaisuus johon sinä liityt. Sitten voit miettiä miten voit parantaa työtäsi, että kokonaisuus hyötyy ja kehittää omia toimintatapojasi. Se motivoi ainakin enemmän kuin nykytilanne?
Tai sitten hyödynnä vapaa-aikasi CV:n viilaamiseen ja uuden opiskeluun.
Tuntuu olevan aika haista-paska hommaa. Ei siihen oo oikeen helpolla keksittävissä muuta keinoa kuin ajatella että tulee töihin vain suorittamaan työn, suoritustasoltaan vain ns. rimaa hipoen palkan ansaitakseen. Ja sitten kun pääsee illalla pois töistä, alkaa varsinainen eläminen. Eli töissä ei yritetäkään kehittää mitään sosiaalista elämää. Haittapuolena tässä on että löysäänkin työhön menee aika paljon kuitenkin voimavaroja, ja sitä ei sitten töitten jälkeen jaksakaan niin ihan kaikkea mitä ehkä haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rutiinihommissa jää hyvin aikaa pohdiskella omia asioita. Ylianalysoivana ja ahdistukseen taipuvaisena sellainen ei minulle sopisi, joten työ, jossa sattuu ja tapahtuu on minulle sopivaa, jotta edes työpäivän ajaksi pääsen eroon murheen syöksykierteestä.
Ei mistään. Itse pidän aamukampaa aina seuraavaa viikonloppua, lomaa yms ajatellen, jolloin elän oikeaa elämää. Töihin tullessa heitän aivot narikkaan ja otan ne sieltä kotiin lähtiessä.