Te jo lähempänä eläkeikää ja sitä vanhemmat, kadutteko elämässä jotain?
Millainen ”ura” teillä on ollut ja mitä mieltä olette siitä jälkikäteen?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Ennen kasvatettiin pelolla ja alistamalla. Sen ajan ihanne oli kiltti ja hyvätapainen, joka joutui sitten ilkeämpien kiusaamaksi.
Siihen aikaan ei vielä puhuttu narsisteista, kuinka liian kiltti joutuu niiden kynsiin. Kun ei osannut puolustautua.
Raiskatulle sanottiin että "ainahan tytöille sattuu" ja "mitä sä nyt tuollaisia höpötät". Ja että pojat on poikia ja naurettiin päälle. Ja kun pojat kiusaa niin ne tykkää. Paskapuhetta väänsi varsinkin vanhemmat naiset.Eli jos silloin olisi ollut se tieto mikä nykyään, olis ollut pikkuisen helpompaa.
Kadun siis etten osannut pitää puoliani.
Kadun myös etten muuttanut ulkomaille, niin ei olisi tarvinnut vuosikymmeniä nähdä, kuinka raiskaajat menestyi töissään.
Hyvä kommentti! Samoja kokemuksia. Kun valitin opettajalle siitä, että pojat kiusaa ja koskettelee rintoja, opettaja sanoi : rakkaudesta se hevonenkin potkii.
Aikuisena kadun sitä, että petin miestäni, ja tuli avioero. Myöhemmin hän teki itsemurhan.
Mitäpä se vanhojen kaivelu auttaa, monet asiat/valinnat varmaan ois voinut tehdä toisin jos olis ollut tämä järki silloin. Jälkiviisaus on paras viisaus, asiat on hoidettu kulloisenkin ymmärryksen mukaan. Hyvin helposti sai lumpun maineen jos oli vähänkin eläväisempi, vaikkei ois koskaan pussaamista pitemmälle kenenkään kanssa mennyt. Ennen ylioppilas oli jotain saavuttanut jotain suurta,vaikka tosiasiassa siitä se lukeminen vasta lähtee. Oli hienoo kun suvussa oli lukeneita ja pitkä rivi hyllys ylioppilas kuvia. Kaikilla ei ollut varaa käydä kouluja,kiireesti suoraan koulun penkiltä töihin,että olis joskus omaa rahaa, viikkorahoja ei tunnettu,eikä pyydetty kun tiedossa oli ettei rahaa ole.
Ennen kasvatettiin pelolla ja alistamalla. Sen ajan ihanne oli kiltti ja hyvätapainen, joka joutui sitten ilkeämpien kiusaamaksi.
Siihen aikaan ei vielä puhuttu narsisteista, kuinka liian kiltti joutuu niiden kynsiin. Kun ei osannut puolustautua.
Raiskatulle sanottiin että "ainahan tytöille sattuu" ja "mitä sä nyt tuollaisia höpötät". Ja että pojat on poikia ja naurettiin päälle. Ja kun pojat kiusaa niin ne tykkää. Paskapuhetta väänsi varsinkin vanhemmat naiset.
Eli jos silloin olisi ollut se tieto mikä nykyään, olis ollut pikkuisen helpompaa.
Kadun siis etten osannut pitää puoliani.
Kadun myös etten muuttanut ulkomaille, niin ei olisi tarvinnut vuosikymmeniä nähdä, kuinka raiskaajat menestyi töissään.