Lue keskustelun säännöt.
Miten olette täyttäneet lasten lähdettyä tyhjiön?
16.11.2018 |
Minä elän vapaammin kuin ennen . Liikuntaa ja matkustelua. Opiskelen jo toista ammattia lasten lähtemisen jälkeen ja oon 53 v. Nautin rauhasta vaikka lapset tärkeitä ja usein käy. Mieskin on mutta hän ei paljon ylimääräistä jaksa töiden ohella.
Kommentit (19)
Aika lailla samoilla linjoilla ollaan😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olen väärä ihminen tähän ketjuun, mutta: mikä tyhjiö? Minun molemmat lapseni asuvat vielä kotona, ovattäysi-ikäistyden molemmin puolin - mutta tämä ilta on taivaallinen. Ketään ei ole kotona! Mikä tyhjiö?
Tyhjiö? Ihana vapaus eikä mikään tyhjiö.
Tulin kans ihmetteleen, mikä tyhjiö?
Joo tuskin tulee tyhjiötä. Minulla omia intohimoja, opiskelen myös jne. Elän kuten nytkin, enemmän vaan sitten aikaa itselle. Nyt hieman laiminlyön mm kuntoilua ja vapaa-aikaa kunnei kaikkea ehdi. Sit ehtii. Ja ihanaa jos lapset tulee kylään, voidaan kokkailla yhdessä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaus nimenomaan, aamukampaa kohta jo hankkimassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi muutti muutaman kymmenen kilometrin päähän ja tulee melkein joka vkl kotiin tai sitten menemme vierailemaan lapsen luona. Ei tässä mitään tyhjiötä ole ehtinyt kehittyä. Elämä jatkuu vanhuksilla normaalisti; töitä ja huveja.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen väärä ihminen tähän ketjuun, mutta: mikä tyhjiö? Minun molemmat lapseni asuvat vielä kotona, ovattäysi-ikäistyden molemmin puolin - mutta tämä ilta on taivaallinen. Ketään ei ole kotona! Mikä tyhjiö?
Taidat olla vähän yksinkertainen, etkö todellakaan ymmärrä aloitusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä tyhjiön? Ei siitä mitään tyhjiötä jäänyt vaan ihana vapaus.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi muutti muutaman kymmenen kilometrin päähän ja tulee melkein joka vkl kotiin tai sitten menemme vierailemaan lapsen luona. Ei tässä mitään tyhjiötä ole ehtinyt kehittyä. Elämä jatkuu vanhuksilla normaalisti; töitä ja huveja.
Vanhuksilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholia olen alkanut käyttää usein ja runsaasti.
Ei ole mitään tyhjiötä. Mulla on aina ollut oma elämäkin kun lapset asui kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä tulee ja menee kuin Sokoksen ovista. Enää ei onneksi tarvitse selitellä jälkikasvulle, kenelle rasiaani jakelen.
Kyllä siinä jonkunlainen tyhjiö ilmeni, kun molemmat läksivät samalla kertaa. Kaksoset kun ovat.
Aloin kuitenkin harrastamaan ja matkustelemaan, opettelin uuden kielen. Muuttokin taitaa tulla piakkoin. Uutta kohti siis.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjiö? Ihana vapaus eikä mikään tyhjiö.
Minulla on ihana 15v kotona. Siis oikeasti ihana, kaikkine murkkuikäisyyksineen!
Ja harmittaa jo valmiiksi, kun aikanaan lähtee maailmalle 😭
On ikävä jo nyt vaikka on tuolla huoneessaan ❤️
Hyvä avaus.
Tyhjiö alkaa siitä, kun ei kukaan sano että on nälkä jos päivällistä ei ole. Vain sinä päätät, haluatko syödä päivällistä ja jos joo, niin mitä. Laitat ruoan yhdelle (kahdelle jne, riippuen kotiin jääneistä) aineista, joita olet ostanut yhdelle.
Viikonloppuna ei ole suunnitelmia, mitä teet? Entäs kesäloma? Suunnittelet aurinkolomapyrähdystä yksin. Ei tarvitse valita hotellia joka on lapsiystävällinen, jee. Mutta kuka intoilee ja suunnittelee kanssasi, jännittää lentokentällä ja napsii kuvia hotellihuoneesta ja raahaa sinut uima-altaalle tai vuoristokiipeilemään aamukuudelta?
Maailma muuttuu kovasti kun lapset aikuistuvat ja pitää löytää oma elämä itsenäisenä yksikkönä uudelleen. Ihanaa, mahtavaa (etenkin nähdä kun lapsista kasvaa oikeita ihmisiä ) mutta myös täysin uusi elämänvaihe jossa aloittajan Tyhjyys on suuressa asemassa. "Tyhjyys" on hyvin sanottu, sitähän tämä on kun joku läheisesi siirtyy muualle.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä avaus.
Tyhjiö alkaa siitä, kun ei kukaan sano että on nälkä jos päivällistä ei ole. Vain sinä päätät, haluatko syödä päivällistä ja jos joo, niin mitä. Laitat ruoan yhdelle (kahdelle jne, riippuen kotiin jääneistä) aineista, joita olet ostanut yhdelle.
Viikonloppuna ei ole suunnitelmia, mitä teet? Entäs kesäloma? Suunnittelet aurinkolomapyrähdystä yksin. Ei tarvitse valita hotellia joka on lapsiystävällinen, jee. Mutta kuka intoilee ja suunnittelee kanssasi, jännittää lentokentällä ja napsii kuvia hotellihuoneesta ja raahaa sinut uima-altaalle tai vuoristokiipeilemään aamukuudelta?
Maailma muuttuu kovasti kun lapset aikuistuvat ja pitää löytää oma elämä itsenäisenä yksikkönä uudelleen. Ihanaa, mahtavaa (etenkin nähdä kun lapsista kasvaa oikeita ihmisiä ) mutta myös täysin uusi elämänvaihe jossa aloittajan Tyhjyys on suuressa asemassa. "Tyhjyys" on hyvin sanottu, sitähän tämä on kun joku läheisesi siirtyy muualle.
En ymmärrä tästä sanaakaan. Minulla on aina suunnitelmia viikonlopulle, vähintään pakolliset kotityöt on tehtävä, kun viikolla töiden jälkeen ei ole jaksanut. Pääsee myös harrastamaan liikuntaa ja jos voimia riittäisi, niin voisi käydä eri paikoissa yksin tai ystävien kanssa.
Ruoanlaitto ei juurikaan arkeani rasita, joten siitä ei tule muutosta lasten lennettyä pesästä. Matkustelusta en välitä, ainakaan lasten kanssa. Ehkä sitten, kun pääsen lähtemään ystävien tai kumppanini kanssa, niin se alkaa taas kiinnostamaan.
Tuskin maltan odottaa sitä vapautta, joka koittaa, kun lapset lähtevät.
Minä aloitin opiskelut avoimessa yliopistossa. Vähän mietin, että jos näitä kursseja nyt tekisi paljon ja toteuttaisi vielä niin hilkulle jääneen nuoruuden haaveen koko tutkinnosta. Jäin silloin nuorena niukasti varasijoille ja minä en päässyt sisälle asti, sitten pääsin opistotason kouluihin ja se jäi. Harrastan myös paljon liikuntaa, olen kyllä aina koettanut liikunalle löytää aikaa. Vapaahetoistyötä myös, en kerro tarkemmin, mutta kahdessa eri yhdistyksessä.