Nuori nainen kyselee mitä tehdä tässä elämäntilanteessa

Oon nuori, parikymppinen nainen. Valmistunut ammattiin viime keväänä. Viimenen kouluvuosi oli rankka ja tein koulun ohessa keikkatöitä valtavia määriä. Kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa asioista vajaa puolen vuoden ajan. Kokeilin lääkitystä, mutta se aiheutti pysyviä haittavaikutuksia enkä halua palata koskaan samaan. Pääsin keskusteluavulla irti paniikkikohtauksista.

Sain suorittamisesta hyvän olon tunnetta ja tietty raha oli yksi syy. Jatkoin suorittamista, perfektionisti luonteellani tein kuitenkin kaiken aivan täysillä, omasta jaksamisesta huolimatta. Olin tottunut pärjäämään ja nautin muiden kehuista, kuinka ahkera olen.. vähäisellä vapaa-ajalla todella väsynyt ja elin melkoisessa sumutilassa. Shoppailin valtavia määriä nettikaupoista vapaa-ajallani, sain siitä hyvänolon tunnetta.

Töiden ohessa harrastin, siitäkin alkoi tulla aikamoista suorittamista. Kavereita näin ehkä kerran kk, muutoin yhteydenpito somen kautta. Ihmissuhteet kärsi ja aloin kotona käyttäytyä asiattomasti väsymyksen vuoksi.

Pakoilin työnteollani työn ulkopuolista elämää, tuntuu että se oli niin sisällötöntä. Ajattelutapani kääntyi siihen että miksi turhaan olla vapaalla kun voi hyödyntää sen rahankeruuseen ja järkevään tekemiseen.

Syksyllä viimeistään tajusin että tämä ei voi jatkua tähän malliin, väsymys alkoi näkyä työssä vaisuna olemuksena. Työnkuva ei ollut tarpeeksi haastavaa ja kehittävää ja sekin lannisti. Tuntui, että taitoni menevät ihan hukkaan. Lopetin työt ja ajattelin ottaa aikaa itselleni. Alkuun se teki hyvää. Nyt tekemisen puute ahdistaa. Tunnen yksinäisyyttä, tukiverkostoni asuu kaukana. Harrastukseni on yksi ainoista asioista, joka piristää päivittäin. Aiemmin itsetuntoni oli hyvä, nyt se on painunut pohjamutiin. Tunnen ulkonäköpaineita paljon.

Suorituspaineeni ovat helpottaneet harrastusta kohtaan kun luovuin valmennuksesta.

Haluaisin mahdollisesti vaihtaa alaa, mutta otin selvää koulutuksesta joka kiinnostaa – seuraava alkaa vasta puolen vuoden päästä ja kuulemma kouluun vaikea päästä sisälle hakijapaljouden vuoksi.

Yhtenä päivänä sain energiaa laittaa uusia työhakemuksia omalle alalleni. Tarvitsen muutosta elämääni ja hain toiselle paikkakunnalle. Työhaastattelu meni hyvin, vakituinen työpaikka mahdollistuisi. Se tietäisi vakituisia tuloja ja monia muita etuja. Kysymys kuuluu, jaksanko aloittaa uudessa työssä täysipainosena. Tuntuu että ammatillinen itsetuntoni on laskenut. Nautin haasteista - omalla tavalla se kannustaa, samoin muutto tekisi oikein hyvää. Jaksanko olla oma pirteä itseni uudessa työssä. Tuntuu, että olen menettänyt sen puolen. En tiedä kuinka reagoisin, saattaisin piristyä tai sitten samat ongelmat palaavat. Ihanteeni on kuitenkin se, että nauttisin uudesta kotikaupungista, työstä, saisin mahdollisesti rakennettua uudenlaista elämää sinne.

Tyhjän päälle en halua jäädä pidemmäksi aikaa. Kaipaan jo vähän työelämään. Toiseen koulutukseen kun ei ole nyt lähiaikoina mahdollista hypätä. Tuntuisi pahalta jättää työtarjouskin välistä.

Mitähän mun kannattaisi tehdä?