Mikä siitä lukion open työstä tekee niin raskasta?

Miksi et kysy kaveriltasi? Miksi esim. Papin työ on raskasta? Pari tuntia vkssa töitä eli se sunnuntain messu..ja tämä oli sarkasmia. Kun siihen työhön kuuluu muutakin kuin ne tunnit. Ja en ole opettaja.

Muut kuin kesä-, heinä ja elokuu, puolet joulu-tammikuusta ja puolet helmikuusta. Sekä pari ihan kokonaista kuukautta kun pitää olla töissä. Ei kestä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kysy kaveriltasi? Miksi esim. Papin työ on raskasta? Pari tuntia vkssa töitä eli se sunnuntain messu..ja tämä oli sarkasmia. Kun siihen työhön kuuluu muutakin kuin ne tunnit. Ja en ole opettaja.

Thanks, thought police

Omaa tyhmyyttähän se on jos tekee jotain 13h päiviä. Jos herää klo 6:00, aloittaa työt klo 8:00 ja tekee siitä klo 21:00 asti jonka jälkeen leimaa itsensä ulos niin onhan se aika hönöä.

Vai onko kuitenkin taas niitä tyyppejä, monien yrittäjien lisäksi, jotka laskevat työajaksi kutakuinkin kaiken valveillaoloajan?

Oman työn- ja ajankäytön hallinnassa on puutteita, jos tekee jatkuvasti ilman palkkaa ylitöitä. Toinen vaihtoehto on, että menee puhumaan töihin, jotta työkuormaan tehdään kevennystä

No mieti kun pitää tarkistaa kokeita, palavereita, suunnitella tunteja, aikaa voi mennä erityisiin tarpeisiin joidenkin oppilaiden kohdalla, tukiopetukset, palaverit, kokoukset...kyllä niihin luultavasti aikaa menee. En yhtään ihmettelisi jos päivät noin pitkiä olisivat. En kyllä itse tuollaista hommaa haluaisi tehdä niin pienellä palkalla.

Lukiolainen

Tiedän yhden ex-opettajan (silloin tosin yläkoulussa), joka kertoili juurikin noista 13 h päivistä. Hän oli neuroottinen perfektionisti, joka lisäksi otti sydämelleen kaikki oppilaiden häneen kohdistamat loukkaukset. Ei varmaan mikään ihme, että paloi open hommissa nopeasti loppuun.

Rento miesope pärjännee paljon vähemmällä työmäärällä, eikä oppilaiden kokema opetuksen laatu ole yhtään sen huonompi.

Onko kaverillasi paljon ylitunteja? Ovatko hänen koulunsa oppilasryhmät suuria? Esimerkiksi äikänopen työmäärään vaikuttaa valtavasti, onko ryhmissä 15 vai 35 opiskelijaa. Palkka on sama mutta korjattavaa ihan eri määrä.

Lukiota piinaavat jatkuvat uudistukset ja digitaalisaation vaatimukset, jotka syövät opettajien voimia. Uusien asioiden opettelu tehdään omalla ajalla.

Nykyään myös oppilasaines on haastavaa. Lukiossa on ihmisiä, joiden ei pitäisi siellä olla ja se kaatuu open niskaan.

Moni ope on kunnianhimoinen ja ylitunnollinen eikä osaa päästää itseään helpommalla. Kun opsin vaatimuksia lukee, tuntuu, ettei mikään riitä.

Luulen, että moni opettajaksi hakeutuva on klassinen perfektionistinen kympin tyttö, joka hinkkaa ja hinkkaa esseitä, kokeita, aineita ja suunnitelmia millilleen. Semmoisella palaisi ihan missä tahansa työssä. Tunnen lukuisia opettajia koulutukseni vuoksi ja tämä tuntuu monia vaivaavan. 13 tunnin työpäivissä ei missään nimessä ole mitään mieltä, oli ala mikä tahansa.

Paljonko yhden tunnin valmisteluun kuluu aikaa? Eikö mitään valmiita materiaaleja, esim kirja ja harjoitusvihkot, hyödynnetä siinä? 

Vierailija kirjoitti:

Muut kuin kesä-, heinä ja elokuu, puolet joulu-tammikuusta ja puolet helmikuusta. Sekä pari ihan kokonaista kuukautta kun pitää olla töissä. Ei kestä ollenkaan.

Häh? Puolet joulu-tammikuusta eli 1 kuukausi ja puolet helmikuusta? Mistä nämä revit? Entä elokuukin kokonaan?

Koko ajan on pysyttävä ajan hermolla, tiedettävä mitä puhutaan maailmalla, etsittävä tuoreita tekstejä ja sisältöjä, hallittava digitalisaatio, tulospaineet (=yo-kirjoitukset), laajat korjaustyöt, palaverit, opiskelija-asiat, yhteistyö ja verkostoituminen eri instanssien kanssa, työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen, materiaalinen teko, nuorten jatkuvasti lisääntyvät mielenterveyden ongelmat... Yksinkertaistettuna se, että opettaja antaa paljon persoonastaan ja miettii aidosti opiskelijoidensa parasta. Ihmissuhdetyö on henkisesti hyvin kuluttavaa.

Typerät kakarat.

Omassa kaveripiirissäni opettajat valittavat kyllä kaikista eniten työn raskaudesta. Välillä turhauttaa ja välillä jopa huvittaa kuunnella, kun valittavat kaveriporukassa, johon kuuluu mm. isossa kv yrityksessä middle managementissä oleva, raskaasti työllistetty henkilö, ensiapulääkäri ja moni muu raskasta vastuuta työssään kantava henkilö. 

Mieti nyt että olet vaikka historian ope. Sinulla on jaksossa vaikka neljä opetettavaa ryhmää. Jokaisessa ryhmässä se 25 oppilasta. Tämä tekee 100 oppilasta. Historiassa ainakin meillä monesti oli kurssin loppupuolella palautettava essee. Meidän lukiossa näillä piti olla pituutta noin 4-5 sivua. Ja kerro tämä sadalla. Kyllähän siinä muutama tunti menee läpi lukiessa

Aluksi työ on raskasta ja vie paljon aikaa. Se helpottuu. Myöhemminkin jokaisen ryhmän haltuunotto vie voimia. Opetus on sinänsä raskasta. Se vaatì täydelistä läsnäoloa. Saati tehtävät ym

Ei kai niitä esseitä nyt ihan jatkuvalla syötöllä ole? Koeviikot ovat viisi kertaa lukukaudessa, lisäksi toki kirjoitukset. Ja lukion opettajathan eivät taida korjata kotitehtäviä?

Vierailija kirjoitti:

Omassa kaveripiirissäni opettajat valittavat kyllä kaikista eniten työn raskaudesta. Välillä turhauttaa ja välillä jopa huvittaa kuunnella, kun valittavat kaveriporukassa, johon kuuluu mm. isossa kv yrityksessä middle managementissä oleva, raskaasti työllistetty henkilö, ensiapulääkäri ja moni muu raskasta vastuuta työssään kantava henkilö. 

Olet siis sitä mieltä, että opettaja ei saisi kertoa oman työnsä olevan raskasta, koska muillakin on raskas työ? Vai mikä logiikka tuossa oli?

Yksi raskas piirre opettajan työssä on se, että opettajalla ei ole työaikaa vaan hän on periaatteessa koko ajan töissä. Ylityölisää ei makseta (paitsi silloin, jos pitää ylimääräisen oppitunnin). Kaikki oppitunnin ulkopuolinen työ kuuluu siihen peruspalkkaan, meni siihen kuinka kauan aikaa tahansa. Oletan, että se ensiapulääkäri tekee työtänsä vain silloin, kun hänellä on työaika, eli sen 8 tuntia (?) päivässä. Opettajalla on aina pino tarkistettavaa odottamassa.

Peruskoulun käyvät ihan kaikki ihmiset. Siellä ovat kaiken maailman kus*päät, mitä maa päällään kantaa. Tulevat taparikolliset, narsistit, lastenrais*aajat, puolisonhakkaajat jne. Eivät he enkeleitä teineinäkään ole. Heidän kanssaan siellä sitten tapellaan päivät pitkät ja yritetään saada tekemään edes jotain ja jättämään muut rauhaan. Se on henkisesti kuluttavaa.

Lukio on hiukan helpompi paikka sikäli, että oppilasaines saattaa olla hieman tasokkaampaa ja sinne eivät välttämättä ihan kaikki lukemaan kykenemättömät mene, ja koska se on vapaaehtoinen koulu, opettaja voi myös näyttää ovea opiskelijalle. Toisaalta painetta tulee saada opiskelijat tuutista ulos, koska rahoitus tulee oppilasmäärän mukaan.

Ammattikoulussa opettajalla on velvollisuus saattaa maailmalle ihminen, joka osaa hommansa. Se on aika vaikeaa tänä päivänä, kun opetuksen määrä on vähennetty minimiin. Minusta amiksiin pitäisi heti paikalla turauttaa kunnollinen määrä rahaa, jotta lähiopetus saataisiin tuplattua. En halua päätyä täysin kädettömän kampaajan, sähkärin, hoitsun tai muunkaan "ammattihenkilön" käsittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Typerät kakarat.

Nyt oli puhe lukion opettajista, ei peruskoulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typerät kakarat.

Nyt oli puhe lukion opettajista, ei peruskoulun.

Miksi kuvittelet, että ne typerät kakarat muuttuisivat jotenkin ysiluokan ja lukion välissä?