Miten pääsen tästä eroon?

Aina kun jotain vähän ikävää tapahtuu, alan mielessäni ajatella, miten asiat päätyvät velä hullummin, ajatuksia tulvii mieleenkaikista mahdollisista katastrofiskenaarioista liittyen siihen asiaan.
Enite ongelma on, jos joku ihminen käyttäytyy huonosti minua tai lastani kohtaan. Esimerkiksi jos joku vaikka joku toinen lapsi kohtelee omaani huonosti niin alan miettiä kaikkia pahimpia juttuja, että lastani aletaan kiusata yms. Vaikka lapseni sinänsä ei olisi mitenkään hätääntynyt tai ongelmissa. Vaikka ymmärrän järjellä, että jotkut lapset eivät hallitse toimintaansa hyvin ja ylilyöntejä sattuu.

Tai jos joku aikuinen on ikävä minulle. Niin silloinkin mieleen tulvii visioita siitä, miten kaikki menee pahemmaksi yms.

Tiedostan kyllä, että varmaa liittyy lapsuuteni, jossa jouduin pelkäämään sekä kotona että koulussa. Ja olen käynyt terapiassa ja suurimmaksi osaksi kaikki on ok. Mutta yllättäväsissä tilanteissa, niissä joissa näkyy pahuuden siementä aikuisessa tai lapsessa, niin menen lukkoon, en osaa heti toimia ja jälkikäteen, kun tilanne on ohitse en saa sitä mielestäni. Tarkoitan sellaisia tilanteita, joissa yllättäen joku näyttä ns todelliset kasvonsa eli myös persoonan negatiivisen puolen. Erityisen hankala tilanne on, jos näkyy samantapaista luonnetta kuin omalla isälläni oli, silloin olen jälkikäteen paniikissa pitkään, vaikka todellista syytä paniikkiin ei olisi.

Oma mies yrittää puhua ns järjen ääntä, mutta ei ymmärrä sitä paniikkireaktiota mikä minussa tulee kun itseäni tai lastani uhataan, vaikka uhka olisi ihan minimaalinen ja ihan järjellä ajatellen normaaliin elämään kuuluva. Pelkään, että en osaakaan seuraavalla kerralla reakoida oikein näihin tilanteisiin.

Löytyisikö samanlaisia täältä, joku joka tietäisi mistä puhun?