Eikö ole kaikkien etu että minä, keskittymiskyvytön hutiloija pysyn työttömänä?

Sama täällä. Tykkään opiskella, mutta työelämä ottaa koville. Olen ollut työttömänä 20 vuotta.

Totta. Samoin minä, ikävä, epäsosiaalinen, outo introvertti en varmasti ole se, jota kukaan haluaa työkaverikseen.

Tunnen toisenkin tällaisen tyypin, ei hänellekään urjennut mikään työura, kaikki opiskelutkin jätti kesken. Nykyään juopottelee työkseen ja on katkeroitunut.

Niinpa..ainoo mista mua on tosissani kehuttu,on kauneus ja moni mies on halunnu musta niiden lapsien aidin,ehk vaa etin jonku miehen ja alan kotirouvaks xD

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluaisi minut töihin jos en suoriudu mistään työstä kunnolla vaikka kuinka yrittäisin?

Selkeää politiikkoainesta!

Minusta on ikävää että työntekeminen rajoittuu siihen että pitää aina olla muiden kanssa ja olla sosiaalinen. Mielestäni kaikki ikävät asiat joita introverttina koen on aina ollut muiden ihmisten negatiivinen suhtautuminen tällaiseen rauhalliseen hiljaiseen ihmiseen. Olen vasta 24 vuotias, olen ollut töissä, jonkun aikaa sitten potkittiin myymälästä koeajalla pois koska en muka ollut tarpeeksi hyvä (ei ole edes hommaan koulutustakaan siellä ne perehdytti mielestäni liian vähän aikaa ja sitten potki kun en omistakkaan aivoja jotka hotkii uutta informaatiota supernopeudella). 

Miks minun tai kenenkään teidän pitäisi nöyristellä yhteiskunnan työntekijä ihanteille ? Tai ylipäätänsä ihmisihanteille. Tiedetään tasan tarkkaan etten voi muuttua super lässynlää tekopirteäksi, super tehokkaaksi ja sosilaaliseksi työrobotiksi. 

Onneksi olen kuitenkin fiksu ja tajuan ettei mun tarvitse tehdä perystyötä saadakseni rahaa, netinkautta kykenee tekemään vaikka mitä pikku bisneksiä ilman ihmiskontakteja. 

Olin samanlainen. Sitten sain ADHD-diagnoosin ja lääkkeet. Nyt työ maistuu.