seventh_veil

Ennen kuparikierukkaa mulla oli Evra-ehkäisylaastari, mutta lääkäri ehdotti siitä luopumista koska ylipaino, veritulppariski, korkea verenpaine ja muita riskitekijöitä. Kuparikierukassa ei ollut muuta vikaa kuin se vuodon määrä, varsinkin nyt kun traneksaamihappoa ei tahdo apteekista niin piti pahimmat vuotopäivät olla sekä kuukupin että yösiteen kanssa kun tuli ylivuotoja. Ajattelin että paikallinen hormoniehkäisy voisi toimia, varsinkin kun progesteroni-valmisteiden pitäisi sopia myös meille riskiryhmäläisille. 

Ehkäisylaastarin kanssa ei ollut haluttomuutta, mutta mielialanvaihteluita kyllä. Nyt on vaan pää ihan seis. Haluaisin antaa hormonikierukalle mahdollisuuden ja nähdä ainakin parit menkat että miten paljon se vähentää vuotoa, mutta jos olen jatkossakin näin haluton niin mieluummin vuodan kuin seula kuin olen sisäisesti aivan tyhjä.

AP

En hanki lapsia, koska ihan oikeasti haluan ajatella lasten parasta, enkä omia itsekkäitä tarpeitani.

Olen kasvanut tunnevammaisessa perheessä enkä ole ollut äitini kanssa puheväleissä 21 vuoteen, muutin pois kotoa 16-vuotiaana isovanhempien luoksi kunnes täytin 18 ja muutin samantien 200 km päähän toiseen kaupunkiin. Minulla on MT-taustaa, josta johtuen voimavarani huolehtia lapsista ovat rajalliset. Pelkään, että jatkuva melu, sotku ja itsestäni riippuva hälinä saa minut napsahtamaan ja huutamaan/käymään käsiksi lapsiini. Pelkään, että koliikkivauva saa minut psykoottiseksi ja tukehdutan vauvan tyynyllä, koska en yksinkertaisesti jaksa enää.

Minulla ei ole tukiverkkoja tällä paikkakunnalla, olen ainoa lapsi ja isäni on uusissa naimisissa toisella paikkakunnalla, jossa hän huolehtii kouluikäisistä lapsipuolistaan.

Minulla ei ole kumppania, jonka kanssa hankkia lapsia ja näin 37-vuotiaana en halua hankkia lasta ensimmäisen vastaantulijan kanssa, vaan suhdetta olisi hyvä olla pari vuotta allakin. Ajatus yksinhuoltajuudesta pelottaa.

Yksinkertaisesti en koe olevani hyvä äiti lapsilleni, joten olisi väärin tehdä lapsia vain oman itsekkään tarpeeni vuoksi. Itse olen ajatellut, että elämäni nyt vain meni näin - jos äitisuhteeni ja lapsuuteni olisi ollut terveempi, varmasti olisin hankkinut lapsia. Nyt koen että tilanteeni on sama kuin henkilöllä joka on vaikka syntynyt ilman kohtua - että tilanne on tämä, ja sen kanssa eletään.

Olin samanlainen. Sitten sain ADHD-diagnoosin ja lääkkeet. Nyt työ maistuu.

Induktio on hitosti nopeampi. Yksittäisen keittolevyn voi laittaa tiskipöydälle, jolloin siivous on nopeampaa - sen kun pyyhkii roiskeet rätillä. En jaksa joka kokkaamisen jälkeen hinkata keraamista tasoa puhtaaksi.