Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä joka laihduit - muuttuiko ympäristön käytös?
08.11.2018 |
Itsellä on kokemus, kun laihduin nuorempana normalipainon ylärajoilta alarajoille, koin että ympärillä olevat suhtautuivat minuun ihmisenä eri tavalla, jotenkin arvostavammin. Joskus jopa painostavana koin sen, vaikkakin eniten positiivisena. Mutta kammottavaa on se että olisin laihempana arvokkaampi.
Nyt olen sitten lihonut, ja koen suurta vapautta olla iso (yli 100kg), koen että minulle ei kommentoida ulkonäköä niin paljon kuin ennen, ja voin olla rauhassa mikä olen. Ne ihmiset jotka on mun ympärillä rakastaa mua.
Kuitenkin minua harmittaa että joskus minua nykyään vähätellään liikkujana ja jostain syystä työpanostani ei oteta niin vakavasti. Yhdistetäänkö lihavuus laiskuuteen? Laiska en taatusti ole. Koen että minun täytyy tehdä vaikutus uuteen ihmiseen, että ensinnäkään ottaa minut työelämässä vakavasti kun laihat työkaverit otetaan heti vakavasti. Myös aiemmim tehtyjä työsuorituksia ei meinata edes uskoa, ihankuin olisin luuseri? Vaikka en ole saavuttanut kenties ulkonäöllisesti sitä kirkkainta tähteä, on minussa valtavasti kunnianhimoa työelämässä ja uskon itseeni.
Olen terveyssyistä, "vakavasti-ottamissyistä" ja myös siitä syystä, ettei enää xl kokokaan meinaa istua, päättänyt laihduttaa itseni. Ärsyttää vuodesta toiseen kuolata kauniita vaatteita, kokeilla niitä ja tajuta ettei ne vaan käy.
Minua vaan jännittää miten petyn siihen, että jos minua kohdellaankin ihan eri tavalla laihana kuin lihavana.
Kellään kokemuksia isosta/pienemmästä mutta merkittävästä laihtumisesta ja sen jälkeisestä suhtautumisesta?
Kommentit (16)
Ei kannata tarrautua noin vahvasti muiden sanomisiin, mielipiteisiin ja suhtautumisten analysointiin. Sinä olet sinä.
Hankala selittää, koska en itse koe olleeni ikinä kovin riippuvainen muiden mielipiteistä, en edes yritä valehdella sanomalla ettei niillä olisi väliä, mutta en ole osannut antaa tällaisissa ulkonäkömuutoksissa niille painoarvoa. Haluan kelvata itselleni ensisijaisesti. Joskus on ihan hyväkin kulkea vähän laput korvilla ja silmillä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, näin se on. Minua vaan harmittaa että minuun nyt suhtaudutaan tympeämmin kuin silloin kun olin laiha. Ärsyttäisi sen perusteell laihduttaa.
Ap
Moni ystävistäni on ollut kateellinen. Ei niinkään laihtumisesta, , vaan uusista vaatteista, joita olen nyt hankkinut.
Ympäristössäni näin vaikutuksia: Itämeri ei rehevöidy enää samaan tahtiin pienentyneen ulostamistarpeeni vuoksi. Luonto kiittää.
Kasvoista kaunista kadehditaan lähes aina.
Jos on huomattavan ylipainoinen niin sit kateus loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miehet tulee juttelee kaupungilla ja salilla nuoresta vanhaan kun pudotin vaan 10kiloa ja se näköjään riitti että huomioo tulee ja hyviä kommentteja kahville pyydellään ja silmää isketään
Sekä salilla kehutaan kuinka hienosti jaksan
Vierailija kirjoitti:
Kasvoista kaunista kadehditaan lähes aina.
Jos on huomattavan ylipainoinen niin sit kateus loppuu.
Sama havainto. Mulla on pitkä kapea naama, laihana vielä suipompi. Vaikka kroppa on ollut tikissä, ei ole lähestytty muuten paitsi huomio on johtunut isoista rinnoista ja ollut aina huonoa huomiota eli ahdistelua. Käsiksi on käyty monta kertaa.
Olen aina miettinyt jos kasvoni olisi kauniit, olisin saanut parempaa kohtelua. Tai että apua/hoitoa pyytäessä kauniita kohdellaan paremmin.
Joskus näkee tosi lihavia, mutta kun kasvot on kauniit, he ovat kauniita.
Ei ryppyjä ja näyttävät nuorelta.
Kai se on kokonaisuus, miten itsensä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkein paino 109kg, nykyään normipainoinen.
Miehet flirttailee avoimesti, hymyilee ja on kohteliaita. Tavallaan helpotus etten ole enää halveksittavana, toisaalta ärsyttää koska olen edelleen se sama ihminen kuin ennenkin.
Mielessä pyörii jatkuvasti ajatus että et sinä olisi minulle näin kiva, jos näyttäisin samalta kuin ennen, painu hevonkuuseen.
Valitettavasti vaikuttanut negatiivisesti seuranhakuun. Koen ihmiset pinnallisempina kuin mitä he oikeasti varmaan ovat.
Onneksi omat kaverit ihan huippuja, heidän käytös ei ole muuttunut ja arvostavat minua kuten ennenkin.
Jotkut puolitutut vaikuttavat ujommilta. Sukulaiset taas tuntuvat arvostavan enemmän, mikä on ehkä oudointa.
Olen saanut myös helpommin töitä. Pätevyyteni ei ole muuttunut puolin tai toisin, mutta kai vaikutan vähemmän laiskalta?
Ihmiset eivät enää kommentoi painoani tai syömisiäni, mitä he ennen tekivät ihan vapaasti. Tuntemattomat saattoivat huudella kommentteja perään.
Extra-inhottavaa tästä teki sen, että lihavuuteni ei johtunut ylensyönnistä. Että terveisiä vaan teille, jotka luulette että ikävistä kommenteista olisi muka apua lihavuuden lopettamiselle.
Laihduin 60kg, huomasin muutoksen muissa ihmisissä, jotka kehuivat liikaa mielestäni. Aviomieheni oli tyytyväinen vaikka olinkin sairaanloisen lihava, syynä sairaudet ja lääkkeet. Normaali painoisena olisin halunut, häneltä enemmän huomiota, kun meikkailin ja vaatteet mahtuivat. Miesten päät kyllä kääntyilivät, mutta baareissa en käynyt. Sitten tajusin, että mieheni pelkäsi menettävänsä minut. Emme käyneet kuin kaupassa. Se oli surullista. Minulle tuli masennus etten kelpaa hänelle ja lopetin liikunnan, sairaudet iski taas päälle. Nyt olen taas lihava. Nyt mieheni taas kannustaa, en ymmärrä miesten ajatuksia. Halua vain et hän rakastaa minua sellaisena kuin olen. Yritän laihduttaa, se on uudelleen sairaan vaikeaa. Kaikki hukkaan menneet kilot. Elämä haastaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pudotin aikoinaan n. 20 kg ja huomasin, että ihmiset puhuivat entisestä minästäni kuin se olisi ollut joku muu ihminen. Oli hyvin hämmentävää. Ei ulkonäköni kuitenkaan muuttunut niin paljoa, ettei olisi tunnistanut.
Hieman OT, mutta olen todella järkyttynyt, todellako suomalaiset tuntemattomat huutelee toisilleen? Itse en ole koskaan kuullut, en itseeni enkä keneenkään muuhun kohdistuvaa. Ehkä olen pysynyt liian hyvissä piireissä. Tuntuisi ihan oudolta huutaa jonkun tuntemattoman perään jotain tai nähdä sellainen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeen muista, oon ollu nii mon en eri näkönen, nuorempana huomasin jotkut erot mut enää en jaksa kiinnittää huomioo.
No ainaki ulkonäkökeskeisenä saan enemmän kehuja ulkonäöstä. Aika loogista, eikö?? :DD
Ja sit vaikka urheilisin saman verran, niin hoikempana kuulen kommenttei et oon urheilullinen, ku taas lihavana en kuule vaikka liikkuisin saman verran. :D
Ja hmm.. en oikee muista, siitä ku oon hoikka on nii kauan aikaa.
No siis esim on sanottu ylitsevuotavilla kehui.lla kauniiks, sillon jos oon normaalipainonen. Jos oon pulleampi nii kai kehutaan nätiks/söpöks, mut ei sillee ylitsevuotavasti. :D
En muista enää mitää et otetaa automaattisesti ns vakavasti.. No ainaki jonain panopuuna joo, sillon jos oon hoikka, mut et työelämäs, nii jaa en ehkä usko.... :DDD
Vierailija kirjoitti:
Hieman OT, mutta olen todella järkyttynyt, todellako suomalaiset tuntemattomat huutelee toisilleen? Itse en ole koskaan kuullut, en itseeni enkä keneenkään muuhun kohdistuvaa. Ehkä olen pysynyt liian hyvissä piireissä. Tuntuisi ihan oudolta huutaa jonkun tuntemattoman perään jotain tai nähdä sellainen tilanne.
"Siinäpä vasta pullukka" ja räkänaurua päälle. Kyllä näitä moukkia löytyy, vaikkei niihin törmäisikään joka päivä. Eikä pelkästään lihavat ole tulilinjalla, joskus olen todistanut esim. kehitysvammaisiin kohdistuvaa häiriköintiä.
Kyllä Suomessa osataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan nykyään enemmän huomiota miehiltä, kun ennen olin se viimeinen vaihtoehto jota yritettiin pokata valomerkin aikaa narikassa. Siihen on vaan vaikea suhtautua, kun aiemmin kohdeltiin niin eri tavalla.
"sairaudet iski uudelleen ja lihoin " mahtavaa tämä suomineitojen selittely.
Onhan se selvää että itsestään huolta pitävään suhtaudutaan erilailla.
Jojo-laihduttajien psyyke sellaisessa kunnossa että kannattaa pysyä kaukana, mikä tahansa s yy tai ilman syytä laukaisee syömiset.
Alue: Aihe vapaa
Olen laihtunut 30 kg. En ole huomannut erilaista kohtelua muilta (paitsi kehuja laihtumisesta), vain oma suhtautumiseni itseeni on muuttunut. On hyvä olo.