omakotitalo/kerrostalo

Pakota ihmeessä mies omakotitaloon vasten tahtoaan, niin pääset hänestä takuuvarmasti eroon muutamassa vuodessa. Sen jälkeen voit toteuttaa vapaasti omaa tahtoasi ja unelmiasi.

Toivottavasti miesparka tajuaa ottaa eron ennemmin kuin astuu naisen pesänrakennusvietillä rakennettuun omakotiansaan.

Taitaa olla aika tyypillinen tilanne. Naiset haluaa omakotitalon ja maksaja tajuaa realiteetit.

Olen päättänyt myydä kiinteistöni 5 vuoden sisällä ja muuttaa kerrostaloon. Olen kypsä ja haluan päästä helpommalla. En ole eläkeiässä. Ole reilusti iloinen, että Sinulla on kunnossa oleva huoneisto kunnollisessa talossa, ulkoile vaikka puistossa.

Entä rivitalo, jossa olisi tarjolla sitä omaa pihaa, mutta samalla se taloyhtiö, joka huolehtii tietyistä asioista? Minä olen asunut muksuna kerrostalokolmiossa ja meitä oli viisihenkinen perhe. Vanhimpana lapsena muutin mielelläni omilleni aika pian.

Nykyisin asun rivarikolmiossa kahdestaan puolison kassa. En ole kaivannut omakotitaloon, mutta rivitaloon kylläkin ja tämä asumismuoto sopii minulle.

Oletko itse sitten valmis osallistumaan tyypillisen ok-talon vakiohommiin, kuten puutarhanhoitoon, rännien putsaamiseen, haravointiin, lumen luomiseen, ruohonleikkuuseen ym? Ellet, niin ymmärrän että mies haraa vastaan ;) 

Asun itse ok-talossa (toistaiseksi yksin) ja myönnän suoraan että siinä on paljon enemmän hommaa kuin kerrostaloasunnossa. Tykkään kyllä puuhata pihalla ja rempata taloa, mutta kaikki ei tykkää ja/tai osaa. Ok-talossa on hommaa ympäri vuoden....

Vierailija kirjoitti:

Iänikuinen ongelma: nelihenkinen perhe kerrostalokolmiossa. Asunto sinänsä on upea ja hyvällä paikalla. Kuitenkin minä haluaisin lisää tilaa ja pihan,Myös lapset kaipaavat omia huoneita. Miehen mielestä tulemme tässä toimeen, sopu sijaa antaa. Lisäksi häntä omakotitaloasuminen pelottaa lisääntyneen vastuun myötä. Taloudellisesti olen tällä hetkellä riiippuvainen miehen tuloista, joten koen, että en ole tasavertainen päätöksen teossa. Onko minulla/meillä teidän mielestänne oikeus haluta muutosta vai täytyykö tyytyä nykyiseen? Ja rahasta asia sinänsä ei ole kiinni, vain kenties erilaisista unelmista. Tai unelmattomuudesta. Mies on tyytyväinen juuri näin ja muutos pelottaa. Voinko "pakottaa" toisen omiin haaveisiini, joita käytännön syytkin ohjaavat?

Tuossa on pieni ristiriita mnusta kun sanot, ettei asia ole kiinni rahasta, mutta kuitenkin olette riippuvaisia miehen tuloista, joka ei halua muuttaa. Eli ts. ette ole aivan tasa-arvoisia päätöksenteossa. Ymmärrän hyvin, jos miestäsi pelottaa omakotiasuminen ja lisääntyvä vastuu myötä, joka on omakotasumisessa muutakin kuin rahan menoa, silloin kun asunnon ostaa.

Sulla on viisas mies ja hyvä koti. Miten kehtaat valittaa?

Rivari tai hankkikaa kesäpaikka?

Hommaa kunnon duuni ja tarjoudu maksamaan itse kaikki omakotitalon lisäkustannukset. Lupaa myös, että hoidat itse korjaukset, pihatyöt ja muut ylläpitohommat.

Ei se niin voi mennä, että nainen haaveilee ja vähän sisustelee ja mies kantaa kaiken raskaimman vastuun. Ei järkevä mies sellaiseen lähde.

Ei ikinä omakotitaloa!

Joo tämä nyt meni taas tähän naiset/miehet ja maksajat/loiseläjät :D Ja kyllä ymmärrän realiteetit. Kustannukset myös. Olemme asuneet erilaisissa asumismuodoissa. 

Tavallaan olenkin järkipuheella pakottanut hänet aina muutoksiin (muutto toiselle paikkakunnalle, lapsi, toinen lapsi, omistusasunto jne.) ja hän on tyytyväinen juuri vallitsevassa tlanteessa, naimisissa edelleen. Kysymys on luonne-eroista, hän on mies, jota ahdistaa kun vaihdamme huonekalujen järjestystä.  Ehkäpä vastasinkin tässä omaan kysymykseeni ...

Muotoillaan kysymys näin päin eli haluaisin okt:sta kerrostaloon?Mies on tyytyväinen juuri näin ja muutos pelottaa. Voinko "pakottaa" toisen omiin haaveisiini, joita käytännön syytkin ohjaavat?

ap

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä nyt meni taas tähän naiset/miehet ja maksajat/loiseläjät :D Ja kyllä ymmärrän realiteetit. Kustannukset myös. Olemme asuneet erilaisissa asumismuodoissa. 

Tavallaan olenkin järkipuheella pakottanut hänet aina muutoksiin (muutto toiselle paikkakunnalle, lapsi, toinen lapsi, omistusasunto jne.) ja hän on tyytyväinen juuri vallitsevassa tlanteessa, naimisissa edelleen. Kysymys on luonne-eroista, hän on mies, jota ahdistaa kun vaihdamme huonekalujen järjestystä.  Ehkäpä vastasinkin tässä omaan kysymykseeni ...

Muotoillaan kysymys näin päin eli haluaisin okt:sta kerrostaloon?Mies on tyytyväinen juuri näin ja muutos pelottaa. Voinko "pakottaa" toisen omiin haaveisiini, joita käytännön syytkin ohjaavat?

ap

Tuo sinun ”järkipuheella pakottaminen” on tosiasiassa toisen ihmisen manipulointia ja kontrollointia oman etusi ja omien tavoitteidesi edistämiseksi. Mutta nainen kokee sen olevan järkevää ja oikeutettua, koska hän tosiasiassa väheksyy miestä. Tuolla kaavalla on monet avioerot saatu aikaan. Nainen haluaa lapset, nainen haluaa omakotitalot, mies alistuu ja myöntyy. Pahan olon kierre on valmis.

Minulla on hyvä mies ja ihana koti. Siksi avaudunkin tänne enkä kiusaa häntä.

Minä tahdon asua ruuhkavuosina helposti kerrostalossa lähellä kaikkea missä lapset liikkuvat. Lasten muutettua pois, tahdon muuttaa helppohoitoiseen uudehkoon miniomakotitaloon, jossa asumiskulut pysyvät kohtuullisina. Jos saan lapsenlapsia, niin heillä voi olla oma piha ja puutarha mummolassa! Hoidan mielelläni ulkotyöt, mutta välillä oikein inhoan sisällä tehtäviä välttämättömiä kotitöitä, joten kun ei ole enää lapsia aion tosiaan siirtyä ulkohommiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tämä nyt meni taas tähän naiset/miehet ja maksajat/loiseläjät :D Ja kyllä ymmärrän realiteetit. Kustannukset myös. Olemme asuneet erilaisissa asumismuodoissa. 

Tavallaan olenkin järkipuheella pakottanut hänet aina muutoksiin (muutto toiselle paikkakunnalle, lapsi, toinen lapsi, omistusasunto jne.) ja hän on tyytyväinen juuri vallitsevassa tlanteessa, naimisissa edelleen. Kysymys on luonne-eroista, hän on mies, jota ahdistaa kun vaihdamme huonekalujen järjestystä.  Ehkäpä vastasinkin tässä omaan kysymykseeni ...

Muotoillaan kysymys näin päin eli haluaisin okt:sta kerrostaloon?Mies on tyytyväinen juuri näin ja muutos pelottaa. Voinko "pakottaa" toisen omiin haaveisiini, joita käytännön syytkin ohjaavat?

ap

Tuo sinun ”järkipuheella pakottaminen” on tosiasiassa toisen ihmisen manipulointia ja kontrollointia oman etusi ja omien tavoitteidesi edistämiseksi. Mutta nainen kokee sen olevan järkevää ja oikeutettua, koska hän tosiasiassa väheksyy miestä. Tuolla kaavalla on monet avioerot saatu aikaan. Nainen haluaa lapset, nainen haluaa omakotitalot, mies alistuu ja myöntyy. Pahan olon kierre on valmis.

Kuulostaapa pahalta, pitää kysyä mieheltä onko hän kokenut asian manipulointina.

ap

Ap, kannattaa laskea kustannukset. Ehkä olet niin jo tehnytkin. Todennäköisesti omakotiasuminen tulee kalliimmaksi. Ainakin työläämpi vaihtoehto se on. Oletko valmis niihin?

Ei kannata pakottaa.

Meillä toisin päin. Minua ahdistaa asuminen omakotitalossa. Halusin muuttaa omakotitaloon ja mieheni myös. Olin aina asunut aiemmin kerrostalossa, joten en vaan osannut ajatella millaista se on. Nyt mies viihtyy omakotitalossa, minä en. Remontoitu oman näköiseksemme. Ei auta fiilikseen. Haluaisin todella paljon takaisin kerrostaloon. Suhteemme on todella hyvä ja tuntuu, että tämä on ainoa asia mistä saamme kinan aikaiseksi aika ajoin.

Välillä toivon, että tulisi tilanne, että olisi pakko muuttaa...Haaveilen, että joskus vielä pääsisin takaisin kerrostaloon. Erota en tämän vuoksi kuitenkaan tietenkään halua, koska omakotitaloon muutto oli pitkälti minun toiveistani kiinni. Mies olisi silloin muuttanut kanssani kerrostaloonkin aivan tyytyväisenä. Sehän vasta harmittaakin minua, että olin niin hölmö.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kannattaa laskea kustannukset. Ehkä olet niin jo tehnytkin. Todennäköisesti omakotiasuminen tulee kalliimmaksi. Ainakin työläämpi vaihtoehto se on. Oletko valmis niihin?

Toki olen laskeskellut. Näillä leveyksillä okt-asuminen olisi kuukausitasolla samanhintaista mahd. jopa edullisempaa. olen miettinyt myös puskurirahaston, joka tarvitaan myös tässä kerrostalossa.

Olemme asuneet myös omakotitalossa, joten tiedän mistä haaveilen :)

Tarkoitus ei olisikaan hankkia loppuelämän asuntoa, vaan itse ajattelen, että muuttaisimme elämäntilanteen mukaan. Nyt minulla on aikaa ja lasten myötä tarvetta olla paljon kotona, joten ehdin tekemään asioita. Kun lapset kasvavat, tilanne voisi olla toinen ja palaisimme kerrostaloon.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata pakottaa.

Meillä toisin päin. Minua ahdistaa asuminen omakotitalossa. Halusin muuttaa omakotitaloon ja mieheni myös. Olin aina asunut aiemmin kerrostalossa, joten en vaan osannut ajatella millaista se on. Nyt mies viihtyy omakotitalossa, minä en. Remontoitu oman näköiseksemme. Ei auta fiilikseen. Haluaisin todella paljon takaisin kerrostaloon. Suhteemme on todella hyvä ja tuntuu, että tämä on ainoa asia mistä saamme kinan aikaiseksi aika ajoin.

Välillä toivon, että tulisi tilanne, että olisi pakko muuttaa...Haaveilen, että joskus vielä pääsisin takaisin kerrostaloon. Erota en tämän vuoksi kuitenkaan tietenkään halua, koska omakotitaloon muutto oli pitkälti minun toiveistani kiinni. Mies olisi silloin muuttanut kanssani kerrostaloonkin aivan tyytyväisenä. Sehän vasta harmittaakin minua, että olin niin hölmö.

No tämähän se, koskaan ei voi olla varma miten mieli muuttuu. 

 Ja en tietenkään voi oikeasti ketään pakottaa. Missään tapauksessa tämä ei ole asia, jonka takia haluaisin esim. erota.  Mikä omakotitaloasumisessa mättää?