Sain tietää eilen, että minä synnyin siksi, että isäni painosti äitiäni tulemaan raskaaksi jotta sai sidottua äidille pallon jalkaan

Sain tietää äsken, että tämäkin aloitus on tylsä provo :( Onpa tyhjä olo :( :(

Mulle äiti kertoi jo 12v että olen vahinkolapsi.

Niin, sitä tapahtuu. Mä sain jo lapsena kuulla olevani paska vahinko. 

Tuo ap:n on pahempi kuin vahinko.

No ap se ei oo sun ongelma. Anna olla. Musta oli hienoa, kun se Idolsin musta Leo-poika heitti huolettomasti, että hän on löytölapsi. Hieno suhtautuminen kovaan alkuun.

Kivasti sait insipiraation provoosi tuosta aloituksesta jossa kysyttiin isän mollaamisesta kuoleman jälkeen lapselle.

Isäsi ei olisi saanut painostaa, epävarmuuttaan ja mustasukkaisuuttaan varmaan niin teki. Äitisi oli nössö, kun taipui painostukseen. Kyllä naisen pitää tuollaisessa kohdassa uskaltaa pitää päänsä.

Surullista. Mutta se on asia, jossa ei ole voitu kysyä sinun mielipidettäsi, saati, että olsit voinut vaikuttaa asian tilaan mitenkään muutoin.  Joten pää pystyy ja kohti uusia tuulia. Voit minusta olla myös, ainakin hieman iloinen, tai ainakin tyytyväinen siihen, että sinä ilmeisesti tiedät kuka isäsi on. maailmassa on lukuisia lapsia, jotka eivät tiedä syystä tai toisesta, kuka on heidän oikea isänsä.   

Myös meillä olisi tuollainen tarina, jos jo aikuinen tytär saisi siitä tietää. (Ei saa, älkää huoliko.) Me erottiin isänsä kanssa, molemmat rakastettin ja rakastetaan lasta, mutta isän rakkaus äitiin oli epätervettä. Oltiin toki nuoria ja kokemattomia, toisenlaisena aikana.

Minäkin olin ei-toivottu äitini puolelta ja kärsin vieläkin kompleksisesta äitisuhteesta ja sen vaikutuksista omanarvontuntooni ja koko elämääni alisuoriutuvana mielenterveyspotilaana.

Kyllä lapsen pitäisi olla toivottu molempien vanhempien taholta, muuten koko elämä voi olla helvettiä ja toisen vanhemman katkeruuden sietämistä. Varsinkin jos se on äiti, sillä äitihän on normein sidottu lapseen edelleen tiukemmin kuin isä ja äitiydestä "irtisanoutuminen" on vaikeampaa naiselle monesta syystä. Vaikka joskus se olisi selkeästi paras vaihtoehto.

Niin mitä sitten? Sama homma täällä. Minä synnyin, kun isä painosti eroa haluavan äidin jäämään ja äkkiä ehkäisy pois, että sais sidottua äidin itseensä. Äiti sitten jäi kunnes olin 15 ja erosi sitten. Eipä tuo mun elämään vaikuta eikä ole tyhjä olo, itse tekivät valintansa.

No hei. Mulle tehtiin hyvin selväksi jo hyvin pienenä, että olen vahinko, äiti kertoi yksityiskohtaisesti, miten yritti saada abortin, mutta eipä saanut. Äiti on myös kertonut minulle, miten minun syntymä pilasi hänen elämänsä lopullisesti: yhden lapsen kanssa hänellä oli vielä mahiksia, toisen synnyttyä ei enää...

Ei se kuitenkaan määrittele minua ihmisenä. Olen iloinen siitä, että olen saanut syntyä, onnellinen tästä elämästäni.

Äidin kanssa en ole väleissä, siihen on lukuisia syitä.

Uskon vahvasti, että kaikkien täällä olevien ihmisten on ollut tarkoituskin syntyä maailmaan. Jumala on halunnut sinun syntyvän! Ihan varmasti myös ainakin äitisi rakastaa sinua.

Niiden jotka eivät syntyneet mistä syystä tahabsa kuten esim keskenmeno tai abortti, ei ollut tarkoitus syntyä. Tämän olen oppinut pitkällisissä lapsettomuushoidoissa sekä myötä- että vastoinkäymisissä.