Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttäreni viiltelee. Sydän särkyy!
06.11.2018 |
Ollaan ihan tavallinen perhe. Tytärtä on ahdistanut ja masentunut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. On nyt 14 v. Miten tuohon viiltelyyn pitäisi suhtautua? Mun sydän särkyy. Apua on haettu ja se on vihdoin käynnistynyt. Eli psyk.sairaanhoitajalla hän on käynyt ja lääkäriaika tulossa.
Miten voin auttaa? Vai voinko mitenkään? Miksi hän tekee niin???
Kommentit (14)
Kiitos. Luen jutun.Kun viiltelit miten olisit toivonut äitisi suhtautuvan asiaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär ei osaa käsitellä ahdistuksen ja masennuksen tunteita muuten. Viiltely tuo hyvää oloa ja helpotuksen tunteen pimeässä, siihen voi jäädä koukkuun. Älä syyllistä, älä moralisoi arvista - ole läsnä, rakasta ja hyväksy lapsesi, opeta keinoja käsitellä kipeitä tunteita. Mindfulness, jooga, meditointi ym. ovat rakentavia ja toimivia keinoja ahdistuksen hallintaan, kokeilkaa vaikka yhdessä, ne auttavat sinuakin. Lääkitys ja psykoterapia tueksi, mutta mitään taikapilleriä ammattilaisilta ei saa. Elämäntavat kuntoon, ruokaa ja liikuntaa, ruutuaikaa vähemmäksi, mielekästä tekemistä paljon. Kannusta, kehu kaikessa, mikä on tyttäressä hyvää ja mikä sujuu.
T. Kokemusta on
Jos olisin kertonut äidille tai jollekulle, olisin toivonut että ollaan vierellä, saatavilla. Väkisinhän ei saa kenestäkään mitään ulos, mutta ole rinnalla. Ehkä voisit aina silloin tällöin muistuttaa, että se miltä nyt tuntuu ei kestä ikuisesti. Että elämä on vaiheita, hyviä ja huonoja. Mutta kun apuakin olette jo hakeneet asiaan, niin eiköhän se siitä <3
t: linkin laittanut
Vierailija kirjoitti:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/viiltely-on-yleista-…
Ensinnäkin rauhoitu <3 Viiltely on tosi tosi yleistä. Ja olette jo apua hakeneet ja saattekin. Lue vaikka tuo artikkeli linkin takaa, siitä saa hyvin tietoa asiasta.
Itse viiltelin aikanaan vuosikaudet, enkä kertonut kellekään. Se oli tapa tiivistää ahdistus fyysiseksi kivuksi. Selviytymiskonsti. Ulkopuoliselle hurja juttu. Mutta minulle välttämätön silloin.
Paskat se mitään yleistä ole.
Voimia ap! Ymmärrän tuskasi, mutta se on jo paljon, että suhtaudut asiaan vakavasti ja haluat auttaa. Monet vanhemmat sulkevat silmänsä nuoren pahalta ololta ja painavat asian villaisella, pelkkinä pintanaarmuina ja huomion hakemisena. Olet hyvä vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun keksisi jonkin terveemmän tavan purkaa oloaan ja käsitellä tunteitaan mutta se taitaa olla ainoa jonka tuon ikäiset tietävät <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/viiltely-on-yleista-…
Ensinnäkin rauhoitu <3 Viiltely on tosi tosi yleistä. Ja olette jo apua hakeneet ja saattekin. Lue vaikka tuo artikkeli linkin takaa, siitä saa hyvin tietoa asiasta.
Itse viiltelin aikanaan vuosikaudet, enkä kertonut kellekään. Se oli tapa tiivistää ahdistus fyysiseksi kivuksi. Selviytymiskonsti. Ulkopuoliselle hurja juttu. Mutta minulle välttämätön silloin.
Paskat se mitään yleistä ole.
On yleistä, keskimäärin joka kymmenes suomalainen nuori viiltelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskat se mitään yleistä ole.
No voithan sä niin kuvitella, jos se sua helpottaa ;)
Viiltelijät ovat eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Viiltelyä ja muuta itseen kohdistuvaa vahingoittavaa käyttäytymistä esiintyy kaikissa kulttuureissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Viiltäminen on keino selviytyä sietämättömältä tuntuvasta tunnetilasta, jotta henkilö voi viiltelyn jälkeen taas toimia normaalisti ja jatkaa elämäänsä. Viiltelyn ja itsemurhan tavoitteet ovat näin ollen erilaiset.
Minä puutuin heti kun huomasin ekat pintanaarmut- kielsin jyrkästi moisen typeryyden ja sitten puhuttiin.
Syy löytyi- väkivaltainen poikaystävä. Hänestä päästiin eroon ja kerroin asian myös pojan äidille, tehköön omalleen mitä tahtoo.
Joskus suora tie on toimivampi kuin hymistely.Pitää tietysti tuntea lapsensa ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytär viilteli 14-15v, alkuun ”ymmärsin” ja kyselin miten auttaa ja vein psykologille ja kuraattorilla ja vaikka minne... lopulta tyttö sano mulle, että huutaisit mulle joskus kunnolla😟huusin ja viiltely on loppunut.... ja kyllä tarkistan ajoittain käsivarret ja jalat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/viiltely-on-yleista-…
Ensinnäkin rauhoitu <3 Viiltely on tosi tosi yleistä. Ja olette jo apua hakeneet ja saattekin. Lue vaikka tuo artikkeli linkin takaa, siitä saa hyvin tietoa asiasta.
Itse viiltelin aikanaan vuosikaudet, enkä kertonut kellekään. Se oli tapa tiivistää ahdistus fyysiseksi kivuksi. Selviytymiskonsti. Ulkopuoliselle hurja juttu. Mutta minulle välttämätön silloin.
Paskat se mitään yleistä ole.
On yleistä, keskimäärin joka kymmenes suomalainen nuori viiltelee.
Nimenomaan. Jopa 20%. Se on joka viides.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanista kannustavista ja ymmärtävistä vastauksista. Meillä on tytön kanssa läheiset välit. Hän kyllä kiukuttelee ja puhuu "välillä" tosi rumasti mulle. Hän kuitenkin kertoo asioistaan eikä osaa nimetä syytä ahdistukselle ja huolelle. Kertoo tai näyttää yleensä itse kun on viiltänyt. Minäkin pyydän näyttämään käsiä tai kysyn oletko viiltänyt. Yritän kehua ja kannustaa ja osoittaa rakkautta, mutta välillä menee hermot kiroiluun ja kiukutteluun. On tosi vaikeaa olla samaan aikaa ymmärtäväinen ja olla hyväksymättä huonoa käytöstä.
Olen kyllä tosi huolissani kun tyttö on muuttunut iloisesta reippaasta tytöstä apaattiseksi ja ilmeettömäksi. :( Toivottavasti saa tarvitsemansa avun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tytär ei osaa käsitellä ahdistuksen ja masennuksen tunteita muuten. Viiltely tuo hyvää oloa ja helpotuksen tunteen pimeässä, siihen voi jäädä koukkuun. Älä syyllistä, älä moralisoi arvista - ole läsnä, rakasta ja hyväksy lapsesi, opeta keinoja käsitellä kipeitä tunteita. Mindfulness, jooga, meditointi ym. ovat rakentavia ja toimivia keinoja ahdistuksen hallintaan, kokeilkaa vaikka yhdessä, ne auttavat sinuakin. Lääkitys ja psykoterapia tueksi, mutta mitään taikapilleriä ammattilaisilta ei saa. Elämäntavat kuntoon, ruokaa ja liikuntaa, ruutuaikaa vähemmäksi, mielekästä tekemistä paljon. Kannusta, kehu kaikessa, mikä on tyttäressä hyvää ja mikä sujuu.
T. Kokemusta on
Täydellisesti tiivistetty.
Itsekin ahdistuin ja masennuin 14-vuotiaana ja naarmuttelin ihoani. En koskaan tehnyt kunnon pysyviä jälkiä, mulle riitti pelkkä kivun tunne. Siirsin sisäistä tuskaa fyysiseen, helpommin käiteltävään ja ymmärrettävään muotoon. Itse en päässyt mihinkään hoitoon, koska en kertonut pahasta olostani kenellekään. Vasta aikuisena sitten hakeuduin hoitoon ja minulta löydettiin varsinainen "sairaus" minkä vuoksi masennus puhkesi.
Tyttärelläsi asiat ovat niin hyvin kuin viiltelevällä nuorella voi olla, sillä hänellä on huolehtiva äiti (ja toivottavasti isäkin ja muu perhe) ja hän on pääsemässä ammattilaisen juttusille. Nuo lainaamani kommentin jutut ovat aivan mahtavia asioita mitä voisi nyt tehdä lapsesi ja omasikin ahdistuksen hoitoon, juurikin nuo mindfulnessit, luonto ja pois ruudun ääreltä. On fakta, että some ja netissä pyöriminen lisää lapsesi ahdistusta. Moni nuori on tosi ahdistunut ympäristöasioistakin tänään. Ei käy kateeksi, kyllä ennen nettiä ja kaikkea tätä oli helpompaa.
Ihana kuulla, että olet huolissasi. Siis tyttäresi hyvinvoinnin kannalta ihana kuulla. Ei varmaan tekisi pahaa sinullekaan käydä juttelemassa jossain jonkun kanssa omasta huolestasi ja olostasi, se nimittäin huokuu voimakkaana tänne ruudun toiselle puolelle asti. Masentuneiden läheisille on myös omia tukiryhmiä, suosittelen sellaista. Ryhmästä saa uskomatonta voimaa, itse kävin ryhmäterapiassa ja se oli mulle huippujuttu. Vertaistuki on kultaakin kalliimpaa.
Halatkaa ja sipaiskaa toisianne olkapäästä aina ohimennen. Olette jo paremmalla tiellä. Voimia sillä kulkemiseen, se voi olla joskus mutkikaskin polku. Kaikkea hyvää teidän perheelle.
Alue: Aihe vapaa
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/viiltely-on-yleista-…
Ensinnäkin rauhoitu <3 Viiltely on tosi tosi yleistä. Ja olette jo apua hakeneet ja saattekin. Lue vaikka tuo artikkeli linkin takaa, siitä saa hyvin tietoa asiasta.
Itse viiltelin aikanaan vuosikaudet, enkä kertonut kellekään. Se oli tapa tiivistää ahdistus fyysiseksi kivuksi. Selviytymiskonsti. Ulkopuoliselle hurja juttu. Mutta minulle välttämätön silloin.