Ihmisen psyyke koostuu useista keskenään riitelevistä "persoonista"

Freudin mukaan ehkä.... mutta ei meillä kaikilla.

Skitsofreenikon päiväkirjasta?

Vierailija kirjoitti:

Skitsofreenikon päiväkirjasta?

Myös terveillä, mutta skitsofreniassa tilanne voi olla äärimmäinen.

Psykoanalyyttista teoriaa pidetään kyllä aika vanhentuneena nykyään...

Ja siten me kaikki ihmiset ollaan vaan yhtä samaa jonkin örkin pään sisällä olevaa tietoisuutta. Älkäämme riidelkö keskenämme niin se örkki voi hyvin.

Miten tämä ilmenee ihmisillä? Olisi mukava keskustella aiheesta.

Muinaista höpinää.

Jaa, aika sovussa keskenään ne ajatukset mun päässäni temmeltää. Ei ole vielä tullut useampia päänsisäisiä persoonallisuuksia keskenään kättä vääntämään .

Erilaisia rooleja tietysti on, niin ammatissa kuin yksityiselämässä ja perheessä. 

ei ainakaan minulla.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ilmenee ihmisillä? Olisi mukava keskustella aiheesta.

"Jee neljä tuntia vapaata eli av-palstailemaan!!!" -minän ja "Nyt neljäksi tunniksi opiskelemaan ja tietoa päähän" -minän taistelukenttä esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ilmenee ihmisillä? Olisi mukava keskustella aiheesta.

No kato sun toisella olkapäälläsi istuu punainen piru ja kuiskuttelee korvaasi räähkyyksiään. Ja toisella olkapäälläsi valkoinen enkeli, joka parhaansa mukaan torppaa edellisen katalat aikeet, ja suojelee sieluasi synnin teiltä.

Näin se pääpiirteissään ilmenee.

Se olisi hyvä, niin tietäisin olevani normaali. Masennuskauden ollessa päällä, se masentunut puoli minussa vihaa sitä iloista minää, pitää tätä feikkinä ja käskee ta*pamaan sen. Iloinen minä ei tunnista masentunutta minää. Nyt olen siinä keskellä, joka pitää kaikki tunteet kurissa, joten kumpikaan mainituista persoonista ei pääse niskan päälle. Joo, olen varmaan hullu.

No mä tunnistan itsestäni kaksi. Ystävällinen ja mukava sekä vittumainen.

Nykyään puhutaan enemmän moodeista eli minä-tiloista, joissa ihminen toimii ja jotka hänen sisällään kenties "taistelevat". Unohtakaa Freudin höpinät.

Tiede-lehden sivulla oli hiljattain mielenkiintoinen artikkeli jonka mukaan yksilö voi katsoa eri vaihtoehtoja, kun "ulkoistaa" pohdinnan eri puoliin. Sitä ehdotettiin skitsofrenian synnyksi, silloin kun henkilö ei tunnista puolia.

Kyllä mä tän tunnistan itsessäni. Yksi osa minua haluaa olla älykäs, yksi taiteellinen, yksi normaali ja vastuullinen ihminen ja yksi laiska hedonisti. Laiskuri vetää useasti pisimmän korren, kunnes ääni pään sisällä tulee komentelemaan ja yrittää priorisoida, suunnataanko energiaa seuraavaksi vastuulliseen, älylliseen vai luovaan toimintaan. Kukaan ei ehdi kaikkea, joten sellainen ihminen on toimivin jolla on pysyvät arvot ja ei kovin monta "tahoa". Esim. Kun minäkuva on sellainen, että olen uraihminen enkä tarvitse paljon sosiaalista kanssakäymistä, niin työntekoon on helppo panostaa (silloin vaikeuksia identiteetissä tuottaisi puolestaan esim. pitkä sairastuminen). Sama ihminen saattaisi kuitenkin olla yhtä onnellinen tai onnellisempikin, jos mieltäisi itsensä sosiaaliseksi ja työn olevan vain sivuseikka elämässä.

Mulla on sellanen joka pärjää aina. Ja sellanen mytty joka vaan itkee ja ryömii piiloon. Sellanen nauravainen leikkisä lapsi myös, ja kaikennähnyt vanhus joka haluaisi ikiuneen. Yksi joka haluaa ymmärtää ja auttaa kaikkia ja toinen joka vaikenee ja kääntää selän. Eräs pelkää kaikkea mitä kuvitella saattaa ja sillä on vilkas mielikuvitus, joku muu on tyyni, luovuutensa herra ja peloton. Ja vielä lisää. Voin olla kuka tahansa ja aina olen silti oma itseni. Jos löydän jonkun uuden, kohta sillä on jo vastakappalekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ilmenee ihmisillä? Olisi mukava keskustella aiheesta.

"Jee neljä tuntia vapaata eli av-palstailemaan!!!" -minän ja "Nyt neljäksi tunniksi opiskelemaan ja tietoa päähän" -minän taistelukenttä esimerkiksi.

Noinhan se usein menee, mutta en kutsuisi noita eri persooniksi. Ihmisillä on ristiriitaisia haluja ja motiiveja. Jotkut toimivat kurinalaisemmin kuin toiset, ihan kuin heidän ajatusmaailmassaan vallitsisi selkeämpi järjestys.

Olen itse sellainen hajamielisempi ja "kaoottisempi" verrattuna moniin esim. kavereihini, mutta iän myötä olen alkanut ajatella vähän järjestelmällisemmin.

Up