Hankala anoppi

Ok

Minä tapaan anoppiani kaksi kertaa vuodessa, joten eipä tuo paljoa häirii.

Älä vain tee lapsia miehen kanssa, ennenkuin on varmasti irti äidistään. Tuon ei pitäisi olla vaikea valinta miehelle, tottakai valitsee oman perheensä. Tai niin meillä ainakin valitsi minut miettimättä. Tulen illalla kirjoittamaan enemmän anopin käytöksestä kun ehdin, mutta nyt kirjoitan vain tämän kommentin.

Jospa kuitenkin avaisit vähän kaksi asiaa. Mitä siis ovat A) syytökset ja B) ihmeelliset asiat?

Oma anoppini alkoi dementoitua ja elää omassa todellisuudessaan. Hän keksi juttuja, mitä joku muu oli minusta kertonut. Huonompi homma, kun kertoja oli kuollut ennen kuin olin tullut hänen poikansa tuntemaan, eli ei ihan uskottavia.

Eräänkin kerran hän keksi, että olisin ollut aivan eri paikassa, kun NN ei ollut minua nähnyt siellä, missä sanoin olevani. Minähän sitä taivastelemaan, että olisi NN (= anopin suosikkiminiä) niin humalassa, että ei muista minua nähneensä ja levitin hänen eteensä sanomalehden, jossa oli kuva siitä tilaisuudesta, ja minä todistettavasti paikalla.

Laitan viestin uudelleen, kun meni tarkistukseen eikä varmaan julkaista.

Nyt ehdin kirjoittamaan. Minulla olisi anopistani vaikka ja kuinka kirjoitettavaa, mutta kirjoitan vain osan.

Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, muistan vieläkin ensimmäisen kerran kun tapasin anoppini. Paukkasi ovesta sisään ja heti käskytti minut keittiön pöydän ääreen. Sitten alkoi käskyttämään, miten en saa kohdella poikaansa huonosti, en saa hyväksikäyttää tätä ja tämän rahoja, enhän vain ole tämän rahojen perässä. Mainittakoon tässä vaiheessa, että molemmat olimme mieheni kanssa tuolloin 17-vuotiaita, ilman mitään omaisuutta.

Alkoi heti selittämään, että en kai ole mieheni kanssa vain rahojensa takia, tulee saamaan ison perinnön kun isänsä kuolee, enhän ole onnenonkija. En tuolloin edes tiennyt, kuka mieheni isä on, on suurituloinen mies, joka omistaa yhden Suomen isoimmista yrityksistä ja rahaa piisaa.

Selitti, miten ei halua lapsenlapsia vielä pitkään aikaan ja jos tulen raskaaksi, poikansa ei tule enää ikinä näkemään minua ja saan kasvattaa äpärän i yksin. Kielsi myös minua viemästä poikaansa häneltä, en saa pilata heidän elämäänsä ja yhteisiä juttujaan.

Jatkuu

Menee nyt jatkuvasti hyväksyntään, josko nyt onnistuisi.

Selkeästi huomasin, että tuleva anoppini vihasi minua. Kun olimme serurustelleet muutaman kuukauden, yritti saada poikansa jättämään minut vaikka millä syillä. Haukkui minua ympäri kyliä h* oraksi, n arkkariksi, hyväksikäyttäjäksi, hulluksi, kiristäjäksi, uhkailijaksi ja vaikka miksi. Siis 17-vuotiaan teinitytön, vain koska seurustelin poikansa kanssa. Raahasi poikansa h uumetesteihin, koska oli varma, että olin saanut tämän käyttämään h uumeita.

Kaikki poikansa teot johtuivat minusta, minä pakotin, minä aivopesin hänet siihen. Kiristi poikaansa jättämään minut, milloin uhkasi perinnöttömäksi tekemisellä, milloin kodista ulos heittämisellä. 

Kun poikansa täytti 18v, hän vuokrasi ensimmäisen asuntonsa, että pääsi äidistään eroon. Kun äiti kuuli tästä, yritti käskyttää sopimuksen perumisella. Ei saa vuokrata, ei saa lähteä, tyhmää tuollainen, pitää asua ainakin vielä monta vuotta, ei saa ei saa. Tähänkin olin pakottanut hänen poikansa, ei oikeasti halua lähteä mihinkään äitinsä luota kuulemma. Sitten minun haukkumiseni yltyi vain, pienessä kaupungissa sain kaikkien niiden leiman, joiksi anoppi minua syytti. Olin myös pilannut hänen poikansa, koska tuin miestäni, kun nousi vihdoin äitiään vastaan ja näki, miten sairas tämä oli.

Mies asui omassa asunnossaan ja minä muutin myös pian sinne. Tätäkin vastaan äiti oli, minut pitäisi heittää ulos sieltä, elän poikansa siivellä kuulemma. Äiti soitteli joka päivä, ilmestyi oven taakse jos ei mies vastannut. Joka viikonloppu oli vailla kyytiä milloin minnekin. Mies pyysi minua mukaan, äiti kielsi ja sanoi, ettei mene kauaa, ei minua siellä tarvita, ei kukaan miestäni ole iskemässä. Yritti tietysti myös määrätä meidän kotimme säännöistä.

Muistan kerran, kun anoppi soitti miehelle illalla 11 aikaan. Oli päivystyksessä, miehen pitäisi tulla hakemaan hänet. Mies suostui, otti minut mukaansa. Päivystykseen kun pääsimme, anoppi ilmoitti, että oli sydämen takia sinne mennyt. Lääkäri oli päästänyt kotiin sillä ehdolla, että joku on koko yön tämän kanssa vahtimassa. Ilmoitti myös, että mieheni tulee, minut mies voi heittää kotiin, ei minua tarvita. Mies ei todellakaan suostunut, tästäkös poru alkoi. Mies tarjoutui heittämään äitinsä tämän ystävälle, joka asui kaukana, mutta ei, kukaan muu ei kelvannut kuin mieheni. Mies ei lopulta mennyt, joten anoppi jäi yksin kotiin, kun ei halunnut soittaa ja häiritä ketään. Parin tunnin päästä Facebookiin ilmestyi anopin tilapäivitys, miten oli käynyt päivystyksessä, eikä poikansa voinut häntä jäädä hoitamaan. Kommenteista sitten selkisi heti, että yksityisviesteillä kertoi kavereilleen, että minä en antanut miehen jäädä.

Siinä nyt joitakin, kirjoittelen ehkä lisää myöhemmin.

Anoppi tekee mitä osaa ja mä teen mitä huvittaa.

Tuli nyt mieleeni, että kirjoitan vielä miten anoppi käyttäytyi, kun tulin raskaaksi.

Kun raskaudesta kerrottiin anopille, tämä vain vollotti. Monta minuuttia, häneen ei saanut mitään kontaktia, joten hänet jätettiin sittne yksin itkemään 20minuutin jälkeen.

Seuraavalla kerralla kun näimme, anoppi vihjaili abortista. Se sattui, koska olin ennen tuota raskautta kokenut yhden keskenmenon ja raskaus oli toivottu.

Kolmannella kerralla alkoi vaatimaan, että kissamme hävitetään, ne satuttavat vauvaa. Tätä jatkui lapsen syntymänkin jälkeen pitkän aikaa. Kun muuten hyväksyi sen, että meille tulee lapsi, alkoi "pitämään" minusta. Pelkäsi tietty, että kiellän näkemästä lasta. Kerran vei meidät syömään, kun olin raskaana ja ilmoitti siinä syömisen lomassa, että jos lapsi on poika, toiseksi nimeksi pitää antaa *Juhani ja jos tyttö, pitää antaa toiseksi nimeksi *Sinikka. Heidän suvussaan on ollut tällainen tapana eikä sitä perinnettä saa katkaista. Oli ilmeensä näkemisen arvoinen, kun sanoimme jo päättäneemme kaikki nimet, emmekä pidä noista nimistä.

Kirjoitan tähän väliin siitä, kun menimme naimisiin. Halusimme molemmat mieheni kanssa pienet häät, joten menimme maistraattiin, todistajatkin olivat maistraatilta. Emme kutsuneet ketään häihin, olimme keskenämme. Tästä nousi tietty kauhea poru, mutta kauheampi poru nousi siitä, että mieheni otti minun sukunimeni, joka on kaunis meidän molempien mielestä. Anoppi itki pitkään, miten heidän sukunsa nyt sammuu. Kysynpähän vian, että miten niin? Kumpikin meistä on omista suvuistamme ja lapsessamme on molempien lihaa ja verta. No kuitenkin, anoppi kiukuttelee vieläkin siitä, kun emme kutsuneet häntä häihin ja menimme "salaa" naimisiin. Olemme olleet naimisissa nyt 5 vuotta ja vieläkin joka kerta tuosta kiukuttelee.

Kun lapsi syntyi, kiukutteli tuosta nimi asiasta pitkään. Tarjosi jopa rahaa, jos antaisimme lapselle toiseksi nimeksi tuon tahtomansa nimen tai sukunimeksi heidän sukunsa sukunimen. Tietysti lapsi oli aivan heidän sukunsa näköinen kaikessa. Aivna kaiken oli perinyt sieltä puolen.

Näytti minulle, miten vauvaa voi taputtaa pepusta ja miten kuuluu pidellä. Jatkuvasti hönki niskassa, ettei kai vaippa mennyt liian kireälle tai löysälle, testasinko maidon lämpötilan kuten näytti, en kai hukuta vauvaa kylpyammeeseen, vauvalle pitää laittaa lämpimästi vaatteita, kun ulkona on -25 astetta jne. Piti siis minua tyhmänä. Nappasi pari kertaa vauvan sylistäni ja kipitti poikansa luo, että katso nyt, eikös tämä vaippa mennyt liian kireälle.

Lopetti tuon, kun sanoin hänelle suorat sanat hänen lapsen hoidostaan. Kun mieheni aikanaan syntyi, hänen oma äitinsä ja joku sukulainen muutti anopin luo yli vuodeksi ja he hoitivat miestäni, kun anoppi tarvitsi omaa aikaa. Anoppi ei tehnyt oikein mitään ja sitten palasikin jo töihin, kun mieheni oli hiukan reilun vuoden ja äitinsä ja sukulainen jatkoivat tämän hoitamista. 

Niinhän se meni että lapset ovat äidille maailman tärkeimmät. siihen ei tule uudet miehet eikä taatusti toiset naiset väliin sotkemaan

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se meni että lapset ovat äidille maailman tärkeimmät. siihen ei tule uudet miehet eikä taatusti toiset naiset väliin sotkemaan

Vanhemmuuteen ja lapsen kasvatukseen kuuluu myös irti päästäminen ja se, että antaa lapsensa itsenäistyä, tehdä omat päätöksensä ja perustaa oman perheen.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se meni että lapset ovat äidille maailman tärkeimmät. siihen ei tule uudet miehet eikä taatusti toiset naiset väliin sotkemaan

Sairas ajattelutapasi, että pojan tyttöystävä/vaimo on "toinen nainen". Tai että tyttären poikaystävä/aviomies on "toinen mies".

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se meni että lapset ovat äidille maailman tärkeimmät. siihen ei tule uudet miehet eikä taatusti toiset naiset väliin sotkemaan

Vaimona olen luonnollisesti ensimmäinen ja ainoa nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se meni että lapset ovat äidille maailman tärkeimmät. siihen ei tule uudet miehet eikä taatusti toiset naiset väliin sotkemaan

Vaimona olen luonnollisesti ensimmäinen ja ainoa nainen.

Juuri näin. Mielestäni mies ei ole mies, jos ei priorisoi omaa perhettään ensimmäiseksi.