Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen rikkaiden lapsille.
05.11.2018 |
He ovat aina niin hyväkuntoisia ja hoikkia. He matkustavat aina niin mielenkiintoisin maihin kuten uusi seelantiin, Japaniin ja Jonnekki singaporeen. He ovat hyviä koulussa ja heillä on paljon ystäviä. Koko elämäni on pilalla.
Kommentit (11)
Heh... Itse olin rikkaiden lapsi. Matkustelua vihasin, mutta minut rääpötettiin monta kertaa vuodessa matkoille. Vielä pahempi oli purjehtiminen.
Minulla ei ollut yhtään ystävää ja olin koulukiusattu ekalta luokalta lukioon. Vanhempieni varakkuus oli yksi osasyy kiusaamiseen (erikoinen persoona tietysti toinen). Mutta meidän koulussa oli lähinnä lapsia kaupungin vuokrataloista, ja niiden mielestä joku omakotitalossa asuva fiinisti puettu kakara oli naurettava pelle, jota piti kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin nuorempana kateellinen mutta se kateus loppui siihen kun oivalsin, että olen itse oman onneni seppä! Tein kovasti töitä ja pääsin oikikseen.
Vierailija kirjoitti:
Heh... Itse olin rikkaiden lapsi. Matkustelua vihasin, mutta minut rääpötettiin monta kertaa vuodessa matkoille. Vielä pahempi oli purjehtiminen.
Minulla ei ollut yhtään ystävää ja olin koulukiusattu ekalta luokalta lukioon. Vanhempieni varakkuus oli yksi osasyy kiusaamiseen (erikoinen persoona tietysti toinen). Mutta meidän koulussa oli lähinnä lapsia kaupungin vuokrataloista, ja niiden mielestä joku omakotitalossa asuva fiinisti puettu kakara oli naurettava pelle, jota piti kiusata.
Minulla on sama kokemus. Olin ainoa joka matkusti ja joka ei kulkenut verkkareissa. Onneksi pidin pääni ja en suostunut niitä kouluun pistämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh... Itse olin rikkaiden lapsi. Matkustelua vihasin, mutta minut rääpötettiin monta kertaa vuodessa matkoille. Vielä pahempi oli purjehtiminen.
Minulla ei ollut yhtään ystävää ja olin koulukiusattu ekalta luokalta lukioon. Vanhempieni varakkuus oli yksi osasyy kiusaamiseen (erikoinen persoona tietysti toinen). Mutta meidän koulussa oli lähinnä lapsia kaupungin vuokrataloista, ja niiden mielestä joku omakotitalossa asuva fiinisti puettu kakara oli naurettava pelle, jota piti kiusata.
Minulla on sama kokemus. Olin ainoa joka matkusti ja joka ei kulkenut verkkareissa. Onneksi pidin pääni ja en suostunut niitä kouluun pistämään.
Se jäi sanomatta, että matkustelu oli kyllä kivaa ja edelleen tykkään pukeutua hyvin. Onneksi en antanut muiden määritellä itseäni ja vanhempani kasvattivat minusta hyvällä itsetunnolla varustetun ihmisen.
Et vissiiin usko etttä ihmiinen voi olla aleempaa kesskiluokkaaa ja hyväsydämineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kanssa yksi, jota syrjittiin (ajoittain jopa kiusattiin) vanhempien varakkuuden vuoksi. Enkä todellakaan hieronut meidän perheen rahatilannetta kenenkään naamaan, mutta kyllähän se kävi ilmi esim. mun vaatteista ja juuri matkoista. Ja ennen kuin joku kysyy, miksi kerroin mitään meidän matkoista koulussa, niin vastasin vain rehellisesti jos esim. opettaja kesäloman jälkeen kysyi, mitä kukin oli lomallaan tehnyt.
Näin siis helsinkiläisissä, ihan hyvän alueen kouluissa 90-luvulla. Vasta kun pääsin ns. eliittilukioon, niin syrjintä loppui, kun siellä vissiin muidenkin vanhemmat olivat varsin varakkaita (ja porukka fiksumpaa).
Vierailija kirjoitti:
Et vissiiin usko etttä ihmiinen voi olla aleempaa kesskiluokkaaa ja hyväsydämineen.
Mä uskon. Olen todella kateellinen hyväsydämiselle koska hän on Onnellinen.
Onnea ei voi rahalla saada!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oma vika jos syntyy köyhiin oloihin. Mutta oma vika on jos kuolee köyhänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen vain niille jotka saavat perintöä. Itselle kun sitä ei tullut. Joutuu olemaan loppuikänsä vuokralla, kun ei jää säästöön omaan asuntoon, eli on myös eläkkeellä vuokralla, eli aina köyhä, kuolemaan asti.
Hyväkuntoisia ja hoikkuus ei vaadi rahaa. Koulussakin pärjää lukemalla eikä rahalla.