Mitä teen 'kuuron' miehen kanssa?

Olin tänään lenkillä ja kotia tullessa kerroin miehelleni että oli aika harmaata ja ei nyt satanut mutta että pikkaisen tihkutti vettä jne. Tästä parin tunnin päästä mies alkoi puhua ja totesi että 'satoiko kun sä olit ulkona?'. Äänesävy oli syyttävä ja käskevä ja epäileväinen. Ihan kun en olisi ollut ulkona ollenkaan, saati sanonut säästä mitään. Sanoin, että johan tuon kerroin kun kotia tulin. Mies aivan tietämättömän näköinen että olisin mitään puhunut vallitsevasta säästä tms. Törmään tähän kokoajan; mieheni ei kuuntele ja on aivan omissa maailmoissaaan ja joskus jopa väittää etten muka ole sanonut sitä tätä ja tuota. Siitä syntyy riitaa koska olen asian jo sanonut ja sitten syytetään etten ole sanonut. Syynä ettei ole kuunneltu ja on vaan vedetty omat johtopäätökset milloin mistäkin. Mitä teen? Tulen hulluksi ja tuntuu että on aivan sama puhunko ylipäätään mitään ja puhumisesta on tullut välillä jopa vastenmielistä ja välillä inhoan miestäni tämän takia. Minun toki pitää muistaa mitä hän sanoi 'vuosi sitten Martta-tädin synttäreillä'. Onko joku sairaus mikä estää kuuntelun ja puhumisen ymmärtämisen? Mies ymmärtää asiat niinkuin itse haluaa, ei niinkuin ne on.