Avaudun äidistäni. Mitä ajatuksia herättää ulkopuolisen silmin?
Yritän selittää lyhyesti että jaksatte lukea.
Olen 24v nainen ja mulla on 1 isosisko 27v. Jo nuorena äiti komensi ja rajoitti enemmän mun elämää kuin siskoni.
Nyt aikuisena äiti ostelee siskolleni ylläreitä ja vaatteita tuosta vaan ja jos minä joskus opiskeluaikoina pyysin 15e ruokarahaa niin mun piti AINA maksaa ne takaisin. En ole saanut itse äidiltäni lahjaa synttäreillä tai jouluna enää vuosiin, toisin kuin siskoni. Äiti käy myös pesemänsä siskoni vaatteet tämän kotona tai kokkaa valmiiksi kun sisko on töissä. (Sisko on täysin terve ja pärjää omillaan)
Molemmat siskoksista ollaan otettu äidin kanssa yhteen varmaan tuhansia kertoja. Äidillä on jotain sellaisia "kausia" jolloin hän on ihana ja ymmärtäväinen ja seuraavassa hetkessä haukkuu niistä asioista joita oley herkällä hetkellä kertonut. Tätä jatkunut vuosikausia mutta nyt vasta alan herätä tähän. Saattaa olla vihoissaan vaikka 5kk ettei kuulu mitään ja sitten ykskaks tulee viesti "mennäänkö leffaan"
No aloin seurustella mieheni kanssa 4v sitten ja aika pian mieheni ei enää halunnut käydä äitini luona ja meidän välille tuli aina draamaa asiasta. Mies sanoi että äitini olisi jotenkin erilainen hänelle kuin muille ja ilkeilisi hänelle kun muut ei huomaa. Jotekin olin niin pimennossa etten uskonut vaik tiesin millainen äiti osaa olla. No kerroin siitä äidille ja hän haukkui mieheni maanrakoon.. väitti että mies valehtelee ym. No onneksi aloin epäillä että äitini valehtelee ja mies meni käymään äitini luona selvittämässä tätä asiaa ja "pyytämään anteeksi " muuten äiti ei tapaamiseen suostunut. No mies soitti mulle ennen kuin meni äidin luo ja jätti tahallaan puhelimen päälle taskuunsa, että kuulin mitä he puhuivat.
Tarvitseeko edes kerto kumpi puhui totta mies vai äiti?
Äiti ei tiedä vieläkään että tehtiin näin hänelle ja tuskin kerrotaankaan. Parasta oli kun mieheni lähti pois ja äiti soitti heti kun lopetin puhelun mieheni kanssa. Mies oli kuulemma haukkunut hänet ja uhkaillut väkivallalla ja vaikka mitä p*skaa.
Niin... vastaan jos jää epäselväksi en viitsi tähän pidempää kirjoittaa. Mutta mitä mieltä? Mitä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (11)
Ok,meet tuuben ja kollaat englanninkielisiä narsismistä kertovia pätkiä.
Minä taas en tuollaista jaksaisi katsella vaan laittaisin välit kokonaan poikki. Se, että on biologisesti sukua, ei tarkoita sitä, että kaikkea paskaa on pakko kestää vuositolkulla. Kukaan ei varmasti jaksaisi tuollaista kaveria, miksi siis pitäisi jaksaa ihmistä vaan sen takia, että se sattuu olemaan sukua?
Olen hyvin surullinen puolestasi.
Se on ensimmäinen ajatus ja asia, jonka kykenen henkeä melkein haukottuani: äitisi on julma, pirullinen ja kamala sinua kohtaa.
Et tiedä syytä etkä ilmeisesti tule koskaan tietämään.
VÄLIT POIKKI HETI. Lopullisesti.
Miksi?
Älä anna mielipuolelle mahdollisuutta satuttaa sinua yhtään enempää.
Oletko kääntänyt sukupuolet ja roolit toisin päin? Anoppi ei pidä sinusta?
Äiti pesemässä aikuisen tyttären pyykkiä kuulostaa lähinnä omituiselta.
Vierailija kirjoitti:
Olitko isäsi lemmikkityttö?
En tunne isääni ollenkaan, eikä isäpuolia ole ollut kuvioissa. Vaihtelevia miessuhteita jotka ei paria vuotta kauempaa ole kestäneet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko kääntänyt sukupuolet ja roolit toisin päin? Anoppi ei pidä sinusta?
Äiti pesemässä aikuisen tyttären pyykkiä kuulostaa lähinnä omituiselta.
Olisiko vähmemän outoa isä pesemässä poikansa pyykkejä vai?
Taas jonkun teinin turhaa valitusta. Palaa paikalle kun oot saanut syövän.
Äitis taitaa olla samanlainen kuin mun edesmennyt anoppi. Sillä oli harvinaisen valikoiva kuulo ja rehevä mielikuvitus. Oli lisäksi ripustautunut poikaansa sellaisella kuristusotteella että niitä asioita poika (mun mies) selvittelee terapiassa nyt kymmenen vuotta äitinsä kuoleman jälkeen.
Äitisi ei taida olla mieleltään ihan terve.
Sanoisin kyllä hänelle, että kuulit miehen puhelimen kautta keskustelun, ja tiedät hänen valehtelevan. Kysyisin rauhallisesti syytä, mutta varautuisin huutomyrskyyn.
En jäädyttäisi välejä kokonaan, mutta etäisyyttä ottaisin reippaasti, kertoisin syyn vaikka viestillä, että "käytöksesi ihmetyttää ja surettaa minua".